Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Yritän rakastaa miestäni, mutta aina sängyssä tajuan, että olen vieraan ihmisen kanssa.

Vierailija
21.11.2010 |

Ollaan oltu yhdessä 13 vuotta ja kaikkien mielestä ollaan ihannepari ym. Meillä on kyllä monesti ihan hauskaa, mutta aina kun ollaan sängyssä, mua alkaa seksin jälkeen itkettää (tosin salaa), koska tunnen, että en ole oikean miehen kanssa. Hän tuntuu ihan vieraalta sängyssä, etäiseltä ja itselleni sopimattomalta.



Onko kukaan kokenut samaa? Syvällä sisimmässäni tiedän etten tule koskaan olemaan onnellinen hänen kanssaan, etten rakasta häntä, vaikka hän on kaikin puolin hyvä mies ja isä lapsellemme.



En todellakaan tiedä mitä tehdä tai kuinka selvitä siitä etten tee asialle mitään. Pariterapia käyty pari vuotta sitten ja puhuttu on. Mies haluaa jatkaa, koska rakastaa minua, mutta minä olen se "kiittämätön" paska, joka ei ole onnellinen. :´(



Kommentit (5)

Vierailija
1/5 |
21.11.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eli sinulla ei ole tunneyhteyttä mieheesi?



Me juuri erosimme samasta syystä. Olemme kaikkien puheenaihe, sillä olemme olleet kaikkien ihannepari. Kukaan ei vain tiennyt sitä, että vaikka kulissi on kunnossa,niin meillä ei ollut tunneyhteyttä. Tämä ei tosin ollut eron suoranainen syy vaan se, että tähän väliin oli helppo kiilata.

Vierailija
2/5 |
21.11.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olemme olleet vaan yhdessä jo yli 20 vuotta, mutta tunteeni olivat samanalaiset jo ainakin 15 vuotta sittenkin.



En edellenkään tiedä mikä se olisi sitten se oikea ratkaisu. Tässä suhteessa on paljon hyvinkin puolia, ainut huono oikeastaan onkin se, että minulla ei ole tunteita miestäni kohtaan, tai jos on, niin pääosin negatiivisia ne ovat.



Olen ollut kyllä elämässäni onnellinenkin, mutta en parisuhteessa onnellinen. Mene ja tiedä mikä sitten on parempi. Kai olisin voinut lähteä, pilata lastenkin elämän, ja olisinko edes sen onnellisempi ollut jonkun toisen kanssa. Tai olisinko koskaan sitä toista edes löytänyt, siis sitä oiekaa joka olisi sitten ollut minulle pidemmän päällekin "se oikea".



vaikeita asioitahan nämä ovat, mutta itse olen ajatellut etten omaa itsekkyyttäni ala ainakaan lapsilta perhettä pilaamaan. Ja vaikka moni sanoo että lapset kärsivät jos vanhempien välillä ei ole rakkautta ja vanhempien parisuhde on huono, niin ainakin meillä kyllä teinit ovat moneen kertaan - perheterapiassakin - sanoneet etteivät haluaisi meidän eroavan, ja että kauheinta olisi jos vanhemmat eroaisivat.



Se tiedän minäkin etten koskaan tule miestäni rakastamaan, ehken ole koskaan rakastanutkaan. Mies kyllä rakastaa minua ja haluaisi olla kanssani ja elää "normaalia" parisuhdetta, mutta ongelma on ihan minussa. ehkei tästä tilanteesta kannata kuitenkaan niin suurta ongelmaa tehdä, vaan olla onnellinen niistä asioista jotka elämässä ovat hyvin, kaikkea kun elämässä ei voi saada.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/5 |
21.11.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Arvostan miehessäni kaikkea ja hän ymmärtää minua, mutta hän ei pääse lähelleni. Tuntuu niin pahalta. Vaikka elämässä ei voi saada kaikkea, rakkaus on mielestäni asia josta ei voi tinkiä. Sille rakentuu kaikki muu. Tuntuu hyvältä kuulla, että joku muukin tuntee samoin.



ap

Vierailija
4/5 |
21.11.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jatkanko ja unohdan toiveet rakkaudesta vai eroanko ja hajoitan lapseltani kodin vai odotanko että kohtaan miehen jota rakastan ja aloitan rinnakkaissuhteen? Ei voi olla totta että olen tässä tilanteessa. Minä järkevä ja hyvä. Heh.



ap

Vierailija
5/5 |
21.11.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jatkanko ja unohdan toiveet rakkaudesta vai eroanko ja hajoitan lapseltani kodin vai odotanko että kohtaan miehen jota rakastan ja aloitan rinnakkaissuhteen? Ei voi olla totta että olen tässä tilanteessa. Minä järkevä ja hyvä. Heh. ap

...ollaan oltu yhdessä yli 20 vuotta, kaksi aivan ihanaa lasta tehty ja oltu myös onnellisia - jotain kuitenkin puuttuu, jotain odotan koko ajan tapahtuvaksi, jotain kaipaan ja haluan - silla erotuksella vain, että puoli vuotta olen elänyt kaksoiselämää ja saanut sen kaipaamani puuttuvan palan elämääni toiselta mieheltä!