Aina valitetaan hamstraavista vanhemmista
Mutta entäs kun vanhempi hävittää kaiken? Kaiken mikä voisi olla muisto suvustasi. Olen niin vihainen kun valokuvat on hävitetty. Samoin lähestulkoon kaikki muu. Kun tästä vanhemmasta aika jättää niin hänen asunnossa on vain muutama huonekalu, vaatteet ja keittiötarvikkeet. Ei mitään mitään mitä voisi pitää muistona.
Kommentit (18)
Olen 57, en omista yhtä ainutta valokuvaa yhtään mistään, jokainen sekunti on historiaa, menneet eivät liikuta mua pätkääkään. Ei siis kaikille kovin tärkeää menneet asiat.
Ikävää jos kaikki muistot ovat menneet, mutta helpottaa paljon asunnon tyhjentämistä jos siellä on vähän tavaraa.
Nimim. Juuri hamstraajaisän asunnon tyhjentänyt ja lopen uupunut.
Sen olen päättänyt että omille lapsille en samanlaista pahaa mieltä tuota. Eli en aio tehdä kuolinsiivousta tms.
Minä heitin just valokuvat pois. Ei ole mitään koko suvussa muistelemista tai ihmisissä hyvää.
No jos mietit sen kautta, että olisit jo aika vanha niin kenelle ne kuvat jotain merkitsee? Ne on pelkkiä vieraita naamoja tuleville sukupolville. Ei ne loppujenlopuksi merkitse kuin sinulle sen hetken, jos merkitsee.
Vaikka jo vanha olenkin, en halua asua museossa. Ottakaa ne muistokuvat hyvissä ajoin omiin nurkkiinne pölyttymään älkääkä estäkö vanhempianne siivoamasta omia laatikoitaan. Problem solved.
Kun olen vanha aion nauttia niistä sadoista kirjoista ja kauniista esineistä mitä ympärilläni on. Ei tulisi mieleenkään hävittää niitä.
Olen 63 ja raivaan parhaillaan kotiani ja mökkiäni. Heitän pois, poltan, myyn ja lahjoitan pois kaiken mistä tulee vain paha olo.
Olisi pitänyt tehdä tämä 30 vuotta sitten ja kuunnella itseään ja heivata kaikki paskat sukulaiset ja ns muistot, jotka ei mitään iloa tuota.
Vierailija wrote:
No jos mietit sen kautta, että olisit jo aika vanha niin kenelle ne kuvat jotain merkitsee? Ne on pelkkiä vieraita naamoja tuleville sukupolville. Ei ne loppujenlopuksi merkitse kuin sinulle sen hetken, jos merkitsee.
No aikuinen lapsi haluaa ne valokuvat lapsuudestaan ja perheestään. Ehkä muutamasta muustakin asiasta. Ei kuitenkaan kuolleesta läheisestä välttämättä > valokuvia kappelista.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
No jos mietit sen kautta, että olisit jo aika vanha niin kenelle ne kuvat jotain merkitsee? Ne on pelkkiä vieraita naamoja tuleville sukupolville. Ei ne loppujenlopuksi merkitse kuin sinulle sen hetken, jos merkitsee.
No aikuinen lapsi haluaa ne valokuvat lapsuudestaan ja perheestään. Ehkä muutamasta muustakin asiasta. Ei kuitenkaan kuolleesta läheisestä välttämättä > valokuvia kappelista.
Täh? Puhutaan sukulaisista, ei perheestä.
Mitä sinä niillä vanhoilla iso-setä Pentin kuvilla oikeasti teet? 100 vuoden päästä kukaan muista sinuakaan ja mitä väliä. Sinun aarteesi nyt ei kiinnosta ketään. Ovat vain toisille riesaa ja ryönää. Aivan tuhraa säilöä ja käyttää aikaansa turhien juttujen järjestelemiseen.
