Lue keskustelun säännöt.
Tunnetko ketään joka on aidosti onnellinen?
Kommentit (81)
menettäisit kaiken tuon?
Tai et olisi koskaan saanut noita asioita?Oikeasti onnellinen ei luettele, hän vain on.
Tässä nyt kuules kysyttiin tätä asiaa ja kai sitä vähän pitää perustella vastaustaan :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisitko onnellinen jos
menettäisit kaiken tuon? Tai et olisi koskaan saanut noita asioita? Oikeasti onnellinen ei luettele, hän vain on.
En tiedä kehen viittaat, mutta kai sitä voi tässä analysoida (tai "luetella"), mistä arvelee onnellisuutensa johtuvan.
Jos pystyy luettelemaan onnellisuutensa lähteet, se sama luettelo pystyy tekemään sinut myös onnettomaksi. Tässä on onnellisuuden ja _onnellisuuden_ ero. Onnellisuus ei riipu kuin itsestä.
Kiitos vastauksestasi, se antoi minulle hiukan positiivisuutta. Olen itsekin järjestänyt lastenhoitoapua ja siivousapua jotten uupuisi vaan jaksaisin myös antaa kolmelle lapselleni jotain. Valitettavasti vain minusta ei (tällä hetkellä?) kukaan aikuinen välitä enkä saa rakkautta. Lapseni tietysti tarvitsevat minua ja kaipaavat minua, mutta toki itse toivoisin välittämistä myös aikuisilta.
t. 60
Olen saavuttanut elämässäni kaiken mitä halusin ja olen aidosti todella onnellinen lapsistani, perheestäni, miehestäni, kodistani, ystävistäni, elämästä jonka olen itselleni rakentanut. Joskus toki tulee jotain harmituksen aiheita, mutta en jää koskaan mitään murehtimaan pitkäksi aikaa. Nautin arjesta ja lomasta molemmista yhtä paljon.
60.:lle, mieheni rakastaa minua ja minä rakastan häntä. Meidän molempien vanhemmat ovat eri syistä kyvyttömiä auttamaan lasten hoidossa, mutta huolehtivat meistä kyllä tiukan paikan tullen taloudellisesti. Joskus harmitti paljon se että ilmaista lastenhoitoapua ei koskaan ollut saatavilla, mutta nyt meillä on ihania lastenhoitajatyttöjä, joille maksetaan palkka ja vanhempani antavat siihen välillä rahaa. Tällä hetkellä toimin vakavasti sairaan isoäitini omaishoitajana oman työni ja opiskelujeni sekä suurperheen pyörittämisen ohella. En koskaan jää miettimään "miltä minusta nyt tuntuu" " jaksanko" tmv. vaan painan vaan eteenpäin. Saan iloa isoäidin kiitoksista, lasten toteamuksista "äiti, sä oot maailman paras äiti", hyvästä ruoasta, kauniista kodista jne.
sanon veilä että aktviinen elämäntapa ja muiden huomioiminen auttaa tulemaan onnelliseksi.
13
ja tästä olen samaa mieltä.
Tunnen myös ainakin kaksi (hyviä ystäviä) muutakin, jotka ovat onnellisia ja molemmat pyytteettömiä, auttavaisia, perus optimistisia ihmisiä.
Itse olen onnellinen, saan iloa ja onnea monista asioista päivittäin.
Toki välillä on huolta ja suruakin esimerkiksi läheisten vuoksi, mutta perustila omasta olemisesta on onnellisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin. Näin varmasti onkin. Olen itsekin aktiivinen (opiskellut, lähtenyt ulkomaille kielitaidon oppimisen takia kolmeen kertaan, ollut aktiivinen työelämässä, käynyt liikuntaharrastuksissa yms.). Olen ollut vähään tyytyväinen mielestäni. Kuitenkaan en ole onnellinen kun elämässän ei ole rakkautta. Tuosta muiden huomioimisesta niin kohteliaisuusrajoissa se auttaa, sen yli se vain huonontaa omaa jaksamista. Itse huomioin tosiaan muiden asioita mutta siitä olen vain uupunut. Itse sanoisin näillä kokemuksilla, että ystävällinen kannattaa olla, mutta muuten jättää muut ihmiset omaa miestä ja lapsia lukuunottamatta aika vähälle välittämiselle.
sanon veilä että aktviinen elämäntapa ja muiden huomioiminen auttaa tulemaan onnelliseksi. 13
ja tästä olen samaa mieltä. Tunnen myös ainakin kaksi (hyviä ystäviä) muutakin, jotka ovat onnellisia ja molemmat pyytteettömiä, auttavaisia, perus optimistisia ihmisiä. Itse olen onnellinen, saan iloa ja onnea monista asioista päivittäin. Toki välillä on huolta ja suruakin esimerkiksi läheisten vuoksi, mutta perustila omasta olemisesta on onnellisuus.
Oletko edelleen yhdessä miehesi kanssa? Tuntuuko sinusta että hän ei rakasta, vai onko hän sanonut niin? Auttaisiko yhteinen kahdenkeskinen aika? Kuulostat hieman uupuneelta. Toivottavasti löydät välittävän läheisen itsellesi!
