Täytän 54 tänään, edes omat lapset ei muista.
Niin, masennus vei voimat pari vuotta sitten. Nyt olen taas pohjamudissa ja päivien päättäminen on jotenkin päälimmäisenä mielessä. Tänään on synttärit mutta vain veli lähetti tekstiviestin Onnea. Edes omat lapset eivät ole muistaneet.
Täällä velloo keskusteluketjuja itsemurhasta, onko se oikein vai väärin. Olen pitkään ollut sitä mieltä että itsemurha ei ole ratkaisu ongelmiin. Nyt olen yhä useammin ajatellut että se on ratkaisu minun ongelmiini, läheiset, niin, tuskinpa se suurta tuskaa heille tuottaa kun eivät muitakaan olemassaoloani. Todella paha fiilis tänään.
Kommentit (46)
Kuulostaa, että yrität syyllistää lapsiasi sekä syntymäpäivästäsi että tulevasta itsemurhastasi.
Lapsesi eivät ole vastuussa sinun itsemurhastasi. He eivät ole vastuussa edes syntymäpäivästäsi. Jos synttärimuistamiset ovat sinulle tärkeitä, niinota niistä vastuu: Kutsu synttärivieraita, hanki itsellesi lahja ja kakku, soita läheisillesi. Tee synttäristäsi se spessupäivä, jota muilta vaadit.
Olen todella pahoillani tilanteestasi. Lapsien on vaikeaa ymmärtää masennusta sairastavaa vanhempaansa, eikä välttämättä kyse ole siitä ettei muista, vaan kyse voi olla siitä että on epävarmuus/pelko, miten voi/pitää lähestyä.
Onnea Sinulle ja positiivista asennetta kaikesta huolimatta. Olet tärkeä niinkuin meistä jokainen. Aloita jotain ihan uutta, joka ei vie voimia vaan tuo hyvää mieltä Sinulle ja vie ajatukset ihan muualle, pois perhekuvioista ja yritä löytää joku uusi ja samanmielisten ystävä arkeesi.
Unohda ajatukset itsemurhasta. Pohjalta suunta on vain ylöspäin.
Tsemppiä ja positiivisia ajatuksia :)
En ole koskaan onnitellut vanhempiani syntymäpäivinään, ei ole mitenkään minun vaikutuksen alainen tapahtuma.
Onpa ihanaa että veli muisti. Entä jos soittaa jollekin tutulle tai sukulaiselle huomenna. Lapset voivat olla siinä iässä että synttärit unohtuvat tai pyhät, ehkä on koulu- tai työpaineita. Myöhemmin muistuu paremmin. Entä jos ostaisit itselle lahjat ja jonkun leivoksen, tietää mitä haluaa. On muillakin vähän ankeaa välillä ja tämä säätila. Oletko ajatellut kivoja asioita tai kirjoja, videoita.
Onnea Sinulle syntymäpäivänä, olet skorpioni niinkuin minäkin. Tiedän että välillä vellotaan synkissä tunnelmissa, mutta aina noustaan kuin FEENIKS lintu sieltä. Anna masennuksen olla ja tulla, se menee ohi. Minulla synttärit tässä kohta myös. Juhlista itseäsi vaikka kuohuvalla ja hyvällä ruoalla. Näin itse teen, ei se munkaan teinipoika muista mun syntymäpäivää, minä sitten muistutan häntä ja sanon kiitos kiitos onnitteluista, pilke silmäkulmassa tietenkin. Ollaan muuten samanikäisiä, minäkin täytän tuon mainitsemasi lukeman.
Itseä ärsyttää tämä vanhentuminen, minkäs tekee, täytyy vaan yrittää pysyä jotenkin positiivisena, vaikka välillä vellon minäkin synkissä vesissä.
Paljon onnea päivänsankarille!
Toivon kaikkea hyvää sinulle ja lähetän virtuaalihalin + kukkia juhlasi kunniaksi.
Olen pahoillani.
Olen itsekin yksinäinen, joten voin ymmärtää miltä tuntuu, erityisesti omana syntymäpäivänä. Olen kokenut samaa. Pystytkö olemaan iloinen siitä, että veljesi onnitteli sinua? Se on enemmän kuin monilla. Pystyisitkö kertomaan veljellesi tuntemuksistasi? Muista, että masennus saa kaiken tuntumaan pahemmalta. Maailmassa on kuitenkin vielä hyvääkin olemassa. Yritä tehdä tänään vielä jotain mistä pidät.