Vierailija wrote:
Vaikka jo vanha olenkin, en halua asua museossa. Ottakaa ne muistokuvat hyvissä ajoin omiin nurkkiinne pölyttymään älkääkä estäkö vanhempianne siivoamasta omia laatikoitaan. Problem solved.
Pointti tässä taisi ollakin se, että voisi infota aikeistaan, ennen kuin heittää esim. valokuvia pois. Lapsille ne voivat merkitä paljon.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vaikka jo vanha olenkin, en halua asua museossa. Ottakaa ne muistokuvat hyvissä ajoin omiin nurkkiinne pölyttymään älkääkä estäkö vanhempianne siivoamasta omia laatikoitaan. Problem solved.
Pointti tässä taisi ollakin se, että voisi infota aikeistaan, ennen kuin heittää esim. valokuvia pois. Lapsille ne voivat merkitä paljon.
Mitä ne kusipäisten sukulaisten kuvat voi kenellekään merkitä?
En sitten tiedä, jos vanhemmiten tulee tuo vaihe, että menneet ihmiset eivät enää kiinnosta, mutta silti nuorempia saattaa kiinnostaa. En koskaan tavannut äitini vanhempia, kun he molemmat kuolivat melko nuorena, mutta mulla on heistä valokuvat ja minulle ne ovat tärkeitä. Niden avulla voin edes luoda jonkin mielikuvan heistä.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
No jos mietit sen kautta, että olisit jo aika vanha niin kenelle ne kuvat jotain merkitsee? Ne on pelkkiä vieraita naamoja tuleville sukupolville. Ei ne loppujenlopuksi merkitse kuin sinulle sen hetken, jos merkitsee.
No aikuinen lapsi haluaa ne valokuvat lapsuudestaan ja perheestään. Ehkä muutamasta muustakin asiasta. Ei kuitenkaan kuolleesta läheisestä välttämättä > valokuvia kappelista.
Minua ainakin harmittaa, että isäni ei suostunut antamaan lapsuuskuviani minulle vaan vei ne varastoon. Lapsi on todella kiinnostunut katsomaan valokuvia meidän vanhempien lapsuudesta ja katsotaan sitten lapsen isän puolelta niitä lapsuuskuvia viikottain. Niistä kuvista lapselle on tullut tutuksi isän sedät, tädit, serkut, isovanhemmat, lemmikit ja paikat. Olisi itsekin kiva verrata omia lapsuuskuvia ja katsoa onko lapsessa ja minussa samaa näköä mutta pitää odottaa, että isä kuolee tai muuttaa mielensä.
Vierailija wrote:
Mitä sinä niillä vanhoilla iso-setä Pentin kuvilla oikeasti teet? 100 vuoden päästä kukaan muista sinuakaan ja mitä väliä. Sinun aarteesi nyt ei kiinnosta ketään. Ovat vain toisille riesaa ja ryönää. Aivan tuhraa säilöä ja käyttää aikaansa turhien juttujen järjestelemiseen.
Kyllä minua ainakin kiinnostaa omien vanhempien lapsuus ja itserakkaasti tietysti omat lapsuuskuvat, joita vanhemmilla yleensä on. Iso-setä Pentti ei ehkä kiinnosta, jos hänestä ei ole mitään tarinaa kukaan kertonut mutta itse kuuntelin mielelläni isoisäni tarinoita hänen iso-sedistään. Kuvien kautta hekin pysyivät muistissa.
Niistä kuvista voi karsia pois turhat mainsemakuvat yms ja jättää jäljelle tärkeimmät ja vaikka skannata ne.
Sellainen kultainen keskitie olisi hyvä. On hyvä, ettei ole nurkissa turhaa roinaa mutta puheyhteys olisi hyvä pitää omiin lapsiin ja antaa sitä tavaraa vaikka heille, jos he haluavat niitä säilyttää.
Juu. Se on outoa jos kaikki valokuvatkin menevät.