Väitän, että nuorten pahoinvointi johtuu vanhempien eroamisista

Yhteiskunnan varoja kuluu myös enemmän monenlaisiin tukiin, kun vanhemmat eroavat. 

Kurin puute.

Kasvuympäristö toisin sanoen mihin sisältyy myös perheen rikkonaisuus, yleensä siihen sisältyy paljon muitakin asioita, työttömyyttä, päihteitä, alkoholismia, huonoa seutua missä on viettänyt lapsuutensa, kaveriporukat jne jne. Se lista on loputon. Puhun kokemuksesta. 

Pitäisi olla helposti ilmaiseksi saatavilla kaikenikäisille pareille parisuhdeapua. Sellaista apua, jossa tähdättäisiin parisuhteen jatkumiseen. Kyllä moni suhde pelastuisi noin. 

Pitkään on syytetty koronaa. En usko ihan sitä.

Nuoret ovat aina voineet pahoin. Se kuuluu kasvamiseen ja siihen että etsitään omaa paikkaa ja omaa itseään yhteiskunnassa. Kuka mitenkin kipuilee. Osasta tulee yhteiskuntakelpoisia ja osasta ei. 

Laaja ja monisyinen aihe, mutta ainakin vanhempien riitaisuus, epäkypsyys ja lapsen altistaminen heidän eronsa todistajaksi on huono juttu. Sitähän voi erota siivosti ja sovussakin. Ehkei siis ero vielä sinänsä vaan se, millaisia vanhempien persoonat ovat, kykenevätkö näkemään lapsensa erillisyyden ja tukemaan tätä.  Olemaan siis hyviä vanhempia.

Rakkauden puutetta...

Kierre vain pahenee, kun isovanhemmatkin ovat toisella kierroksella.

Eli ei edes yhdessä olevien isovanhempien luo pääse vierailulle. (Kenelläkään nyt isovanhemmat on elossa vielä.)

Ennemminkin niistä olosuihteista mitkä johtaa avieroihin.

Jos kotona pitää katsella kaikesta hermostuvaa ryyppäävää isää vuosia ennen vanhempien eroa niin kyllä siitä voi ongelmia olla.

Vierailija wrote:

Laaja ja monisyinen aihe, mutta ainakin vanhempien riitaisuus, epäkypsyys ja lapsen altistaminen heidän eronsa todistajaksi on huono juttu. Sitähän voi erota siivosti ja sovussakin. Ehkei siis ero vielä sinänsä vaan se, millaisia vanhempien persoonat ovat, kykenevätkö näkemään lapsensa erillisyyden ja tukemaan tätä.  Olemaan siis hyviä vanhempia.

Kyllä! Ei se ero, vaan miten erotaan. 

Vierailija wrote:

Ennemminkin niistä olosuihteista mitkä johtaa avieroihin.

Jos kotona pitää katsella kaikesta hermostuvaa ryyppäävää isää vuosia ennen vanhempien eroa niin kyllä siitä voi ongelmia olla.

Ei kaikkien erojen syynä ole läheskään väkivaltaisuus tai juoppous. 

Eronneet perheet ja suvut. Älypuhelinriippuvuuden aiheuttamat vauriot minuudessa. Nuoren sisin ei ole rakentunut ehyeksi ja kaaoksena se sitten näkyy. Minuuden voi rakentaa jokainen yhdessä hyvien ihmisten kesken tai terapeutin avulla, mutta ilman omaa korkeaa motivaatiota se jää saavuttamatta.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Laaja ja monisyinen aihe, mutta ainakin vanhempien riitaisuus, epäkypsyys ja lapsen altistaminen heidän eronsa todistajaksi on huono juttu. Sitähän voi erota siivosti ja sovussakin. Ehkei siis ero vielä sinänsä vaan se, millaisia vanhempien persoonat ovat, kykenevätkö näkemään lapsensa erillisyyden ja tukemaan tätä.  Olemaan siis hyviä vanhempia.

 

 

Kyllä! Ei se ero, vaan miten erotaan. 

Ei se nätti ero auta, jos tulee uusperhekuviot ja sinne ankkurilapsi. 

Uusperheet on erittäin vahingollisia lähes aina. 

Olipa väkivaltainen tai hajalla oleva nuori millaisesta taustasta tahansa, niin kyllä katseen kohdistaisin kotioloihin. Äiti, isä tai muu huoltaja, kasvatustilanteet ja tavat, siellä ne syyt on.

Aina on uusperheet olleet lapselle vähintään haasteellisia. Jotain tulppaa tai tuhoa tulee, ellei vanhemmat ole poikkeuksellisia ihmisiä.

Totta kai lapset kärsivät erosta. Mutta mitä vanhemmat välittävät. Omat itsekkäät  tarpeet ovat sijalla 1.

Totuuden nimissä on sanottava, että tietysti on fataaleja tapauksia, joista toisen osapuolen on erottava itsensä ja lastensa terveyden vuoksi. Sitä ei käy kiistäminen.

Minä voin nuorena huonosti, kun vanhrmmat eivät eronneet. Sossu tiesi, mutta oli ihan narsistipaskan vedätettävissä. Läksin itse peruskoulun jälkeen, ja olin myös vedätettävissä kun en ollut oppinut kotona, että mikä on ok ja mikä ei. Vanhemmilta miehiltä sai kaikenlaista, myös sukupuolitaudin. Kun olisi silloin ollut nykyisen nelikymppisen viisaus... Minusta tuli yh, lapsen isää kiinnosti 2 viikkoa kun lapsi oli jo 15. Minä oon sen juurettoman kipuilijan tuskan ottanut vastaan. Huonosti sekin aikanaan voi. Mutta me selvittiin.

Joo siis kaikkein järkyttävintä ovat uusperheet ja vanhempien perustaen ihan sairaita perheitä omien tarpeidensa mukaan eikä lapsilta kysytä yhtään mitään ja lasten on ihan pakko hyväksyä se vanhemman uusi puoliso ihan väkisin vaikka inhoisi sitä sillä ei se lapsi rakastu siihen perheeseen tulokkaaseen.

Äitini haki sellaisen äijän joka tuli meidän perheeseen kuin hotelliin joka viikonloppu eikä koti ollut enää kuin koti kun siellä oli ihan vieras joka viikonloppu. Mitään ruokaa hän ei tuonut ja oli tosi ihmeellistä miksi hän tuli meidän perheeseen joka viikonloppu ihan tyhjin käsin. Ei meillä ollut paljoa ruokaa ja sekin vähä piti vielä jakaa sille miehelle.

Vanhempien ero sotki mun elämän, tai pikemminkin se naikkonen jonka kanssa isä petti ja joka alkoi ilkeilemään mulle heti avioiduttuaan isäni kanssa. Itsetunto poljettu maahan silloin kun se oli vasta kehittymässä.