Nainen, miksi tajuat miehen arvon vasta, kun olet menettänyt hänet?
Miksi et voinut rakastaa ja ottaa toista huomioon suhteen aikana? Miksi havahdut omaan saamattomuuteesi vasta, kun peli on jo menetetty?
Kommentit (55)
En ymmärrä kysymystä. Olen varsin onnellinen ilman häntä.
Itkin, kun en saanut enää kullia.
Nyt kadun.
Jaa. Mulle kävi juuri päinvastoin. Huomasin vasta eron jälkeen minkälaisen m u l ku n ja kus i p ään kanssa olin ollut yhdessä. Olin pitkään itselleni vihainen, että katsoin sitä touhua niin kauan.
No meillä päin kävi ainakin niin, että tajusin oman arvoni ja jätin miehen ja ole onnellisempi ilman häntä.
Eron jälkeen elintaso romahti. En osannut ennustaa tätä. Mies tosin porskuttaa vanhaan malliin.
Taitaapi olla useammin ihan toisin päin, päästyään miehestä eroon nainen ajattelee: Miksi vasta nyt? Miksi en tajunnut aiemmin olevani onnellisempi ilman häntä?
Meilläkin oli niin päin, että tajusin arvoni ja sen jälkeen erottiin minun aloitteestani.
Höpsis. Eron jälkeen sitä miettii, miten tuli jaksettua niin kauan ja miksei erottu aiemmin. Eksä on syystä eksä.
No siis varmaan siksi koska kun jää yksin niin joutuu tekemään kaiken itse, ei ole miestä enää pesemässä ja lajittelemassa pyykkiä, vaihtamassa lakanoita ja pyyhkimässä pölyjä. (Nämä valikoitui tähän siksi että ne on usein niitä kaikista hankalimpia asioita monille naisille).
Eikä oo myöskään enää sitä jota voi kopeloida kerran kk lauantai-iltana saunan jälkeen.
Seki seuralainen pitäs ettiä nyt muualta. Työlästä.
Niin johan siinä alkaa keskinkertasenki miehen perään kaipaamaan.
En ole kyllä vieläkään tajunnut exäni arvoa. Paljon paremmin mulla menee ilman häntä. Taakka hän oli, eikä tuottanut kyllä minkäänlaista lisäarvoa.
Kaipaan toisinaan sitä, että yhdessäoloaikana minun oli joskus mahdollista matkustella. Mies oli tällöin lasten kanssa kotona. Mitään muuta en kaipaa. Muuta lisäarvoa hänen olemassaolonsa ei tuonut.
Ihmettelin, että miten en uskaltanut jo aiemmin erota. Siinä meni pari vuotta ihan hukkaan liikaa eroa pohtiessa.
Vierailija kirjoitti:
Eron jälkeen elintaso romahti. En osannut ennustaa tätä. Mies tosin porskuttaa vanhaan malliin.
Aina elintaso on parantunut erojen jälkeen.
Yhä vain tajuan että oli huono juttu ja ihmettelen mikä vaivasi kun piti sellainen suhteeseen ottaa.
Vierailija kirjoitti:
Kaipaan toisinaan sitä, että yhdessäoloaikana minun oli joskus mahdollista matkustella. Mies oli tällöin lasten kanssa kotona. Mitään muuta en kaipaa. Muuta lisäarvoa hänen olemassaolonsa ei tuonut.
Mä olen eron jälkeen saanut päin vastoin enemmän aikaa omille reissuille, kun lapset on välillä myös isällään. Yhdessä ollessa aina tuli riitaa, jos jonnekin halusin itsekseni/ystävieni kanssa.
Koska olen nainen ja en ole tyytyväinen mihinkään kovin kauaa, vaan haluan muutosta.
Mulle käy aina miesten kanssa noin. Sitten ne jäävät itkemään perään. Ärsyttäväähän se on.
Joskus eron jälkeen käy läpi vaiheen jossa muistaa vaan niitä hyviä juttuja. Silloin saattaa hetken tuntua tuolta. Se menee kyllä ohi.
Tuo on niin totta ap. Jokaisen eron jälkeen on mennyt noin. Vasta kun ukko jättää, alkaa jonkinlainen työskentely parisuhteen eteen. Kerran palasin exän kanssa yhteen ja se oli virhe. Nimittäin akka jaksoi tsempata vain kuukauden ajan, jos sitäkään.