Uskotko syntymän jälkeiseen elämään?
Äidin kohdussa oli kaksi vauvaa. Toinen kysyi toiselta:
Uskotko synnytyksen jälkeiseen elämään?
Toinen vastasi: Totta kai. Kyllä synnytyksen jälkeen täytyy olla jotakin. Ehkä me olemme täällä valmistautumassa siihen, mitä meistä myöhemmin tulee.
Hölynpölyä, sanoi toinen. Ei synnytyksen jälkeen mitään elämää ole. Millaista sellainen elämä olisi?
En tiedä, mutta valoa tulee olemaan enemmän kuin täällä. Ehkä me kävelemme kahdella jalalla ja syömme suun kautta.
Toinen sanoi: Tuo on järjetöntä! Käveleminen on mahdotonta. Ja että söisimme suun kautta? Naurettavaa. Ravinto tulee napanuoran kautta. Elämä synnytyksen jälkeen on täysin poissuljettu mahdollisuus. Napanuora on liian lyhyt.
Uskon, että jotakin siellä on ja ehkä se on erilaista kuin täällä, toinen vastasi.
Kukaan ei ole koskaan tullut sieltä takaisin. Synnytys on elämän loppu, ja sen jälkeen on vain pimeyttä ja ahdistusta. Ei se vie meitä mihinkään.
No, en minä tiedä, sanoi toinen. Mutta ainakin me näemme äidin, ja hän pitää meistä huolen.
Äiti! Uskotko sinä äitiin? Missä hän on nyt?
Hän on kaikkialla ympärillämme. Me elämme hänessä. Ilman häntä ei olisi tätä maailmaa.
Minä en näe häntä, joten järki sanoo, ettei häntä ole
Tähän toinen vastasi: Joskus kun on ihan hiljaista, hänet voi kuulla ja aistia. Uskon, että synnytyksen jälkeen on toinen todellisuus, ja me olemme täällä valmistautumassa siihen todellisuuteen.
-Internet
Kommentit (7)
Oikea elämä alkaa vasta kuoleman jälkeen. Tämä maan päällinen elämä on varjoa vain, parhaanakin hetkenä vain hailakka heijastus taivaan elämästä, oikeasta elämästä.
Mutta kivaa täälläkin on, onneksi useimmiten!
Tuo debatti kuvastaa hyvin tyypillistä jankkausta ateistin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Oikea elämä alkaa vasta kuoleman jälkeen. Tämä maan päällinen elämä on varjoa vain, parhaanakin hetkenä vain hailakka heijastus taivaan elämästä, oikeasta elämästä.
Mutta kivaa täälläkin on, onneksi useimmiten!
Ihmisessä täytyy olla jotain höyrähtänyttä jos järki perustuu vain uskoon eikä todisteita ole ainoatakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikea elämä alkaa vasta kuoleman jälkeen. Tämä maan päällinen elämä on varjoa vain, parhaanakin hetkenä vain hailakka heijastus taivaan elämästä, oikeasta elämästä.
Mutta kivaa täälläkin on, onneksi useimmiten!
Ihmisessä täytyy olla jotain höyrähtänyttä jos järki perustuu vain uskoon eikä todisteita ole ainoatakaan.
Järki ei perustu uskoon, vaan usko ja järki on eri asioita :) Todisteita on jos niitä haluaa nähdä, kuten ylemmästä tarinastakin ymmärsit.
akateeminen uskis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikea elämä alkaa vasta kuoleman jälkeen. Tämä maan päällinen elämä on varjoa vain, parhaanakin hetkenä vain hailakka heijastus taivaan elämästä, oikeasta elämästä.
Mutta kivaa täälläkin on, onneksi useimmiten!
Ihmisessä täytyy olla jotain höyrähtänyttä jos järki perustuu vain uskoon eikä todisteita ole ainoatakaan.
Järki ei perustu uskoon, vaan usko ja järki on eri asioita :) Todisteita on jos niitä haluaa nähdä, kuten ylemmästä tarinastakin ymmärsit.
akateeminen uskis
Niin, siinä ylemmässä oli todisteita. Luulevaisten harhoilla ei ole todisteita, vaikka kuinka haluaisi nähdä. Voisi akateeminen uskis nyt esittää niitä todisteita. Vaikka tähän ketjuun.
Vierailija kirjoitti:
Tuo debatti kuvastaa hyvin tyypillistä jankkausta ateistin kanssa.
Totta, kun luulevainen käyttää epäkelpoja vertauksia, niin jankkaamistahan se on.
Tää on musta aika hyvä :)