Tunnetteko oikeasti sellaista työtöntä, joka laiskuuttaan makaa kotona?

Ongelmana nykyään on myös se, että sellaiset kaikille sopivat "sahalle apumiehen apumieheksi lautoja kantamaan" tai "kotiapulaiseksi lattioita lakaisemaan" -tyyppiset työt ovat yhteiskunnasta kadonneet. Elämä on aika monimutkaista ja työelämä kiireistä & vaativaa niissä helpoissakin hommissa nykypäivänä, lisäksi esim. päihdeongelmia ei enää nykyään katsota missään työpaikassa kuten voitiin tehdä vielä 50 vuotta sitten. Ehkä pitäisi vain hyväksyä, että on aika suuri joukko ihmisiä, jotka eivät pärjää nykyajan työelämässä, eivät millään alalla.

Yksi tuttavaperhe rakennutti talon, kun mies oli työttömänä ansiosidonnaisella. Säästivät kymmeniä tuhansia, kun mies oli raksalla. Kun talo oli valmis, niin töitä löytyi heti. Korkeakoulutettu mies kyseessä.

Tunnen kyllä muutaman.

Tunnen yhden. Hän on vaikeasti mt-ongelmainen ja päihteiden väärinkäyttäjä. Ongelmat ovat alkaneet jo teini-iässä.  Satunnaisia työpaikkoja on ollut, mutta ne ovat olleet lyhytkestoisia ja usein kaveri on myös itse irtisanoutunut, kun ei pysty eikä kykyne. Parhaiten on aikanaan pärjännyt raksalla apumiehenä.

Sukulaisissa ja tuttavissa on useampi. Olen ehdotellut heille, miltä aloilta ja mistä paikoista töitä todennäköisesti saisi, mutta sillä ei ole vaikutusta heihin.

Yksi on heikkolahjainen, eikä kykene edes yksinkertaiseen hyllytystyöhön. Koulut kyllä kävi, ehkä rimaa hipoen. Autokoulua koitti läpi 4-5 kertaa. Sai kortin mutta ei ole ajanut sen jälkeen. 

Yhdellä taas heikko terveys, pitkäaikaissairauksia joiden taso vaihtelee. 

Tiedän, että monilla ei ole kiire työllistyä kun ansiosidonnaista on vielä reilusti jäljellä. Toisaalta ymmärrän halun huoahtaa, kun työelämä on nykyään niin kuormittavaa, mutta on systeemissäkin vikaa.

Tunnen. 

Mä en tykkää tosta termistä "heikkolahjainen" koska mun mielestä kaikki ihmiset kyllä ovat kykeneväisi oppimaan asioita oli ne sit mitä tahansa ja mä en nää tätä maailmaa niin että jotkut ihmiset on syntyessään "lahjakkaampia" kuin toiset esim liikunnallisesti, se on harjoittelun tulosta ei kukaan siihen synny automaattisesti. 

Mutta muuten olen samaa mieltä sun kanssa, ei kukaan halua olla työtön ja yksin, toki niitäki varmaan muutama on mutta pääosin ei ihmiset sitä halua. 

Työttömyys on sairastuttavaa henkisesti, sä olet kokoajan yhteiskunnan kiikarin alla ja suhun kohdistuu kaikki arvostelu ja sut määritellään kirjaimellisesti sen takia, se taas johtaa yksinäisyyteen koska ei enää huvita olla ihmisten kanssa, ei edes oman perheen. 

Kyllä siellä taustalla on yleensä isommat ongelmat ihmisellä miksi se on työtön. Tätä ei tietenkään sellainen ihminen tajua ollenkaan kuka ei ole koskaan kohdannut esim vastoinkäymisiä elämässä. 

Aikoinaan kun olin itse työttömänä pari vuotta, niin kyllä siihen vain oli helppo tottua. En yhtään ihmettele, että siitä on vaikea enää nousta pois. Itsellä oli sellaisia vastuita, että kun ansiosidonnainen loppui niin oli pakko repiä itsensä töihin taas. Monella ei ole sen kummempia vastuita kuin vuokranmaksu.

No en tunne. En kiistä etteikö heitäkin varmasti olisi mutta he eivät todellakaan ole enemmistönä niin kuin hallitus ja heitä uskovat koittavat kuvitella. Jonain päivänä tekin voitte joutua työttömiksi, muistakaa se.

Tiedän. On tuhnutellut jo 30 vuotta veronmaksajien rahoilla keskustan yksiössä. Noin joka toinen vuosi käy notkumassa jossakin kaupungin puistotöissä muutaman viikon.



 

Tiedän yhden. MT ongelmia ollut jo kymmenisen vuotta. Pössyttelee, juo kaljaa ja pelailee himassa. Vanhemmat auttaa sossun lisäksi. En näe että hänen tilanne tulee muuttumaan koskaan. Mukava kaveri kaikinpuolin, työelämään häntä ei saa pakottamallakaan. 

Itseni

Yhden joka tekee lapsia 2 vuoden välein. Muuten toki useamman, mutta  sillä erotuksella ettei heitä ei kyllä kukaan palkkaisiakaan. Ovat laiskoja, epäsiistejä, koulut jäänyt kesken,  alko maistuu jne....

En tunne tällä hetkellä työttömiä.

Nuo mt-ongelmaiset tuskin kuuluvat tähän sakkiin josta avauksessa kysyttiin. Ilman niitä ongelmia heistä voisi ollakin vaikka mihin.

Tuntuu että monilta meni kysymyksen pointti ohi. Piti olla henkilö joka kyllä saisi töitä jos vain hakisi sekä olisi ihan tervepäinen ilman ongelmia ja täysin työkykyinen(tämä poistaa joukosta mm ne monet mt-ongelmaiset jotka joissakin kommenteissa on mainittu).

Tunnen yhden henkilön joka saisi kyllä töitä jos vain hakisi, ja on täysin tervepäinen ja työkykyinen, on itse myöntänyt että ei vaan huvita hakea töitä vaan elää mieluummin tuilla koska elämä on kuulemma vapaampaa.

En tunne. Tiedän kyllä ihmisiä jotka ovat tehneet joskus huonon ratkaisun elämässään, joka on tullut vastaan sitten myöhemmin työelämässä. Isäni irtisanottiin 90-luvun laman aikoihin ja hänelle ennen sitä tarjottiin työtä pääkaupunkiseudulta samasta yrityksestä. Isäni ei halunnut muuttaa pääkaupunkiseudulle, hänellä oli perhe ja suku muualla. Vanhempani olivat eronneet ennen tätä. Isäni pääsi opiskelemaan ammattikorkeakouluun ja rahatilanne huononi ja tuli muitakin ongelmia. Uusi perhe hajosi ja mielenterveys ja fyysinenkin terveys romahti ja opiskelut jäivät kesken. Mitä olisi tapahtunut jos olisi ottanut sen tarjotun työn vastaan? Ei voi koskaan tietää, mutta ainakin taloudellisesti olisi ollut helpompaa luultavasti. Nyt on pitkäaikaistyötön, pitkäaikaissairas ja alkokin maistuu. Ei voi vetää suoria johtopäätöksiä, mutta tuota päätöstä olen miettinyt. 

Juu kaksi, toinen vaan laiska 35-vuotias joka ei ole päivääkään elämässä tehnyt töitä kun oppinut että mitään tekemättäkin saa rahaa. Toinen 60-v täysalkoholisti joka dokannut kolmekymppisestä asti saatuaan potkut.