Itkin,ettei mies lähtis baariin

Ehkä nyt vielä juo vähemmän, kun perhe/työ jarruttaa. Kyllä mä jättäisin moisen holistin, sillä alkoholille rakkain on alkoholi. Muista se.

mutta nyt kuuden vuoden ja kolmen lapsen jälkeen mies saa mennä, jos haluaa. Samoin saan minäkin mennä. Itse käyn baarissa 1-3 kertaa kuussa, samoin mies. Kumpikaan ei jää itkemään. Joskus tietty haluaisin ennemmin yhteistä aikaa, mutta... Meillä menee hyvin.

Jos tosiaan olet sitä mieltä, että baari-illat ovat tärkeämpiä, niin ehkä ne laukut kannattaa pakata. Itse koen, että meillä on sellainen vaihe menossa, että kumpikin haluaa omaa aikaa, kun olemme kodissa niin tiukasti kiinni.

lähti kuitenkin.Ei välittänyt meikäläisen itkuista.Nyt on paha olo,ollaan sovittu,että harvoin käytäis,mutta pari viikkoa sitten viimeksi meni.Ei mua se niin paljon haittaa,että meni baariin,vaan se,ettei välittänyt,vaikka itkin ja sanoin,että sitten tää suhde on loppu.eli ei rakasta mua enää:(

Paras tapa lopettaa miehen viimeinenkin mielenkiinnon pisara :)

Huomasin että ap oli kirjoitellut pikkujoulujen aikaan. Monihan menee silloin sinne ja tänne.



Ja että ihan itkemään kun käyn baarissa joskus liian usein.

Kai sä ap teet samallatavalla? Siis jos sä lähdet baariin, niin lähdet etukäteen sopimatta. Sillä jos miehes tekee noin, sulla on samaan oikeus. Eli ens perjantaina, ilman mitään puhetta, lähdet baanalle. Sanot sille miehelle vasta illalla et nyt meen.

Voi jumaliste kun eukko lähtiskin johonkin joskus. Mutta kun ei. Onneksi ei tarvi hukata sentään elämää TV:n edessä joka ilta, riittää että on kotiseinien tai -pihan sisäpuolella.

t. av-pappa.

ja erityisesti teille,jotka ymmärsitte!Mulla on ihanat lapset ja ihana harrastus,ei siinä mitään,mutta oon aika herkkä tyyppi ja mua loukkaa kovasti,kun toinen asettaa jatkuvasti baarin minun edelle.Haukkukin mut vielä ennen kun meni.

vaikka sitten baarissa.



muutimme muutama kuukausi sitten miehen kotipaikkakunnalle hänen töittensä takia, enkä ole saanut täältä vielä ystäviä, koska teen töitä kotona ja lapset ovat isoja, eikä harrastusmahdollisuuksia juuri ole (olen tästä joskus aikaisemminkin täällä valittanut). toki olen tutustunut miehen ystäviin ja sukulaisiin, mutta heistä ei itselleni ole tullut niin läheisiä.



edellisellä paikkakunnalla meillä oli molemmilla omat harrastuksemme ja ystävät ja saatoimme molemmat kulkea omissakin menoissa. mieheni kävi saunailloissa ja baareissa kerran-pari kuussa ja minä kävin teatterissa ja leffassa tai kahvilla kavereitteni kanssa silloin tällöin, useimmiten arki-iltaisin. nyt olen nököttänyt kotona monta kuukautta,koska ei ole juuri muuta seuraa kuin mieheni. miehellä on taas kaikki lapsuuden ja nuoruuden ystävänsä täällä, samoin työkaverit ja suku. hänellä on siis elämä jatkunut lähes samanlaisena kuin aikaisemmin, kun taas minun elämäni tuntui yhtäkkiä muuttuvan täysin kotipainotteiseksi.



viime viikonloppuna tein ensimmäistä kertaa vuosien yhdessäelon jälkeen sen, että kielsin miestä lähtemästä saunailtaan, joka tuli tuosta vain yllätyksenä facebook-kutsuna alkuillasta. mies hermostui ja väitti, että minä yritän kahlita hänet kotiin, eikä suostunut kuuntelemaan, kun selitin (suhteellisen kireänä), että hän oli viitenä viikonloppuna peräkkäin jo käynyt jossain kavereitten kanssa. sanoi vain, että no, mene sinä toisena viikonloppuiltana. ilta oli melkoista kylmää sotaa, mutta hän jäi pitkin hampain kotiin.



seuraavana aamuna kysyin, käsittääkö hän lainkaan sitä kuinka minun elämäni on muuttunut. minulla ei ole ketään kenen kanssa lähtisin baariin (täällä on tasan yksi keskikaljakuppila), täällä ei ole mitään niistä asioista, joita olen ennen harrastanut, enkä pääse tutustumaankaan ihmisiin, kun olen kotona jatkuvasti. mies sanoi vain, että minun on itse tehtävä asialle jotain. totta. en ole odottanutkaan miestäni korjaamaan elämääni, mutta koen silti oikeudekseni hermostua noista ex-temporelähdöistä, kun olen niitä viitenä viikkona nähnyt (osa on ollut työhön liittyviä iltamenoja). päivä siinä taisi mennä selvitellessä noita asioita ja lopulta saatiin kompromisseja aikaiseksi. mies - joka tuntee täältä ihmisiä - hommaa välillä lapsenvahdin, jotta pääsemme kaksin käymään jossain (aikaisemmin tämä oli aina ollut minun velvollisuuteni), jotta niillä reissuilla kenties voisin tutustua ihmisiin ja kerran kuukaudessa alan käydä entisellä kotipaikkakunnallani ystävieni luona yhden yön, jotta saan seuraa ja tekemistä sitä kautta. olen nyt lähdössä koko viikonlopuksi pois ja ajattelin ihan vain nauttia teatterista, kahviloista ja shoppailusta. =)



kompromissejahan nuo asiat vaativat ja varsinkin pitkissä suhteissa sitä ei enää osaa ajatella asiaa niinkään toisen kannalta, kun on tottunut siihen, että molemmilla on vapaus ja oikeus päättää noista asioista itse, kunhan ajankohdista vain sovitaan, jotta ne sopivat kaikille.

