Lue keskustelun säännöt.
Omasta huonosta rahatilanteesta ei kannata kertoa kaikille, etenkään omille vanhemmille
12.11.2023 |
Siksi jokaisella olisi tärkeää ja hyvä olla sellainen läheinen luottoystävä johon voi tukeutua ja jolle voi uskoutua, kertoo Yle: https://yle.fi/a/74-20054716
Kommentit (27)
Eikä hyvästä rahatilanteesta kavereille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mun läheinen luottoystävä on puoliso. Marmatetaan toisillemme kun ollaan välillä pa. Toki töissä joskus joku tulee nykäisee hihasta, et lähetäänkö porukalla ulos. Sanon ihan reippaasti, et menkää vaan. Mulla ei ole rahaa lähteä. Joskus on enemmän rahaa, joskus ei. Silti mä laskut pystyn maksamaan ja siihen mihin ei oo varaa, sitä en tartte. Ja sit kun on rahaa, vielä mietin tarviiko jotain todellakin vai jääkö ostamatta. Kyllähän mä matontamppaustelineestä olen haaveillu 10 vuotta, ei montaa sataa maksa, mut hyvin olen pärjänny ilmankin.
Huonolla rahatilanteella saa yleensä sympatiaa osakseen. Tosin jos kertoo hyvästä rahatilanteestaan, jolloin kateelliset syyttävät elvistelystä.
Jos omalla vanhemmalla olisi itsellään huono rahatilanne, en kaataisi omia taloushaasteita heidänkin niskaan, mutta mikäli heillä talous kunnossa ja välit sellaiset, että voi asiasta puhua, en näe miksi pitäisi piilotella asiaa.
Ennemmin mä vanhemmille kerron kuin kavereille. Vanhempiin ei tarvitse suhtautua minkäänlaisella varauksella, ystävyyssuhteessa täytyy aina kuitenkin punnita millaisia asioita jakaa että se on molemmille reilua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ymmärrä miksei huonosta rahatilanteesta voisi kertoa avoimemmin. Esimerkiksi osa lapsen kavereiden vanhemmista kertoo sangen avoimesti, että on tiukkaa. Näin parempituloisena tämä on oikein hyvä tietää, ettei mene ajattelemattaan ehdottamaan lapsille yhdessä tekemistä, joka tekisi tiukkaa toisen perheelle. Tajuan siis ehdottaa jotain muuta, onhan sitä maailmassa ilmaistakin puuhaa, varsinkin lasten kanssa.
Jotkut ovat säästeliäitä muuten vaan ja sekin on ok. Ei mua oikeastaan kiinnosta syyt, mutta se on hyvä tietää, että tällä perheellä ei ole tapana käväistä kahvilla tai mennä maksulliseen huvitukseen muuten vaan.
Minulle jäi vielä jutun luettuani epäselväksi miksei (Ap.n mielestä) omasta huonosta rahatilanteestaan saisi kertoa vanhemmille? - Mutta onhan se niinkin, että osalle lähinomainen on viranomainen.
Yliopisto-opikskelija
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei omille vanhemmille? Itse ainakin auttaisin, jos lapsella on huono rahatilanne.
Veikkaisin että se aiheuttaa stressiä, huolta, murhetta ja niin edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Huonolla rahatilanteella saa yleensä sympatiaa osakseen. Tosin jos kertoo hyvästä rahatilanteestaan, jolloin kateelliset syyttävät elvistelystä.
Tuokin riippuu varmasti elämäntilanteesta ja nimenomaisesti siitä kenelle asian kertoo. - Esimerkiksi itse muistan kuinka vaivatonta ja helppoa oli sanoa olevansa vähävarainen opiskelija, enkä siksi voinut osallitua tai ostaa ja hankkia sitä tai tätä, mitä ikinä. - Nyt osa ei saata ymmärtää, että miten voi olla työtön maisteri, joka elää vuokrakämpässä ja jolla on taloustiukalla j on varmaan joidenkin milestä täyslusmu kun ei vaan mee töihin kun on varmaan mennyt kusipäähän ja elää varmaan jossain harhoissaan kun ei työ kelpaa. Ei korkeakoulutettu voi olla oikeasti työtön. Ei ainakaan viikkoa kauempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei omille vanhemmille? Itse ainakin auttaisin, jos lapsella on huono rahatilanne.
