Pitäiskö ihmiselle antaa ns. "toinen tai kolmas" mahdollisuus ?

Kyllä mahdollisuuksia annetaan aivan liikaa, sen olen huomannut. Harva kuitenkaan muuttuu loppujen lopuksi.

Teettäkää jommasta kummasta näyttävä kanvaasi. Kattokaa sitä joka aamu ja todetkaa et nyt on hyvä.

https://www.amazon.com/Girl-You-Deserve-More-Independent/dp/1956310002/…

https://www.amazon.com/Love-Yourself-Like-Your-Depends/dp/B07T9NYCFL/re…

Joka aamu armo uus.

Vierailija wrote:

Kykeneekö muuttamaan toimintaansa? Katuuko tai muuttaako ajatusmalliaan?

 

Henkilöltä ensin selitykset:

1) Miksi näin kävi?

2) Mitä aiot tehdä eri tavalla? 

Jos ei näihin tule uutta näkökulmaa tai tekoja niin ei kannata odottaa ihmeitä. 

Erästä kaveriani alkoi mies ahdistelemaan seksuaalisesti, no kaveri antoi toisen mahdollisuuden. Jonkin aikaa pystyi olemaan ihmisiksi, kunnes taas meni samanlaiseksi. Kolmannen mahdollisuuden kohdalla totesin jo itsekseni että MITÄ HELVETTIÄ

Niinhän se Raamattu neuvoo että käännä toinenkin poski mutta kun joidenkin kanssa joutuu jatkuvasti ottamaan vastaan kummallekin poskelle, vuoron perään 

Ei kannata antaa ellei se toinen pysty teoilla näyttämään että on muuttunut.

Riippuu ihan asiasta onko kerrasta poikki, mutta yleensä ajattelen, että toinen mahdollisuus on hyvä antaa. Mutta ei enää kolmatta. Jokainen tekee virheitä, mutta se ratkaisee, oppiiko virheistään.

Vierailija wrote:

Erästä kaveriani alkoi mies ahdistelemaan seksuaalisesti, no kaveri antoi toisen mahdollisuuden. Jonkin aikaa pystyi olemaan ihmisiksi, kunnes taas meni samanlaiseksi. Kolmannen mahdollisuuden kohdalla totesin jo itsekseni että MITÄ HELVETTIÄ

Mies taisi olla komea ja nainen salaa kuitenkin halusi, mutta samalla myös piti leikkiä jotain siveellistä ettei vaikuttaisi ihan horatsulta.

Samaa mieltä että riippuu asiasta. Jos on esimerkiksi osoittautunut että ihmisen persoonassa on jotain pahasti vialla (kusipäisyys), en lähtisi antamaan uutta mahdollisuutta. Lähtökohtaisesti en usko että aikuinen ihminen voi muuttua.

HALUUKO JOKU AUTTAA MUA?

Matchasin yhen tosi kivan tyypin kanssa tinderissä. Juteltiin siellä muutama päivä, kunnes siirryttiin snäppiin, jossa keskustelu jatku tosi luontevasti ja pitkään. Nähtiin vasta pidemmän ajan kuluttua, mutta siihen oli ihan järkevä syy. Me oltiin tosi samankaltasii persoonii, samoi arvoi ja kiinnostuksen kohteita yms. 

Sitten viimeinkin kun päästiin näkee toisia, niin se sujui mun mielestä ihan hyvin. Tapaamisen jälkeen tää tyyppi muuttu kuitenkin etäisemmäks ja huomas selkeesti, ettei se oo enää niin kiinnostunut musta. Juteltiin kuitenkin niitä ja näitä. About viikko tän tapaamisen jälkeen tää tyyppi tunnusti, ettei oo enää kiinnostunu jatkaa tutustumista. Syyks sano vaan, että kemiat ja energiat ei kohtaa. Myöhemmin viel kerto, että tietää minkälaisen ihmisen haluaa elämäänsä ja mä en herättäny siinä sellasia viboja. 

Vierailija wrote:

HALUUKO JOKU AUTTAA MUA?

Matchasin yhen tosi kivan tyypin kanssa tinderissä. Juteltiin siellä muutama päivä, kunnes siirryttiin snäppiin, jossa keskustelu jatku tosi luontevasti ja pitkään. Nähtiin vasta pidemmän ajan kuluttua, mutta siihen oli ihan järkevä syy. Me oltiin tosi samankaltasii persoonii, samoi arvoi ja kiinnostuksen kohteita yms. 

Sitten viimeinkin kun päästiin näkee toisia, niin se sujui mun mielestä ihan hyvin. Tapaamisen jälkeen tää tyyppi muuttu kuitenkin etäisemmäks ja huomas selkeesti, ettei se oo enää niin kiinnostunut musta. Juteltiin kuitenkin niitä ja näitä. About viikko tän tapaamisen jälkeen tää tyyppi tunnusti, ettei oo enää kiinnostunu jatkaa tutustumista. Syyks sano vaan, että kemiat ja energiat ei kohtaa. Myöhemmin viel kerto, että tietää minkälaisen ihmisen haluaa elämäänsä ja mä en herättäny siinä sellasia viboja. 

Niin miten tässä pitäisi auttaa? Ei ole kiinnostunut sinusta joten move on. Löydät vielä jonkun jonka kanssa kiinnostut on molemminpuolista.

Ei mitään syytä antaa exälle uutta/toista mahdollisuutta. Ihan syystäkin exä. Pääsi naimisiin, sai kaksi lasta, minkä jälkeen joutui ulkoruokintaan. Ei vain voi myöntää olevansa samaan sukupuoleen suuntautunut.

No mut ihan paskaa. Meil molemmilla oli oikeesti kivaa ensitapaamisella tai ainakin niin se sano. Meil oli kivaa tekemistä, juteltiin paljon ja naurettiin. Sen unohin vielä sanoo, että toi pyys mua syömään, vielä pari päivää ennen kun kerto, ettei oo kiinnostunu. En päässy sillo, ku oli muuta menoo sovittuna. Miten se voi muuttaa mieltään noin nopee?! Miten se kiinnostus voi oikeesti hävitä vain yhden tapaamisen perusteella? 

Ja miks ei antais toista mahdollisuutta? Sanoin, vielä jälkikäteen, että mua vähän hermostutti sillon ekalla kerralla, mut ei näköjään merkkaa mitään. Mä en oikeesti tiedä minkälainen pitäis olla että, sais ees mahiksen tutustuu. 

En siis pystyny olee täysin oma itteni ekalla tapaamisella. Oon kuulemma sellanen, josta se ei vaan voi kiinnostua. Oon huipputyyppi, sika mukava mutta en tarpeeks kiinnostava..

En usko toiseen mahdollisuuteen.

Jos ei ekoilla treffeillä heru,niin miksi turhaan tavata uudelleen? Jos on esim yh niin miksi tuo tarvitsisi toisen mahdollisuuden? Selkeästi jo pilannut edellisenkin. Mihin nuo muka muuttuisivat?

Riippuu TÄYSIN siitä mitä henkilö on tehnyt.

Jos on esim aiheuttanut toisille ihmisille fyysistä vahinkoa, niin sellaiset ihmiset ovat yleisemmin niin persoonallisuushäiriöisiä, etteivät he parane koskaan.

Riippuu teosta. 

Jos on lievä loukkaus, kolmas on lähtölaukaus. Jos vakava asia, eka voi riittää.

Olen jälkeenpäin tajunnut, että olen melkein aina antanut monta mahdollisuutta, joten en tunne huonoa omaatuntoa siitä, että käännän selän.

Se on tekijän vastuulla.