Lue keskustelun säännöt.
Mihin yleensä pohjautuu lapsen suosio tai epäsuosio ikätovereiden keskuudessa?
Kommentit (54)
Suosio:
- Taidot. Esim. hyvä mielikuvitus, keksii leikkejä, osaa piirtää hauskoja asioita, kertoa hauskoja juttuja, ylläpitää hyvää tunnelmaa
- Avoimuus. Ottaa kontaktia, tuo ajatuksensa esiin muita loukkaamatta, osaa ajatella monipuolisesti
Epäsuosio:
- Pyrkii määräilemään muita, ottaa johtajan aseman ilman uskottavia valmiuksia (tyypillistä sisaruksettomille lapsille)
- Arkuus ja hitaus
- Kehnot motoriset taidot
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoisin kaikkien lapsieni olevan suosittuja, mutta hiukan eri syistä. Keskimmäinen on kyllä ujo, mutta urheilullinen ja itsevarma ja rauhallinen poika. Kyllä, voi olla ujo ja itsevarma. :) Poikien keskuudessa urheilullisuus lisää suosiota. Esikoinen (tytär) on erittäin kiinnostunut muista ihmisistä ja empaattinen. Kaverit kertovat huoliaan hänelle usein. Hän myös osaa pitää salaisuudet hyvin. Nuorimmainen on vasta 5-vuotias. Hänen suosionsa perustuu siihen, ettei ole ilkeä kenellekään, keksii hyvin leikkejä, on urheilullinen - ja ehkä myös ulkonäköön. Miellyttävä ulkonäkö kyllä taitaa yleensäkin auttaa, pakko sanoa. En olisi huolissani, jos kavereita ei ole laumoittain, mutta ainakin muutama ystävä pitäisi olla. Omilla lapsillani on ystäviä. he ovat myös tervetulleita meille, ehkä sekin on yksi tapa tukea lapsen ystävyyssuhteita.
saattavat jäädä ilman kaveria, koska eivät osaa kiusta ja manipuloida muita samalla tavalla kuin ryhmänpaine vaatii :(
kavereita. Samoin suuna ja päänä olevalla keskimmäisellä. Varautuneempi kuopus on myös käsittääkseni ihan suosittu.
Kyllä mä näkisin, että kyse on paljolti siitä, miten kohtelee kavereitaan. Toki meidänkin tytöillä on omat konfliktinsa kavereiden kanssa ollut, mutta niistä on aina opittu.
En mä tyttöjen maailmaakaan niin raadollisena pidä kuin toi yksi vastaaja.
Avoin ja puhelias lapsi saa paljon kavereita.
Vaikka lapsi olisi tosi mukava ja muut huomioon ottava, mutta hiljainen, niin on vaikea saada kavereita.
luo helposti melkoisen kaveripiirin. Osaa ennakoida ja vetää "oikeasta narusta". Tästä taidosta on takuulla hyötyä aikuiselämässä, ei siis ollenkaan huono juttu. Vaikka onkin aika raadollista.
Eräs tuntemani ala-asteikäinen poika on varsinainen gentlemanni aikuisten edessä, Pokkuroi ja puhuu mukavia, mutta ikävä kyllä mässäilee toisten vahingoilla, esim. vetää hiljaisempia mukaan vain saattakseen heidät vaikeuksiin ja esittää sitten sankaria ja pelastajaa. Nauttii itse aiheutetuista kriiseistä, joihin hän "sattumalta" tulee aina auttajaksi. Puhuu pahaa toisista selän takana minkä ehtii. On saavuttanut mm. vanhempiensa 100% luottamuksen, joten esim. rikkoo toisten lasten tavaroita (vanhemmat eivät tätä usko, kun lapsi on nii-in pidetty ja kohtelias).
Mutta omaa ison kaveripiirin.
Takuuvarma menestyjä myöhemmällä iällä.
Tiedän myös tälläisen lapsen, mutta hänen kaverinsa ovat lähteneet...lapset kyllä tajuavat kierouden, kun saavat syyt niskoilleen joka kerta, kun jotain sattuu tai tapahtuu.
