Lue keskustelun säännöt.
Sairauden pelko
11.10.2023 |
Pelkään vakavaa sairautta ja se vaikeuttaa elämääni todella paljon. En pysty ajattelemaan mitään muuta kuin sitä että minulla on kuolemaan johtava sairaus. Jo vuoden alussa alkoi oireet ja aina tulee vaan uusia tai joku oire pahenee. Olen käynyt jo monta kertaa yksityisellä lääkärissä ja parilla neurologillakin. Tekivät perus neurologisen testin ja sanoivat että ei sinulla ole mitään. Mutta se helpottaa vain hetkeksi. Siltikään en saa asiaa pois päästäni ja mietin että mitä jos sittenkin on. Oireet ei ikinä ainakaan häviä mihinkään ja sitten lääkärin jälkeen tulee taas joku uusi tai sitten mietin että varmaan unohdin mainita tästä tai en osannut selittää tai jotain. Ja mietin koko ajan että joudun taas varaamaan uuden ajan eikä minulla oikeasti olisi edes varaa siihen ja lisäksi ne lääkärit varmaan pitää minua hulluna sitten
Kommentit (20)
En tiedä kuinka nuori olet, mutta itselläni oli nuorempana syöpä sairauden pelko. Poltin silloin tupakkaa ja kävin baareissa juhlimassa. Sairauden pelko loppui siihen kun muutin elämäntapani terveellisempään suuntaan. Voisko sinulla olla vähän samaa, mitkä voisi muuttaa elämäntapojen muutoksella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No joo minulla vähän sama mutta oli syytäkin, oireeni oli aika moninaiset mm. Toimintakyvyn romahtaminen, kuumeilin ja oikeasta puolesta silmästä alaspäin kasvoista hävisi tunto.
Uskon vieläkin, että minulla oli joku enkefaliitti.
Vierailija wrote:
No joo minulla vähän sama mutta oli syytäkin, oireeni oli aika moninaiset mm. Toimintakyvyn romahtaminen, kuumeilin ja oikeasta puolesta silmästä alaspäin kasvoista hävisi tunto.
Uskon vieläkin, että minulla oli joku enkefaliitti.
Sen jälkeen kun tätä oli vuosia hoidettu somatisaatiohäiriönä/psykoosina, sain vihdoin diagnoosia relapsoivasta polykondriitista tai sen suuntaisesti, ehkä se selitti kuumeeni, väsymykseni, rintakipuni, hengitysvaikeuteni, nenäkipuni, korvien turvotuksen ja nämä kasvojen tuntopuutokset...
En tiedä. Elää normaalia elämää ja olla onnellinen niinkuin muutkin. Olen parikymppinen. Varasin taas uuden lääkäriajan koska oireeni ovat taas vahvistuneet. Odotan sitä aikaa kauhulla viikon ajan, sekin aika tuntuu ikuisuudelta tässä tilanteessa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni sairastuu vakavasti ja toipuu, minäkin.
Jos oikeasti sairastut, niin sinua hoidetaan.
Jos kuolet, niin niin kuolevat kaikki muutkin jossain vaiheessa.
Älä stressaa turhista. Juttele psykiatrin kanssa.
Minulla on sama vaiva. Olen nyt kaksi vuotta sairastanut syöpää omasta mielestäni, vaikka tutkimuksissa ei ole mitään löytynyt. Tää on tosi raskasta. Onko sun elämässä tapahtunut jokin juttu, mikä olisi voinut laukaista nämä ajatukset? Mulla tämä alkoi lapsen syntymän jälkeen, se oli mulle kai psyykkisesti niin raskas juttu vaikkakin iloinen asia. Ei mulla sitä ennen edes käynyt mielessä sairaudet tai varsinkaan niihin kuoleminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ollut vaikka mitä "oireita" ihan lapsesta asti. Suvussa kulkee perinnöllinen neuropatia. Oon huolissani paremminkin siitä, että en ymmärrä mennä lääkäriin ajoissa, kun oon niin tottunut kaikenlaisiin nykimisiin, värinöihin ,tuntopuutoksiin ja kipuihin. Nytkin on joku paukama nilkassa, mutta röntgenissä ei näkynyt mitään, eikä ultrassa, että en sitte tiiä. Se oli kipeä ja arka, mutta enhän mä siihen oikeastaan mitään huomiota kiinnittänyt, mies sen huomasi kun siveli jalkaani. Mut siinäpä olkoot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Minulla on sama vaiva. Olen nyt kaksi vuotta sairastanut syöpää omasta mielestäni, vaikka tutkimuksissa ei ole mitään löytynyt. Tää on tosi raskasta. Onko sun elämässä tapahtunut jokin juttu, mikä olisi voinut laukaista nämä ajatukset? Mulla tämä alkoi lapsen syntymän jälkeen, se oli mulle kai psyykkisesti niin raskas juttu vaikkakin iloinen asia. Ei mulla sitä ennen edes käynyt mielessä sairaudet tai varsinkaan niihin kuoleminen.