Kai ymmärrät että huono rahatilanne ei almuilla parane kun suomen hinnoilla köyhyysraja on 1500 euroa kuussa eli puuttuu tonneja kuussa tuooista elääkeseen normaalia elämää. Joka kuukausi. Työmarkkinatuki on 590 euroa netto.
Narsistivanhemmille tuottaa suurta mielihyvää kun kerron huoliani etenkin työttömyyteni. Joka osaltaan johtuu siitä ettei vanhemmat juuri elämänohjeita antaneet. Kylmiltään maailmaan vaan, kyllä elämä opettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kenelle siitä sitten voi kertoa jos ei vanhemmille? Minä oon aina saanut apua kotoa, jos on rahatilanne ollut huono. Nyt kun rahatilanne on hyvä niin autan sitten vanhempia asioissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei omille vanhemmille? Itse ainakin auttaisin, jos lapsella on huono rahatilanne.
Veikkaisin että se aiheuttaa stressiä, huolta, murhetta ja niin edelleen.
Jännää. itselläni jännäisi kertoa vielä enemmän kavereille. Vanhempiaan ei voi valita mutta osa kavereista saattaa tahallisesti tai tahtomattaan sitten jättää oman onnensa nojaan. - Taloudellsien ahdingon pitkittyessä elämän piiri ja alueet vain erkanevat toisistaan... Itse työttömänä maisterina katselen sivusta kun vanhat opiskelukaverit elävät hyvinkin keskiluokkaista ja hyvinvoivaa elämää... Kyllä siihen. että pysymme ja jatkamme kavereina tarvitaan jotain muutakin kuin vain se, että olemme joskus opiskelleet yhtäaikaa. Ei välttämättä samaa taloudellsita asemaa mutta saattaisi se "vähän" helpottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen saanut isältäni paljon rahaa koska oon työtön. 7 vuotta sitten tapasin isäni ekaa kertaa 30 vuoteen. Se kysyi miten minulla mennyt elämä ja antoi sitten 90000 euroa heti. Senkin jälkeen se on antanut tonnin joka kuukausi tähän asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei omille vanhemmille? Itse ainakin auttaisin, jos lapsella on huono rahatilanne.
Veikkaisin että se aiheuttaa stressiä, huolta, murhetta ja niin edelleen.
Jännää. itselläni jännäisi kertoa vielä enemmän kavereille. Vanhempiaan ei voi valita mutta osa kavereista saattaa tahallisesti tai tahtomattaan sitten jättää oman onnensa nojaan. - Taloudellsien ahdingon pitkittyessä elämän piiri ja alueet vain erkanevat toisistaan... Itse työttömänä maisterina katselen sivusta kun vanhat opiskelukaverit elävät hyvinkin keskiluokkaista ja hyvinvoivaa elämää... Kyllä siihen. että pysymme ja jatkamme kavereina tarvitaan jotain muutakin kuin vain se, että olemme joskus opiskelleet yhtäaikaa. Ei välttämättä samaa taloudellsita asemaa mutta saattaisi se "vähän" helpottaa.
Ei suomalaiset kykene olemaan kavereita keskenään. Edes ystävälliset vanhemmat on harvassa. Suomi on helvetin esiaste.
Itse en ainakaan mielelläni mainitse että ollaan maksettu asuntolaina jo, kun sitten kaikki työkaverit, tuttavaperheet ym kääntää selkänsä tai sitten alkaa pyytää kaikkea..
Jotenkin tuntuu että kaikki nelikymppiset helsinkiläiset olettaa, että kaikilla muillakin samanikäisillä omistusasujilla on vielä asuntolainaa.
mä olen aina puhunut köyhyydestä ja moni on kauhistunut miten suomessa on aidosti köyhiä. Olen ollut työharjoitteluissa ja työssäoppimassa niin kuulevat mihin heidän verot menee.
totuus on se että suomessa ihmiset tienaa helposti nettona 3000. sitten on heitä jotka elää hikisellä 1000 eurolla. miksi ei rohkaista puhumaan asiasta koska se johtaisi sisällisotaan. Parempi että ollaan hys hys.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen saanut isältäni paljon rahaa koska oon työtön. 7 vuotta sitten tapasin isäni ekaa kertaa 30 vuoteen. Se kysyi miten minulla mennyt elämä ja antoi sitten 90000 euroa heti. Senkin jälkeen se on antanut tonnin joka kuukausi tähän asti.
hienoa! muistithan maksaa lahjaveron?
Miksi ei omille vanhemmille? Itse ainakin auttaisin, jos lapsella on huono rahatilanne.