en jaksa, en jaksa,en jaksa enää lasten riitelyä

tosin lapseni ovat melkein 6 ja 4 vuotiaita. Väsyin jatkuvaan taisteluun niin, että hain apua perheneuvolasta ja nämä avut ovat todella auttaneet meillä, mutta sinun pitää jaksaa olla läsnä ja korva tarkkana jonkin aikaa, että opit tunnistamaan tilanteen ajoissa. Eli, kun riitaantuminen alkaa olla lähellä, meillä esikoisen ääni alkaa nousta ja ilkeät sanat lentää, (ennen annoin tässä vaiheessa varoituksen, josta ei ollut mitään hyötyä ja sitten jo kaikki huusivat toisilleen, lapset joutuivat jäähylle ja sitten pyydettiin anteeksi ja sama toistui puolen tunnin päästä) niin mene väliin ja pistä omiin huoneisiin tai ainakin eri huoneisiin ja sano, että kun ei kerran yhdessä suju, niin olkaa erillänne, mutta tuollainen käytös ei ole hyväksyttyä. Eli ei jäähylle tms., jos ei ole satuttanut jne. vaan erotat toisistaan, ettei riitaa ehdi syntyä. Ja tämä toistetaan niin monta kertaa, kun tarvis.



Minä olen antanut palata yhteisiin leikkeihin, kun molemmat ovat varmasti rauhoittuneet, melko nopeasti se on tapahtunut ja nyt se on jo salamannopeaa. Eivät itsekään halua olla yksinään leikkimässä(ovat kotihoidossa). Kolme ekaa päivää tätä jankutettiin monta kertaa päivässä, mutta sitten meni perille. Nyt osaavat jo itsekin sanoa, että äiti leikitään erillään, kun ei onnistu. Jäähyjä ei ole tarvinnut enää juuri yhtään. Tiedän, että tämä vaihe voi olla ohimenevää ja lopullisesti sisarkateus ei ole hävinnyt, mutta meidän perheen ilmapiiri on muuttunut paremmaksi ja minä pirteämmäksi. Tuntuu, että hallitsen tilanteen - tuli eteen mitä vain. Ja esikoinen on siis todella temperamenttinen :)



Toivottavasti näistä olisi apua ja jos siltä tuntuu, niin soita perheneuvolaan, sinne saa ihan puhelinajankin, jossa voi kysyä neuvoa. Ja jos tuntuu, että väsymyksesi on liian suuri, se pitää hoitaa ensin, muuten et jaksa määrätietoisesti noudattaa erottamissysteemiä.

Voimia!

täytyypi testata meilläkin =).ap

Yhteistä tekemistä! Se yhdistää ja vähentää riitelyä. Esim helmilelut, hamahelmet ja ne vedellä suihkutettavat on kivaa puuhaa.

Laita ne askarteleen yhdessä. Opeta vaikka lusikkapiilo leikki! Eli toinen laittaa lusikan piiloon niin että siitä näkyy osa, ja toinen antaa vihjeitä onko etsivä lähellä vai ei. Eli polttaa polttaa tai viilenee viilenee. Onko se millä korkeudella, kissan korkunen hevonen, koira lintu kala... Mielikuvitusta kehiin! Tai laita ne rakentaan vilteistä maja! Ja sitten vain eväitä mukaan.

Tuon ikäiset saa hyvin leikkimään yhdessä kun pikkusen antaa vinkkiä.

Ja legoilla voi rakentaa vaikka mitä! Isolle matolle tai viltin päälle vaan kaikki legot ja eiku rakenteleen. Menee monta tuntia!

