Lue keskustelun säännöt.
Ihmiset, jotka eivät koskaan soita!
19.10.2023 |
Tunnetteko ihmisiä, jotka eivät koskaan soita sinulle, mutta kun sinä soitat, puhuvat helposti yli tunnin. Ja puhelun päätteeksi toteavat, että olipas kiva vaihtaa ajatuksia, täytyisi soitella useammin.... Niinpä. Sitä puhelua ei vaan koskaan kuulu.
Kun ehdotan tapaamista, niin aina hänelle sopii. Menemme kahville, juttelemme mukavia, sovimme tapaavamme pian uudestaan. Mutta hänestä ei koskaan kuulu mitään. Näin on jatkunut jo vuosia. Minä olen aina se yhteydenottaja. Olemme entisiä työkavereita, molemmat naisia. Nyt olen kyllästynyt tähän enkä soita enää. Jos hän ei soita emme enää tapaa. Rajansa kaikella!
Kommentit (51)
Vierailija wrote:
Kuka jaksaa soittaa?
En minä ainakaan
-puhelinmyyjä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen, itseni. Sen verran epävarma olen itsestäni, että mieluummin otan yhteyttä vaikka viestillä, jos silläkään. Mulla on aina aika iso kynnys olla keneenkään yhteydessä, koska "mitähän se nyt minusta ajattelee" ja "häiritsen varmaan jos soitan" tai "ei sitä varmaan kiinnosta jutella mun kans"...
Jos minuun ollaan yhteydessä, ilahdun.
Minkäs teet...
Tunnen joo. Minulla oli joskus jopa semmoinen ystävä, joka soitti minulle hälärin ja pyysi soittamaan. Äärimmäisen pihi.
Tämä oli ok niin kauan kun olin itse töissä ja puhelut maksoi työnantaja. Mutta sitten, kun jäin samalla tavalla työttömäksi kuin hänkin ja sama homma jatkui, katkaisin välit kokonaan
En soittanut, koska en tiedä koska toista EI häiritse puhelu. Jotkut voivat suuttua jos soittaa ja häiritsee väärään aikaan. Aika pitäisi sopia. Se toinen oli usein sellainen ettei sillä ole mielikuvitusta tai mitään sanottavaa. Ei ole kiva yksin äänessä. En tykkää jos se toinen viestii että tulen tapaamaan silloin ja silloin, eli ei neuvottele. En anna enää numeroa. Koti on myös liian pieni tapaamiseen, missä lie pitäisi tavata. Kahvilaanko hänen autolla ja hän ei tykkää. Hän tyrkyttää poikaansa mukaan vierailulle, ei kiinnosta.
Mä inhoan puhelimessa puhumista, onneksi kaikki mun tutut tietää sen. Asiat hoidan whatsupilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen lopettanut aktiivisuuden noiden ihmisten suhteen. Lopputuloksena kumpikaan ei ota yhteyttä toiseen.
Vierailija wrote:
Minä olen lopettanut aktiivisuuden noiden ihmisten suhteen. Lopputuloksena kumpikaan ei ota yhteyttä toiseen.
jatkan: en minä välejä heihin ole katkaissut. Suhde vain hiipunut kasaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Loppujen lopuksi seurasi ei kiinnosta niin paljon, että itse ottaisi yhteyttä, mutta toisen kutsuun lähtee mukaan.
Vierailija wrote:
Minä olen lopettanut aktiivisuuden noiden ihmisten suhteen. Lopputuloksena kumpikaan ei ota yhteyttä toiseen.
Ja sekö on hyvä? Jos muuten siis on kiva ystä kuten ap kertoi.
eikö ole ok että ihmisiä on erilaisia, jokaisellavahvuutensa ja vähemmän vahvat puolensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Loppujen lopuksi seurasi ei kiinnosta niin paljon, että itse ottaisi yhteyttä, mutta toisen kutsuun lähtee mukaan.
