Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Onko lapsiperheiden elämä kovaa metelöintiä?

Vierailija
10.11.2023 |

Olen asunut viimeiset parikymmentä vuotta maalla omakotitalossa ja muutin jokin aika sitten pieneen kerrostaloon. Talo on rakennettu 60-luvulla ja seinät ovat paksut (verrattuna 80-90 -lukujen "paperiseinäkerrostaloihin, joissa käynyt).

Seinänaapuriksi on muuttanut perhe, jossa on kaksi alle kouluikäistä lasta ja koira

Koiraressu ulvoo yksinollessaan ja kun perhe on kotona, meteli on huikea. Lapset kirkuu ja juoksee, koira haukkuu ja aikuiset huutavat välillä.

En siis oikeastaan valita asiasta, elämä kerrostalossa on tietenkin äänekkäämpää kuin omakotitalossa keskellä metsää. Mutta näin lapsettomana tuli mieleen, että onko pikkulapsiarki todella aina noin äänekästä? 

Itsellä ei kyllä hermo kestäisi tuollaista jokapäiväistä mekkalaa, mutta ehkä se kuuluu perhe-elämään?

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 |
10.11.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

On se. Lapsista lähtee aina ääntä ja kasvatus on toisinaan myös äänekästä. 

Vierailija
2/4 |
10.11.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei välttämättä. Minulla on vain yksi lapsi, joka on aina ollut rauhallinen. Se oli jo taaperona sellainen, että jos sille antoi vaikka mainoslehden käteen, istui itsekseen vaikka tunnin kääntelemässä sivuja ja katsomassa kuvia. Sille oli hyvin helppo opettaa, että sisällä ei kiljuta turhia.

Nyt esiteininä on enemmänkin niin päin, että lasta ärsyttää meidän vanhempien höpinä ja kysely ja miehen lauleskelu.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/4 |
10.11.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

No ei se nyt jatkuvaa ole mutta tottakai kaikista lapsista ääntä lähtee. Jos lapset jatkuvasti kiljuu niin silloin on kylä kasvatuksessa jotain vikaa.

Vierailija
4/4 |
10.11.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

No kyllähän lapset esim. itkevät usein sellaista huutoitkua ja tietyissä kasvukausissa itkua voi olla paljon. Energiaakin purkavat äänekkäämmin kuin aikuiset eivätkä innostumisen ääniä osaa hillitä. On meilläkin opetettu, että sisällä ei juosta, hypitä tai pompoteta palloa, mutta se liikkumisen tarve on niin suuri, että aina eivät muista. Ja itkemistä ei tietenkään kielletä. Tarpeettomaan huutamiseen, kiljumiseen yms. toki tartutaan. Mitä enemmän lapsia perheessä on, sitä enemmän lapset joutuvat käyttämään ääntään saadakseen viestinsä kuuluviin. Valitettavasti. Mutta esimerkillä tietysti lapsi kasvatetaan; jos vanhempi huutaa usein, myös lapset huutavat usein.