Kunppanin kanssa läheisyyden tarpeet ei kohtaa

Meillä on kumppanin kanssa erilaiset tarpeet läheisyydelle. Minä kaipaan paljon läheisyyttä, kumppani taas vähemmän. Ollaan asiasta keskusteltu ja mietinnässä on että miten saahaan hommaan joku kompromissi, että toinen ei ahistu liiasta läheisyydestä ja minä taas saisin tarpeeksi läheisyyttä.

Kumppanillani on jotenkin ollut tapana lempeästi työntää minut vähän kauemmaksi tai hän vetäytyy itse kauemmaksi. Tämä tuntuu minusta pahalta, mutta samalla kyllä ymmärrän häntä ja ymmärrän pysyä silloin etäämmällä ja kunnioitan hänen omaa tilaa.

Pyrin myös lukemaan miestäni, että millon voi tai ei kannata hakeutua lähelle, mutta tämä tuntuu vähän raskaalta, kun koko ajan on tunne, että pitää olla varpaillaan, eikä läheisyys ole enää luontevaa, joutuu liikaa miettimään asiaa.

Tietysti myös puhuminen on tärkeetä ja sitä teemme. Mut jotenkin itellä sellaset spontaanit läheisyydet on jääny vähemmälle, kun tuntuu että häirihen toista. Samalla sisäisesti tuntuu, että joutuu hautaamaan oman hellyyden puuskan.

Onko heittää vinkkejä miten tälläset tilanteet ois hyvä hoitaa? Tai onko jotain ratkasuja ylipäätään miten vois olla, että kummallakin olis hyvä olla?

En halua tukahduttaa toista, mutta samalla tuntuu kurjalta painaa omat tarpeet syrjään.