Yksipuolinen yhteydenpito

Mitä te itse tekisitte tässä tilanteessa?



Kummilapsen äiti on ystäväni jo ala-asteelta, nyt olemme jo yli 4-kymppisiä. Heidän vanhin tyttärensä on kummilapsemme. Välimatkasta johtuen näemme vain 1-2 kertaa vuodessa, synttäreillä joulun alla ja mahdollisesti mökillämme kesäisin.



Vähitellen itseäni on alkanut häiritä muutama asia. Ensinnäkin, milloinkaan en ole saanut kiitosta postitse lähetetyistä lahjoista. Toiseksi, soittelen heille sillon tällöin ja kyselen kuulumisia. Olisi kiva jos sieltäkin joskus tulisi puhelu minulle, mutta sitä ei ole vielä koskaan tapahtunut. Synttärikutsutkin saan tekstiviestinä. Ja silloin kun soitan, äidillä on jatkuvasti asiaa jollekulle lapsistaan (heitä on 3) tai miehelleen, aina ei tiedä että puhuuko hän minulle vai jollekulle muulle.



Koska äiti on jo lapsuuden ystäväni niin heitä on aina kutsuttu myös meille juhliin (omat kymppisynttärit, kahden vanhemman lapsen rippijuhlat). Kertaakaan he eivät ole vielä juhliin "päässeet". Lainausmerkeissä siksi että syyt ovat olleet melko läpinäkyviä tekosyitä. Kuten esim. edellisenä päivänä ollut lapsen jalkapalloturnaus (omalla asuinpaikkakunnallaan, kaksi peliä) joka väsytti niin ettei jaksanut lähteä. Ja asuntovaunureissu jonne lähdettiin yhtäkkiä kun oli niin hieno ilma - kyllähän se tietysti voittaa yhdet rippijuhlat :)



Olen ajatellut että seuraava yhteydenotto tulisi heiltä, ja katson että kauanko menee. Jos heidän puoleltaan ei yhteydenpito kiinnosta niin miksi minun pitäisi olla aina se aloitteellinen osapuoli?