Enkä kyllä itse näe kieroudessa mitään hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin siltä vaikuttaa omia lapsia katsellessa. Ovat valitettavasti perineet molempien vanhempien itsepäisen luonteenlaadun, mikä vaikeuttaa sosiaalisia suhteita.
Varsinkin esikoinen haluaa aina leikkiä jollain tarkasti määritellyllä tavalla, vaikeahan siihen on saada muita mukaan tanssimaan oman pillin mukaan :-( Keskimmäinen haluaa myös valita mitä tehdään, vaikka ei niin tarkkaan määrää, että miten.
Joustavuutta harjoitellaan kotona, pitkä tie edessä...
Manipuloivan ihmisen ystävyyssuhteet eivät ole kestävällä pohjalla. Kun koulu loppuu ja kukin suuntaa omille teilleen, ei manipuloivaa ihmistä erityisemmin kaivata. Yhteydenpito jää helposti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ekaluokkalainen on myös sellainen "itsenäinen ajattelija", jolle kaveripiiri ei ole ollut kauhean tärkeä. Nyt koulussa kumminkin tykkää leikkiä muiden kanssa välitunnilla. Minäkin olen ihmetellyt, miksi muut viitsii häntä moikata koulun ulkopuolella, kun ei välttämättä edes ole saanut vastattua (tai näin eskarissa, kouluaikana on alkanut vastatakin). Mutta sitten ajattelin, että eipä hän toisaalta taida harrastaa mitään jatkuvaan kilpaan haastamistakaan, kiusaamista, kieroilusta puhumattakaan (on aika suora...). Luulen, että kohtalaiset sosiaaliset taidot ja sellainen yleinen hyväntahtoisuus riittävät. Eikä kyllä poikani taitaisi välittääkään mistään jengin johtajan roolista ;) Muutama parempi kaveri ja muidenkin kanssa pärjää on hänelle hyvä.
Näkökulmia kehityspsykologiaan siellä lapsen toverisuhteista on kerrottu pitkät pätkät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On sellainen avoin ja rento luonnonlapsi. Poikani taas haluaa mielummin olla sen parhaan kaverin kanssa, mutta moni hänestä kyllä tykkäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 21:38"]
[quote author="Vierailija" time="18.12.2010 klo 09:40"]
Manipuloivan ihmisen ystävyyssuhteet eivät ole kestävällä pohjalla. Kun koulu loppuu ja kukin suuntaa omille teilleen, ei manipuloivaa ihmistä erityisemmin kaivata. Yhteydenpito jää helposti.
[/quote]
Totta mutta eihän tässä ollutkaan kyse ystävyydestä vaan suosiosta. Ne ovat kaksi pitkälti eri asiaa koulumaailmassa.
[/quote]
Kun on kasvattanut lapsensa oikein, ei ole huolta suosiosta, se tulee itsestään. Kun on kasvattanut terveeseen itsetuntoon. Epäsuosituilla on joku vika, katsokoon peiliin ja olkoon itse toisenlaisia niin ei tarvitse valittaa. Täydellisellä kasvatuksella tulee täydellisiä lapsia ja nuoria jotka pärjää.
[quote author="Vierailija" time="17.12.2010 klo 18:56"]Avoin ja puhelias lapsi saa paljon kavereita.
Vaikka lapsi olisi tosi mukava ja muut huomioon ottava, mutta hiljainen, niin on vaikea saada kavereita.
[/quote]
Mulla oli aina jokunen kaveri, olin avoin, puhelias, muut huomioon ottava jne. Suosittu en ollut ja kiusatuksikin jouduin, syitä mm silmälasit, hyvät numerot eli hikarius (vaikken todellakaan viettänyt aikaani koulukirjoja iltaisin päntäten) ja "väärät" mielenkiinnonkohteet kuten fantasia, luonto ja pelaaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Up
mun tytär on tällainen ei-suosittu. Rauhallinen, hiljainen, vähän ujo, mutta rohkea silloin, kun haluaa. On esiintynyt esim. tanssinäytöksissä. Hänet sysättiin syrjään, muutama luokan tyttö manipuloi muut. Itsetunto meni. Uskoo olevansa outo, kummallinen, huonompi kuin muut vaikka olen asiakaspalvelutyössäni nähnyt, että ihan samanlaisia on muitakin samanikäisissä. Minusta siis tavallinen, mutta näiden tyttöjen takia nuoruus meni pilalle. Yksinäinen, pari kaveria. Muut ei tervehdi, pitävät kai vitsinä. On ollut raskasta seurata toisen kipuilua.
[quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 15:42"]
Mun tyttö on kiltti,rauhallinen ja hyväkäytöksinen. Jo tarhassa tuli viestiä hoitajilta tytön hyvästä käytöksestä ja sosiaalisuudesta. Eskarista hoitajat sanoivat edelleen että suosittu tyttö,etenkin poikien keskuudessa;)...pari hyvää kaveria on myös tytöissä. Tyttö on kyllä aika nätti myös myös muitten mielestä mutta saattaa väliin olla aika ujokin,jännittää kovasti monia asioita.
[/quote]
mun tyttöä kuvailtiin ihan samoilla sanoilla. Paitsi tuo ilmeisesti tärkein poikajuttu. Viidennellä luokalla samat määritelmät muuttui negatiivisiksi. Koska tytöt hyljeksi niin pojat keksi kaikenlaisia 'hauskoja' nimityksiä. Sen jälkeen kaikki oli menetetty. Ja monet aikuiset tulee ensitapaamisen jälkeen kysymään, että noin kaunis ja upea tyttö, onhan mallitoimistossa. No ei, koska uskoo, että on ruma tyhmä huonompi kuin muut kiitos eräiden. Nyt on poikaystävä, joka kuulema edelleen on epäuskoisen voiko noin kaunis tyttö oikeasti rakastaa häntä. Kyllä voi, koska ulkonäöllä ei ole merkitystä, tyttö tietää että sydän ja aitous on tärkeintä.
Lapsen luonnetta ja käytöstä muokkaa ympäristö, joten luonteenpiirteiksi kuvitellut asiat voivat muuttua. "Mun lapsi on hyväntuulinen tai ujo". Ujous ja hyväntuulisuus ovat kuitenkin enemmänkin käytöksen piirteitä. Ne riippuvat usein siitä minkälainen lapsen ympäristö on. Lapsi, jota on kiusattu, voi muuttua ujoksi ja juroksi oltuaan ensin hyväntuulinen ja reipas.
Vain harvat lapset ovat ujoja lapsena ja aikuisena, silloin kyse on temperamentista. Muuten lapsen ujoutta säätelee ympäristö. Omaa lastaan kehuvat unohtavat, että lapsi voi käyttäytyä eri tavalla kotona kuin koulussa.
Lisäksi annettiin ominaisuus "erilainen", joka antaisi ikään kuin luvan kiusata. Tästä tietysti herää kysymys: "erilainen" kenen mielestä? Kuka sen määrittää? Ja miksi yleensä "erilaista" pitäisi tai saa kiusata? Tai edes eristää?
Kaikki tämä riippuu kulttuurista ja kasvatuksesta sekä vaikkapa päiväkodin/koulun satunnaisesta vailkoimasta ihmisiä. "Erilaisuus" on usein keksitty, hyvin minimaalinen piirre.
Nimenomaan Suomessa olen havainnut tavan, jossa ihmiset (myös aikuiset) pyrkivät luomaan pieniä kaveriryhmiä, josta muut eristetään, ja heitä jopa syrjitään. Tämähän on tyypillistä työpaikalla.
Monessa muussa maassa, jossa olen asunut, tuollaista käytöstä pidetään huonona, ja lapselle opetetaan pienestä asti, että kaikki muut on otettava huomioon. Näissä kulttuureissa on paljon tapoja, joita pitää noudattaa, etteivät loukkaa muita. Aika hullua, että Suomessa puhutaan tasa-arvosta, koska aikuisten ihmisten käytöstavat eivät oikeastaan edistä tasa-arvoa vaan antavat lapsille esimerkin, että jotkut ihmiset ovat "outoja", eikä kaikkia tarvitse kohdella samanarvoisina.