On kai niitä kuormittavia asioita ollut lapsuudesta saakka. Nyt en enää edes itse tunnista mikä minua kuormittaa. Teininä lukioaikana alkoi tämä, silloin tuli semmoinen oire mikä hankaloitti elämää ja pelkäsin sen takia jotain vatsasyöpää yms. En tiedä mistä se alkoi, tai miksi. Nohh ei ollut syöpää kuitenkaan. Mulla oli pitkään vaan se yksi oire. Nyt tässä viime aikoina oireita on tullut ihan hirveästi. Tuo oire mikä oli tuolloin taas on oikeastaan vähentynyt ja se ei häiritse minua enää. Nyt pelkään ihan hirveästi kuoleman vakavaa neurologista sairautta. Enkä ole koskaan pelännyt näin paljon. Ja mikään ei saa ajatuksia pois siitä. Olen myös tosi levoton usein ja yritän saada ajatuksia pois, että oireet vähenisi, mutta ei. Ei vaan niin ei. Sen takia olen ihan loppu. Ja miten voisin elää normaalisti jos pelkään koko ajan että kuolen. Enkä uskalla edes läheisilleni puhua tästä. Tapailukumppaninikin varmaan jättäisi minut
Vierailija wrote:
Moni sairastuu vakavasti ja toipuu, minäkin.
Jos oikeasti sairastut, niin sinua hoidetaan.
Jos kuolet, niin niin kuolevat kaikki muutkin jossain vaiheessa.
Älä stressaa turhista. Juttele psykiatrin kanssa.
Niinhän sitä luulisi. Kehotan kiertämään psykiatrit kaukaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis onko sulla sairaus vai pelkäät että on? Jos jälkimmäinen niin hanki apua ahdistukseen ja pakkoajatuksiin.
Vierailija wrote:
Siis onko sulla sairaus vai pelkäät että on? Jos jälkimmäinen niin hanki apua ahdistukseen ja pakkoajatuksiin.
Minulla oli psykiatrin mukaan, joka tapasi minua 2 krt eikä ollut tuntenut historiaani saati lukenut sitä. Hänen mielestään ja kirjauksissa minulla oli jotakuinkin "runsaasti taipumusta ja harhaluuloisuustasoisia ajatuksia somaattisen terveyden osalta". Niin siis ainoa vaan, ettei ne olleet vain "ajatuksia" vaan siis oikeasti olin kokoajan kuumeileva ymsyms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Siis onko sulla sairaus vai pelkäät että on? Jos jälkimmäinen niin hanki apua ahdistukseen ja pakkoajatuksiin.
Oireita on ja sen takia toivoisin tarkempia tutkimuksia koska pelkään
Mulla on muuten semmoista essentiaalista vapinaa. Onkohan se vaarallista. Neurologin kanssa aion keskustella ensi kerralla
Mulla oli vähän sama jokunen vuosi sitten. Pelkäsin yhtä neurologista sairautta ja oli oikeasti oireitakin. Lopulta tajusin, että kaikki johtui vaan stressistä, sekä oireet että ajatukset/pelot. Aloin rauhoittamaan elimistöä rentoutusharjoituksilla yms ja kas kummaa, kun oli mennyt noin vuosi, oireet katosivat vähitellen ja samoin ajatukset.
Mun tekisi todella mieli varata aika yksityiselle lääkärille jonka kuvaus itsestä lääkärinä vaikuttaisi todella hyvältä. Onkohan ihan noloa varata heti uutta aikaa saman alan spesialistille. Mutta kun en vaan kestä ja tarvitsen apua
Vierailija wrote:
Mun tekisi todella mieli varata aika yksityiselle lääkärille jonka kuvaus itsestä lääkärinä vaikuttaisi todella hyvältä. Onkohan ihan noloa varata heti uutta aikaa saman alan spesialistille. Mutta kun en vaan kestä ja tarvitsen apua
Se lääkäri sijaitsisi kyllä taas eri kaupungissakin ja siitäkin tulee lisäkustannuksia sinne matkustaa mutta pitäisikö silti. En tiedä mistä pitäisi kysyä neuvoa enkä uskalla läheisille tästä puhua joten täällä kirjoittelen
Saako täällä vertaistukea?
Varasinkin ajan maanantaille mutta toiseen kaupunkiin pitää mennä ja sekin jännittää. Mutta oireeni ovat vaan pahentuneet ja taas moninaistuneet ja olen ihan kauhuissani, kun joudun odottamaan vielä viikonlopun yli. Mutta minua stressaa myös se, että ei olisi oikeasti varaa, kaikki säästöni menevät tuohon neurologiin
No mitä haluaisit vielä ehtiä tehdä elämässäsi? Keskity siihen :)