Oli jokin aika sitten sairaslomalla pari viikkoa ja ai että oli ihanaa kun kaikki olivat paikalla. Isällä on jonkin verran enemmän auktoriteettia kuin äidillä vaikka parhaani yritän rajojen suhteen=).ap

tänäkin iltana leikittiin yhdessä mutta kun ei mennyt yksiin niin ei!ja tosiaan välillä on kausia että tosi mahtavasti leikkivät ja keksivät kaikkea puuhaa yhdessä mutta sitten kun on tämä riitelykausi niin se ei kauheesti lohduta. Ehkä hankin kuulosuojaimet =)

Yhteistä tekemistä! Se yhdistää ja vähentää riitelyä. Esim helmilelut, hamahelmet ja ne vedellä suihkutettavat on kivaa puuhaa.

Laita ne askarteleen yhdessä. Opeta vaikka lusikkapiilo leikki! Eli toinen laittaa lusikan piiloon niin että siitä näkyy osa, ja toinen antaa vihjeitä onko etsivä lähellä vai ei. Eli polttaa polttaa tai viilenee viilenee. Onko se millä korkeudella, kissan korkunen hevonen, koira lintu kala... Mielikuvitusta kehiin! Tai laita ne rakentaan vilteistä maja! Ja sitten vain eväitä mukaan.

Tuon ikäiset saa hyvin leikkimään yhdessä kun pikkusen antaa vinkkiä.

Ja legoilla voi rakentaa vaikka mitä! Isolle matolle tai viltin päälle vaan kaikki legot ja eiku rakenteleen. Menee monta tuntia!

ajattelen näin, että parempi kun tappelevat keskenään, ei tarvi kylillä tapella.



Eli eräänlaista sosiaalisuuden opettelua. Mutta tuota erottelua meillä on kyllä käytetty ilman mitään perheneuvoiloiden ohjeita. Kylmästi eri huoneisiin kun eivät tule toimeen.



Nyt ovat murkkuiässä ja joskus riitelevät vieläkin tosi tulisesti keskenään, mutta välillä ovat kuin paita ja perse.



Kyllä ne oppivat sieltä pikkuhiljaa käyttäytymään ihmisiksi. Usko tai älä. Itse ainakin riitelen vieläkin joskus siskoni kanssa, vaikka olemme 46v ja 52v. Kenen muun kanssa uskaltaa riidellä niin tulisesti ja tietää, että toinen ei jätä vaan rakastaa sinua.

Rasittavaa on. Meidänkin mukulat tappelee aika lailla, mutta olen ajatellut sen kuuluvan asiaaan. Näin on muissakin perheissä, joita tunnen. Myös itse riitelin siskoni kanssa lapsuudessa tosi rajusti, ja nyt aikuisena olemme ylimpiä ystäviä.



Mäkin yksinkertaisesti erotan lapset eri huoneisiin. Toisinaan sanon, että nyt selvitätte itse riitanne, ja kylmän viileästi menen eri huoneeseen. Satuttamista en tietenkään salli, ja silloin puutun itse asiaan rajummin. Otan lapsen eri huoneeseen, puhun, olen vihainen, selitän...



Toisinaan kyllä tulee huudettuakin, vaikka se ei ole hyvä.

Meidän isommat lapset 10 ja 9. He mättelevät mieluusti joka päivä ja koko ajan ja ihan tyhjästä. Meillä on myös vauva ja mies tekee paljon töitä, joten mun aika ei kertakaikkiaan riitä "mukavaan yhdessä puuhasteluun" joka ilta.



No, päätin pitää lasten kanssa palaverin keittiön pöydän ääressä. Kerron rauhallisesti olevani todella väsynyt riitelyyn ja pitkän keskustelun jälkeen molemmat sitoutuivat olemaan ärsyttämättä toista ja välttämään turhaa hermoilua.



No, nyt viikko on mennyt ja kotona on ollut selvästi rauhaisampaa ja mukavampaa meillä kaikilla. Olen antanut positiivista palautetta lapsille. Olen myös riidan alkaessa muistuttanut sitoumuksesta ja se on rentouttanut tilanteen.



Katsotaan nyt kuinka kauan menee hyvin... mutta tiedän tunteen, lasten jatkuva riitely on todella syövää... tietty joskus voi tulla känää, mutta ei ihan joka päivä kuitenkaan.