Tuo onnefatiivisesta ajattelusta lähtevä selitys asialle. Voi olla muukin selitys asialle. Kuten että pelkää soittavansa huonolla hetkellä
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Minä olen lopettanut aktiivisuuden noiden ihmisten suhteen. Lopputuloksena kumpikaan ei ota yhteyttä toiseen.
Ja sekö on hyvä? Jos muuten siis on kiva ystä kuten ap kertoi.
eikö ole ok että ihmisiä on erilaisia, jokaisellavahvuutensa ja vähemmän vahvat puolensa.
ei ole hyvä, jos ystävän haluaa pitää.
minä itse vain tulin siihen tulokseen, että ystävyyden pitää olla vastavuoroista. Jos toinen ei halua soittaa, niin se on ok, mutta jotain aktiivisuutta tekstareiden tai tapaamisten ehdotteluiden suhteen pitää olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen varmaan tuollainen ihminen. En soita, jos minulla ei ole erityistä asiaa ja kuulumisten vaihto ei ole sellainen syy. Voin kyllä jutella, jos joku soittaa. Ja mielellään tapaan mutta en ole mikään aktiivinen ehdottelija. Ei yksinkertaisesti aina edes tule mieleen ehdottaa näkemistä.
En minäkään soita. Täytyy olla todella tärkeä asia ennen kuin soitan yhtään minnekään tai kenellekään. Olen näin menettänyt ystäviä, koska he ilmeisesti ovat odottaneet vastavuoroisuutta. En siltikään soita, jos ei ole pakko, ja luulen, ettei ystävyyttäni lopulta kaivatakaan, jos ei haluta uskoa sitä, että minulle soittaminen on ylivoimaisen vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse harvoin soitan kellekään. Laitan pitkiäkin sähköposteja ja lyhyempiä tekstiviestejä. Esim siskojen kanssa. En koskaan muista, milloin heillä on kansalaisopiston jutut ym uimahallit. Eläkkeellä ovat.
Enkä vastaa puhelimeen silloin, kun ei ole aikaa/en halua puhua. Joskus taas puhutaan pitkiäkin puheluja.
Töissä on aina ihmisiä/puheluja. (Aspa) Kaipaan vapaalla rauhaa.
Mitä väliä? Minulla on rajaton liittymä, joten voin soittaa niin paljon kuin ehdin. Ihan uskomatonta, että jotkut laskevat minuutteja tuollaisessa, jos kerran kuitenkin tykkäävät jutella.
Vierailija wrote:
Tunnen, itseni. Sen verran epävarma olen itsestäni, että mieluummin otan yhteyttä vaikka viestillä, jos silläkään. Mulla on aina aika iso kynnys olla keneenkään yhteydessä, koska "mitähän se nyt minusta ajattelee" ja "häiritsen varmaan jos soitan" tai "ei sitä varmaan kiinnosta jutella mun kans"...
Jos minuun ollaan yhteydessä, ilahdun.
Minkäs teet...
Tämä minullakin, en jotenkin kait uskalla ehdottaa mitään kun pelkään että se toinen näkee minua vaan velvollisuudesta tai kun ei kehdannut kieltäytyä. Ymmärrän kyllä että varmaan se toinenkin haluaisi kokea sen että häneen otetaan yhteyttä ja halutaan tavata. En vaan voi itselleni mitään. Ja soittaa en viitsi kun ajattelen ettei sitä toista kiinnosta minun jutut tai minun kanssa juttelu, varmaan parempaakin tekemistä on.
Tuntuu et ystävä välittää, jos saa jopa viestin.
En soita, enkä viesti kellekään. Vastaan tietysti jos kysellään.
Sama minulla, jos haluan jutella tai tavata sukulaisten ja tuttavien kesken, mä otan yhteyttä. Ovat kai tottuneet siihen, että olen aktiivinen. Hyvä niin, eletään sitten mun tahtiin, en ollenkaan häiriinny, jos joku sanoo puhelimeen vastatessaan ettei juuri nyt voi puhua, soitetaan myöhemmin.
Ei kannata passivoitua, kohta itkettää Vauvalla miten yksinäisyys painaa.
Kuka jaksaa soittaa?