Mitä hittoa? Ystävä kertoi tänään ettei ole koskaan kärsinyt ulkonäköpaineista
En tiedä, uskoako edes. Vaikka hän on minulle tärkeä, en pidä nyt niin kauniina että olisi varaa ajatella noin. Oletko itse samanlainen tai tunnetko ketään naista joka on ulkonäköpaineista omasta mielestään vapaa? On varmaan kyllä mukavaa.
Kommentit (97)
Minä en ole kärsinyt ulkonäköpaineista koskaan eikä myöskään suurin osa naispuolisista ystävistäni ja kavereistani. Muutama on laihuttanut normaalimittoihin, mutta sekin terveyssyistä eikä ulkonäön takia.
Ulkonäköpaineet eivät koske fiksuja naisia, joilla on tärkeämpääkin tekemistä tässä maailmassa.
En ole minäkään. Toinen tykkää toinen ei. Toki asiaa helpottanut että olin 18-25 v ihan nätti ja hoikka. Nyt 35v+ iskee se ikäkriisi.
En minäkään. Olen ihan nätti/tavis. En super kaunis. Riittää minulle. Ehkä korkealla älykkyysosamäärälläni on myös jotain tekemistä sen kanssa, etten mieti ulkonäköasioita juuri koskaan, enkä ymmärrä niistä vouhottamista.
En ole kärsinyt ulkonäköpaineista. Saman miehen kanssa ollut teinistä saakka, 4 lasta saatu. Töissä raksalla niin ei tarvitse laittautua oikeastaan koskaan. Normaalipainoinen ja urheilen oman hyvinvoinnin takia. Ihan tavallinen naama, ei ruma, mutta ei erityisen kauniskaan. Miksi kokisin paineita?
Mulla on älykkäämpää ajateltavaa kuin oma ulkonäkö. En ymmärrä itsekeskeisiä ja pinnallisia ihmisiä yhtään.
Ai ei varaa ajatella niin, ootpas jotenkin ilkeä.
Vierailija kirjoitti:
En ole kärsinyt ulkonäköpaineista. Saman miehen kanssa ollut teinistä saakka, 4 lasta saatu. Töissä raksalla niin ei tarvitse laittautua oikeastaan koskaan. Normaalipainoinen ja urheilen oman hyvinvoinnin takia. Ihan tavallinen naama, ei ruma, mutta ei erityisen kauniskaan. Miksi kokisin paineita?
Niin ja unohtui mainita ettei minulla ole koskaan ollut mitään some tilejä
En ole koskaan ollut missi tai malli, vaan sellainen kivannäköinen, jolla on aina ollut vientiä.
Ei siis ole ollut ulkonäköpaineita.
Tajuavatkohan kaikki edes tässä hyvin pitkälle ulkonäkökeskeisessä kulttuurissa olevansa siinä niin syvällä, etteivät edes huomaa mukautuvansa normeihin.
Lasketaanko ulkonäköpaineiksi se, että kriiseilee mitä pukee päälle? Onko hiukset hyvin? Onko hiukset harjattu? Meikkaaminen? Sopiiko housut paidan väriin? Jne.
No itseähän aloitan aina päiväni kauhistelemalla silmäpussejani... Eli heti herätessä alkaa ulkonäköpaineet. Onnekkaita ovat he, jotka eivät moisia ajattele.
Pikemminkin olettaisin, että tavallisten näköisen ei tarvitse ottaa paineita ulkonäöstään juurikin sen vuoksi, että ei erotu juuri joukosta. Hyvin rumat yksilöt saattavat kärsiä ulkonäöstään ja toisaalta hyvin kauniit joutuvat ottamaan paineita ulkonäöstään, koska he kokevat, että heiltä odotetaan sitä kauneutta. Ulkonäöstään voi hyvin kauniille ihmiselle tulla rasite. Ihmiset kun eivät ikuisesti pysy nuorena.
Näin miehenä voin sanoa, etten koskaan ole tuntenut yhtään naista, jolla olisi ulkonäköpaineita.
Varmaan katson mitä päälleni laitan ja meikkailen, mutta mitään kriisiä en tunne.
Sillä mennään mitä on.
Minullakaan ei ole ollut koskaan mitään ulkonäköpaineita. Tietysti tässä auttaa se, että omaan kauniit kasvot, ei finnejä teininä, hammasrautoja, ei silmälaseja ( silmälasit ovat toki seks i k käitä ), normi liikunnalla hoikka, lihaksikas keho, alakerta osaston kokoon olen tyytyväinen, näin viiskybäsenä paksut hiukset.
Geenilottoahan tämä on, ymmärrän hyvin ulkonäköpaineista kärsiviä, varsinkin tyttöjä ja naisia.
En minäkään ole mielestäni kärsinyt ulkonäköpaineista koskaan. Kiitos ihanille vamhemmilleni, isosiskolleni ja upeille ystävilleni, että näin on. Minut on kasvatettu viisaasti ja viisaaksi, joten tottakai pidän huolta itsestäni, mutta siinäpä se, en muista edes ajatella asiaa sen enempää. Aina ja kaikkialla olen omana itsenäni mennyt ja hyväksynyt täysin myös muut juuri sellaisina kuin he ovat.
N49
En ole kärsinyt ulkonäköpaineista juuri lainkaan elämäni aikana. Ei se tarkoita, että olisi jotenkin erityisen kaunis, vaan että on osannut olla tyytyväinen itseensä sellaisena kuin on. Olen ihan tavallinen ja se on ollut ihan hyvä.
Jos on riittävän vahva itsetunto, ei kärsi tuollaisesta.
En minäkään koskaan ole kärsinyt ulkonäön suhteen. Joskus harmittelen painonnousua ja jotain pieniä juttuja, mutta olen nyt 44 vuotiaana tyytyväisempi kuin koskaan ulkonäköön. En meikkaa enkä käy kampaajalla.
Osaa laittaa asiat tärkeysjärjestykseen eikä ole median orja. Osaa ajatella itse. Keskittyy siihen mitä haluaa itse elämältä, ei siihen mitä muut ajattelee. Siinä salaisuus. Ei ulkonäössä.