En siis usko, että tilanne lasten ja nuorten kesken muuttuu ennen kuin aikuiset alkavat antaa paremman esimerkin. Tämän palstan perusteella se ei näytä tapahtuvan kovinkaan pian: täällähän ihmisiä jaotellaan "erilaisiin ja halveksittaviin" hyvinkin pienen piirteen perusteella, joidenkin mielestä esim. allergia antaa oikeuden syrjiä toisia ja pitää heitä jotenkin henkisesti häiriintyneinä.
[quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 14:10"]
Lapsen luonnetta ja käytöstä muokkaa ympäristö, joten luonteenpiirteiksi kuvitellut asiat voivat muuttua. "Mun lapsi on hyväntuulinen tai ujo". Ujous ja hyväntuulisuus ovat kuitenkin enemmänkin käytöksen piirteitä. Ne riippuvat usein siitä minkälainen lapsen ympäristö on. Lapsi, jota on kiusattu, voi muuttua ujoksi ja juroksi oltuaan ensin hyväntuulinen ja reipas.
Vain harvat lapset ovat ujoja lapsena ja aikuisena, silloin kyse on temperamentista. Muuten lapsen ujoutta säätelee ympäristö. Omaa lastaan kehuvat unohtavat, että lapsi voi käyttäytyä eri tavalla kotona kuin koulussa.
Lisäksi annettiin ominaisuus "erilainen", joka antaisi ikään kuin luvan kiusata. Tästä tietysti herää kysymys: "erilainen" kenen mielestä? Kuka sen määrittää? Ja miksi yleensä "erilaista" pitäisi tai saa kiusata? Tai edes eristää?
Kaikki tämä riippuu kulttuurista ja kasvatuksesta sekä vaikkapa päiväkodin/koulun satunnaisesta vailkoimasta ihmisiä. "Erilaisuus" on usein keksitty, hyvin minimaalinen piirre.
Nimenomaan Suomessa olen havainnut tavan, jossa ihmiset (myös aikuiset) pyrkivät luomaan pieniä kaveriryhmiä, josta muut eristetään, ja heitä jopa syrjitään. Tämähän on tyypillistä työpaikalla.
Monessa muussa maassa, jossa olen asunut, tuollaista käytöstä pidetään huonona, ja lapselle opetetaan pienestä asti, että kaikki muut on otettava huomioon. Näissä kulttuureissa on paljon tapoja, joita pitää noudattaa, etteivät loukkaa muita. Aika hullua, että Suomessa puhutaan tasa-arvosta, koska aikuisten ihmisten käytöstavat eivät oikeastaan edistä tasa-arvoa vaan antavat lapsille esimerkin, että jotkut ihmiset ovat "outoja", eikä kaikkia tarvitse kohdella samanarvoisina.
En siis usko, että tilanne lasten ja nuorten kesken muuttuu ennen kuin aikuiset alkavat antaa paremman esimerkin. Tämän palstan perusteella se ei näytä tapahtuvan kovinkaan pian: täällähän ihmisiä jaotellaan "erilaisiin ja halveksittaviin" hyvinkin pienen piirteen perusteella, joidenkin mielestä esim. allergia antaa oikeuden syrjiä toisia ja pitää heitä jotenkin henkisesti häiriintyneinä.
[/quote]
ISO peukku tälle!! 38 nostaja
[quote author="Vierailija" time="18.12.2010 klo 09:40"]
Manipuloivan ihmisen ystävyyssuhteet eivät ole kestävällä pohjalla. Kun koulu loppuu ja kukin suuntaa omille teilleen, ei manipuloivaa ihmistä erityisemmin kaivata. Yhteydenpito jää helposti.
[/quote]
Totta mutta eihän tässä ollutkaan kyse ystävyydestä vaan suosiosta. Ne ovat kaksi pitkälti eri asiaa koulumaailmassa.
vaan suosiosta ja epäsuosiosta.
kiitos vastauksista tähän asti!!