Harmittaa kun äitini hävittänyt

Mihin sinä niitä käsitöitä nyt tarvitset? Tee uusia tilalle.

Pitäisin käytössä

Oletko sinä katkeruuden tiellä? Se on helvatin ikävä tie.

Hävitä siltä akalta KAIKKI sen rakkaimmat muistot esim häävalokuvat, lempikorut vie kaniin saat niistä rahaa käsityölankoihin, kun teet uudelleen ne, jotka sulta varasti ja tuhosi.

Potut pottuina. Itsehän tätä kerjäsi. 

Muistan esim farkkukassin ja virkatun laukun sekä pienen käsin ommellun pussukan. Ne olisi nyt aarteita. 

Vierailija wrote:

Muistan esim farkkukassin ja virkatun laukun sekä pienen käsin ommellun pussukan. Ne olisi nyt aarteita. 

No voi hyvää päivää 🙄 Tee uudet pussukat, problem solved.

Eikö sinulla ollut omaa kaappia kotona asuessasi, jossa olisit voinut säilyttää omat tavarasi ja poismuuttaessasi olisit pakannut ne mukaasi? Jos on vähän säilytystilaa, ymmärrän kyllä että jotain alakoulunaikaisia askarteluja ei äiti ala säilyttämään.

Sama ihminen neuvoi viskaamaan kaikki ylimääräiset tavarat menemään kun tein mieheni kanssa muuttoa. No en totellut. Nykyään meillä on iso rivitalo ja kesämökki täynnä tavaraa

Taas äiti vihaa. Itse säilytin 20 vuotta kaiken tarkeän muka. Aikuisella lapsella jo oma perhe ja  paljon tilaa asunossa.Meinasi olen Varasto hänen entisille tavaroille ja materiaallille, leluja myöten:Joita ei kelpuuttanut omille lapsille. Äidit jos jää asumaan yksin tai on molemmat isä ja äiti.Niin asunnot  muutoissa  pienenee ainakin vuokralaisina.  Ei tilaa säästää kaikkea materiaalia edes!Kasva aikuiseksi. Ota vastuu oma elämä.Älä syylistä muita. 

Muistoissa ne on varmaan täydellisiä, mutta todellisuudessa voi olla, että ne oli rikkinäisiä lakamyttyjä. Valitettavasti kaikkea ei voi säästää. Lapsilleni olen tehnyt muistolaatikot, mihin laitan osan piirrustuksista, muutama käsityö ja kouluvihko. Kun muuttavat, annan mukaan ja saavat sitten  hävittää itse. 

Itse olen laittanut kaikki lapsuuden tavarat roskiin, mitä minulle annettiin. Ne haisi röökille. 

Onpa Vauvan kommentit muuttuneet negatiivisiksi. Ihme jengiä täällä nykyään levittämässä omaa pahaa oloaan.

AP, turhan hyvä aloitus tälle porukalle, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. 

Tutulla on katosta lattiaan täynnä näitä lapsuuden asioita ja paljon muutakin. Kertaakaan niitä ei ole kaivettu esiin jälkeen kivi ja kirves. Mutta onhan ne tallessa jos vaikka "joskus tarvitsee" ... :D ! 

Kun talossa on iso vintti jossa voi säilyttää tavaroita niin on suoranaista pahuutta tuhota lapsen juttuja

Mikä varasto lapsuudenkoti on?  Olen jopa vihainen, lapsillani isommat asunnot kuin minulla.  Tarjoan tavaroita, joskus vien.  Kysyn vienkö kierrätyksern,  älä nyt hävitä.

Siivoustani helpottaisi paljon jos olisi vain vanhan ihmiset omat rojut kaapeissa.

Tuliko se sinun kotiin rikkomaan tavarasi? Ei kai. Minä pakkasin kaiken mukaan kun lähdin, sen mitä halusin säilyttää. Eivät vanhemmat ole mitään aikuisten lasten varastoja. Minunkin äitini muutti pienempään asuntoon, miten hän olisi voinut säilyttää laatikkokaupalla monen lapsen tavaroita. Jos et ottanut itse omaisuuttasi mukaasi vaan jätit äidille, tavarat ovat äidin ja hän on voinut tehdä niillä mitä haluaa. Rahallista arvoa askarteluilla ei ole, eivätkä ne olleet sinullekaan tärkeitä kun sinne jätit. Turha itkeä.

Lapsen koti on avioitumisen jälkern ihan joku muu kuin vanhempien koti.

Ainakin jo 20 vuotta on kun on nelikymppinen. Ja moni uhoaa,  en käy kalkkiksia kuin kerran vuosi katsomassa.

Olen kyllästyny noihin mitä ei saa hävittää mutta säilön kerrostaloasunnossa.

Lapset viiskymppisiä.

Että mua ärsyttää nämä toisten talojen valtaajat. "Onhan sulla siellä hyvin tilaa säilyttää, ethän vaan heitä pois, en tosin koskaan käy edes katsomassa niitä tavaroitani mutta ne pitää silti säilyttää."

Huom. Äitini hävitti ne kun olin vielä lapsi. Tottakai olisin ottanut ne mukaani kun muutin kotoa pois. Mutta kun ne oli poltettu vuosia aikaisemmin. 

Just näin kun yritän tarjoilla lapsilleni jotka ovat 20-30 vuotta asuneet omillaan, asunnot isompia kuin minulla per henkeä kohti,  vastaus:  anna olla,  älä nyt pois heitä.

Kun kuolen, sitten tietty manaavat onpas mummolla kaikkea roinaa kaapeissa.  Omiaan ovat

Vierailija wrote:

Tuliko se sinun kotiin rikkomaan tavarasi? Ei kai. Minä pakkasin kaiken mukaan kun lähdin, sen mitä halusin säilyttää. Eivät vanhemmat ole mitään aikuisten lasten varastoja. Minunkin äitini muutti pienempään asuntoon, miten hän olisi voinut säilyttää laatikkokaupalla monen lapsen tavaroita. Jos et ottanut itse omaisuuttasi mukaasi vaan jätit äidille, tavarat ovat äidin ja hän on voinut tehdä niillä mitä haluaa. Rahallista arvoa askarteluilla ei ole, eivätkä ne olleet sinullekaan tärkeitä kun sinne jätit. Turha itkeä.

Ap kertoo aloituksessa, että äiti hävitti hänen koulukäsityönsä jo silloin, kun hän oli pieni.

Jotkut äidit nyt ovat sellaisia. Tekevät lapsesta lähtien selväksi, miten eivät arvosta lapsensa kehittymistä ja osaamista.