Minä voin tarjota virtuaalitukea, haluan auttaa kaikkia, jotka kokevat olevansa välittämisen tarpeessa.
terveisin se onnellinen, joka rakastaa miestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kyllä. Olemme mieheni kanssa nykyään melko etäisiä, ei hän ole sanonut ettei rakastaisi mutta eiköhän se käytännössä arjessa näy tuhansissa asioissa viikoittain. Pari tuntia kahden kesken ei kyllä auttaisi. Itse toivon että ehkä muutaman vuoden päästä voisi olla helpompaa, mutta toisaalta epäilen että tuskin tästä enää löydämme toisiamme. Kyllä olenkin erittäin uupunut. Kiitos kommenteistasi, tämäkin vähä piristää.
Oletko edelleen yhdessä miehesi kanssa? Tuntuuko sinusta että hän ei rakasta, vai onko hän sanonut niin? Auttaisiko yhteinen kahdenkeskinen aika? Kuulostat hieman uupuneelta. Toivottavasti löydät välittävän läheisen itsellesi! Minä voin tarjota virtuaalitukea, haluan auttaa kaikkia, jotka kokevat olevansa välittämisen tarpeessa. terveisin se onnellinen, joka rakastaa miestään.
olen todella onnellinen suhteseemme..hoidan työkseni saiaita ihmisiä ja nähnyt kaikenlaista olen onnellinen että pystyn puhumaan,minulla on kaikki raajat talella yms..ette usko miten sitä oppii hoitajan työssä arvostamaan omaa elämäänsä ja todella pienia asoita..sitä kun ei tiedä milloin lähtö tulee ja milloin vammautuu pahasti..älkää marisko pienistä asoista,olkaa positiiviaisa!
t.nuori hoitajatyttönen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja olen mukana järjestötoiminnassa, olen myös matkustellut maailmalla erilaisissa avustustetävissä ja nyt toimin erään vanhuksen vapaaehtoishoitajana. En ole saanut palkkaa näistä toimista.. en ymmärrä mikä tekee minusta itsekkään sinun mielestäsi?
Sekö että minulla on harrastuksia ja ei lapsia? Minusta onnellisella ihmisellä on aina harrastuksia. Onnellinen nauttii elämästään ja tekee asioita jotka kiinnostavat häntä.
Sanoin jo ja sanon edelleenkin että itsekäs elämäntapa ei tee ihmistä onnelliseksi.
Miten sinä hoidat niitä omaisiasi joilla on paha olla? teetkö asioita, esim. kotitöitä heidän puolestaan vaiko vain kuuntelet?
Teetkö sen vapaaehtoisesti vai onko sinulla tunne että se on sinun vastenmielinen velvollisuutesi?
Ikävää jos se on noin.
Minä luulen että ainoa asia joka tekisi minut onnettomaksi olisi omaisen menettäminen, taikka oman tai läheisen terveyden menetys. Kaikki muu on lähinnä itsestä kiinni.
13.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen tuntemani ihminen valittaa aina kun tavataan miten huonosti menee.
Tatini ja hanen perheensa oli unelma, tosin olin silloin aika nuori ja eihan sita perheen sisalle "nae" varsinkin kun kulissit pystyssa. oli se aika pommi sitten huomata, etta tuli kolmiodraamaa, eroa jne.
Itse koen olevani juuri niin onnellinen kuin voisin olla? Olen tyytyvainen siihen mita minulla on ja mita minulla on tarjota muille, enka loyda itseani miettimasta mita muuta haluan ja mika on vikana...se on niin kuluttavaa!! tuntuu, etta monet toimivat nain. ja parisuhteista etsitaan aina vikaa ja ongelmia, eika huomata niita positiivisia asioita :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta tiedän yhden joka oli nuorena onnellinen.
Jotkut ovat aika tyytyväisiä mutta eivät onnellisia.
Tuntuu että kaikki vain valittavat koko ajan.
Välillä turhauttaa ja väsyttääkin, mutta silti olen tyytyväinen elämääni ja onnellinen monista asioista.
60.:lle, mieheni rakastaa minua ja minä rakastan häntä.
Meidän molempien vanhemmat ovat eri syistä kyvyttömiä auttamaan lasten hoidossa, mutta huolehtivat meistä kyllä tiukan paikan tullen taloudellisesti. Joskus harmitti paljon se että ilmaista lastenhoitoapua ei koskaan ollut saatavilla, mutta nyt meillä on ihania lastenhoitajatyttöjä, joille maksetaan palkka ja vanhempani antavat siihen välillä rahaa.
Tällä hetkellä toimin vakavasti sairaan isoäitini omaishoitajana oman työni ja opiskelujeni sekä suurperheen pyörittämisen ohella. En koskaan jää miettimään "miltä minusta nyt tuntuu" " jaksanko" tmv. vaan painan vaan eteenpäin. Saan iloa isoäidin kiitoksista, lasten toteamuksista "äiti, sä oot maailman paras äiti", hyvästä ruoasta, kauniista kodista jne.