Hyvää syntymäpäivää sinulle <3
Joo, no onhan se syntymäpäivä minullakin kohta. En välittäisi edes itse muistaa, että täytän jo 56, eli en pahastu jos muut ei muista. Poistin syntymäpäivätiedon Facebookistakin jo joku vuosi sitten. En ole koskaan erityisesti synttäreitä juhlinut aikuisiällä.
Eiväthän ne lapset välttämättä muista edes, milloin äidin tai isän synttärit ovat. Omilla 50-vuotis- synttäreilläni oli paljon porukkaa, muttei siellä jälkikasvua näykynyt. Enkä edes odottanut. Ihan selvä homma, että reuhataan omillamme.
Et sitten sotke itsariisi ketään muuta. Kaikki rekkaa päin ajamiset ja junan alle hyppäämiset saat unohtaa. Sellainen kuolema on raukkamainen.
Ei minunkaan lapset, nuoret aikuiset, muista minua koskaan syntymäpäivänä. Mutta ei ne muista kyllä mitään muutakaan niin en ota henkilökohtaisesti.
Ei se silti tarkoita etteikö he rakasta sua. Se vaan on tätä kun kaikilla on kiire ja ollaan väsyneitä. En minäkään muista yleensä kenenkään merkkipäiviä, en myöskään omiani. Äitini synttärit muistin joskus, joskus en. Mutta hän oli silti minulle tärkein ihminen ja koko maailmani muuttui kun äiti kuoli. Mutta ei onneksi sentään oman käden kautta. Sitä en olisi kestänyt.
Vierailija kirjoitti:
Joo, no onhan se syntymäpäivä minullakin kohta. En välittäisi edes itse muistaa, että täytän jo 56, eli en pahastu jos muut ei muista. Poistin syntymäpäivätiedon Facebookistakin jo joku vuosi sitten. En ole koskaan erityisesti synttäreitä juhlinut aikuisiällä.
Minä täytin 56 keväällä. Mitäs me kuusseiskat. Tämä on outo ikä. Ei olla nuoria, mutta ei oikeasti vanhojakaan. Omat vanhemmat ovat kohta poissa ja lapsilla elämä edessä. Itse tietää, että elämästä on varmaan kolmannes enää jäljellä. Toisaalta sitä jo tietää kuka on.
Hyvää syntymäpäivää! Olkoot seuraavat 54 vuotta huolettomia, hauskoja, vauraita!
Täytän tänään 48 v. En ole puoleentoista vuoteen jutellut ihmisen kanssa. 2-3/kk. sadan metrin päässä olevassa kaupassa.
Hey- mihin mä menen?
Hakekaa mut pois kotoa. Tutkinto valmis, olen ihan kivannäköinen poika ja kohtuullisen sosiaalinen, mutta nyt vain jumitan yksin kotona - vähemmästäkin ahdistuu. Enkä edes halua pillua, vaan haluaisin kivan tyttöystävän.
Ihania viestejä ap saanut. Kerrankin tulin oikein hyvälle mielelle 💕 Oikein lämpöiset onnittelut syntymäpäiväsi johdosta! Olet tärkeä ja varmasti rakas lapsillesi. Ehkä heillä on nyt jotain meneillään omassa elämässä ja unohtui tms. ?
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa, että yrität syyllistää lapsiasi sekä syntymäpäivästäsi että tulevasta itsemurhastasi.
Lapsesi eivät ole vastuussa sinun itsemurhastasi. He eivät ole vastuussa edes syntymäpäivästäsi. Jos synttärimuistamiset ovat sinulle tärkeitä, niinota niistä vastuu: Kutsu synttärivieraita, hanki itsellesi lahja ja kakku, soita läheisillesi. Tee synttäristäsi se spessupäivä, jota muilta vaadit.
Ja tässä taas kerran tyyppi, joka ei vain tajua vaikka piirtäisi. Tottakai jokainen on vastuussa omasta elämästä, mutta pitääkö äidin aina järjestää kaikki elämänsä loppuun asti. Miksei lapset voi järkätä jotain ihan yksinkertaisesti äitiänsä huomiovaa hänen synttärinään?
Sitten, kun äitiä ei enää ole, olin kyseessä sairaus tms. kyllä sitten haetaan sukulaisilta myötätuntoa. Pskiaiset kakarat!!
Ei se ole ratkaisu.
Onnea syntymäpäivänäsi!