Parisuhteessa ei pitäisi olla mitään tarvetta tuollaiseen. Ihmettelen miestäsi todella.

Eli valitsi aika kevyen kuuloisesti baarin sinun ylitsesi.



Pakene vielä kuin voit!

Miksi itkit? Mä luulen, että itkusi vain ärytti miestäsi enemmän ja sen takia lähti.

Eli osan mielestä täällä parisuhteen alettua ei saa enää tavata muita ihmisiä ja pitää istua kotona 24/7 silloin kun ei ole töissä. Ja sitten vielä ihmetellään kun tulee avioeroja kun mies lähtee kävelemään.



Kyllä minäkin lopettaisin aika nopeasti liittoni jos mies itkisi kotona kun lähden ulos ystävieni kanssa. Joskus saatan jopa kuukaudessa olla usemmankin viikonlopun ulkona mutta sitten taas on kuukausia jolloin olen joka viikonloppu kotona. En ikinä suostuisi siihen että tarkasti määritellään kuinka monta kertaa per kk saa käydä ulkona. Tämä toimintamalli toimii hyvin eikä kumpikaan tunne olevansa ansassa. Me jopa rohkaisemme toisiamme lähtemään tuulettumaan jos alkaa tuntua siltä että että jompikumpi sitä tarvitsisi. Näin kotona on paljon rentoutuneimpia ihmisiä ja yhdessäoloaika, jota kuitenkin on viikon jokainen päivä, sujuu hyvin. Käymme myös yhdessäkin leffassa, syömässä ja ýhteisten kavereiden kanssa istumassa iltaa. Ja lapsiakin tähän kuvioon liittyy.

Hanki oma elämä ja sitten kun sulla on se, niin kysy mieheltä haluaako olla osa sitä vai ei. Ja tyydy vastaukseen eli elä sen mukaan. Sä pärjäät kyllä, mutta itkiessä ja odottaessa elämä menee hukkaan.

Naiset hukkaa elämänsä itkien, katkeroituen, odottaen, toivoen että toinen muuttuisi. Itsekin olen tämän muutoksen tehnyt. Ketään ei voi pakottaa symbioosiin eikä elämään sun ehdoilla ja parisuhdemallin mukaan. Rakenna itsellesi mahdollisuukien mukaan sellainen elämä kuin toivot- ja sitten mies joko jakaa sen sun kanssa tai ei. Tämäkin maa on täynnä onnettomia naisia jotka haluaa uskoa että se onni tulee miehen kanssa yhdessä jossain yhteisessä pikku maailmassa- siihen naiset on kasvatettu uskomaan ja miellyttämään miestä vuosikymmenet. JOs elämältä ei toivo muuta kuin perhe-elämää jossa mies elää juuri sen mielikuvina mukaan mikä sulla on- ennuste on tosi huono. Äläkä ymmärrä väärin- olen sun puolella tässä asiassa.

Jos baarireissut haittaa, niin jotain suurempaa ongelmaa on. Eri asia, jos kävisitte yhdessä. Onko mies luotttava, käytkö itse ollenkaan baareissa, onko teillä lapsia?

jos itkit ja vinguit

Pakkaa tavarat ja aloita muutto, ei kannata märistä turhaan, jos ei aio sitä toteuttaa.

alotin mykkäkoulun ja murjotukse ku mies läks ryyppää, eilen just oli yö riennoilla tuli kotiin kaheksan aikaan aamul ja nyt häipy taas baariin vaikka vapaat osu meillä yhteen ekaa kertaa kolmeen kuukauteen et onpa ihana mies mulla...

yhdessä,kaksi lasta.Itse käyn baarissa joskus,mutta paljon harvemmin kuin mies.Ollaan keskusteltu aiheesta ja sovittu,että kerran kuussa riittäis,mutta ei tunnu sitten riittävän.Tänään vaan tuli niin hemmetin paha mieli,kun taas se lähti ja ei välittänyt,vaikka mulla ihan itku tuli kun jäin yksin sohvalle istumaan..

mutta kuulostaa alkoholiongelmalta. Pakkaa laukut ja lähde.

Jos pari viikkoa sitte viimeks on käyny baarissa ja nyt lähti. Kunhan halus ulos, eikä välittäny ap:n itkuista, luultavasti kävi vaan ärsyttämään.

Ap, oon mielipiteestäni huolimatta pahoillani sun puolesta. Älä nyt kuitenkaa laukkuja pakkaile ton takia.

mutta kuulostaa alkoholiongelmalta. Pakkaa laukut ja lähde.

Toki miehestä hyvääkin löytyy.Mutta kyllä se pahalle tuntuu,kun baari on tärkeämpi,kuin tämä suloinen pirttihirmu:O Jotenkin sitä vain tahtoisi,että se oma mies välittäisi,jakaisi perjantai-illan kanssani..noh,ehkä joku ymmärtää.En minä vinkumalla itkenyt,mutta itkinpähän kuitenkin,kun taas se meni ja se tuntui vaan niin perhanan pahalle.