Onko muita joilla on vielä 40+ ikäisenä aivan jäätävä esiintymispelko?

Olen 50v ja minulla on. 

Aika monella on. Itsellänikin. Ei siitä välttämättä pääse eroon vaikka olisi kuinka paljon kokemusta.

Kyllä vain, mutta 38 vasta.

Esittelykierrokset ovat pahoja myös. Hikoilee ja kertaa päässään omaa nimeään ja vastuualueitaan ja kun oma vuoro tulee ja spotlight lyödään kohdallesi, olet maailman yksinäisin ihminen joka opettelee puhumisen alkeita.

Itse huomasin tämän piirteen vasta myöhäisessä teini-iässä. Aikaisemmin sitä ei ollut. Joku traumaattinen kokemus ehkä laukaisi sen.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä vain, mutta 38 vasta.

Esittelykierrokset ovat pahoja myös. Hikoilee ja kertaa päässään omaa nimeään ja vastuualueitaan ja kun oma vuoro tulee ja spotlight lyödään kohdallesi, olet maailman yksinäisin ihminen joka opettelee puhumisen alkeita.

Inhoan esittelykierroksia. Se oman vuoron odottaminen on pahinta mitä on. Pahempaa kuin itse esiintyminen.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä vain, mutta 38 vasta.

Esittelykierrokset ovat pahoja myös. Hikoilee ja kertaa päässään omaa nimeään ja vastuualueitaan ja kun oma vuoro tulee ja spotlight lyödään kohdallesi, olet maailman yksinäisin ihminen joka opettelee puhumisen alkeita.

Joo nää kierrokset ja vuoron odottaminen varsinkin! Pahinta on olla siellä häntäpäässä kun on ehtinyt jännittää siinä jo vartin verran. Muiden puheista ei ole jäänyt mieleen mitään kun on pitänyt vaan kerrata itselleen että mikä mun nimi olikaan ja mikä työnkuvani on. -ap

Jep. On mulla häväistyksi tulemisen pelkoa. En usko, että koskaan korjaantuu, yritetty on.

Otapa lääkettä niin helpottaa 💊💊💊

Beetasalpaajat käyttöön jos itselle sopii

- esiintymisjännittäjä, Propral muutti elämän

Aina on ollut. Lapsesta lähtien.

50+

Olen yli 50 v ja sama juttu. 

Minua kiusattiin koulussa ja sitä on pelko jäänyt. Jouduimme pitämään luokan edessä esitelmiä ja kiusaajani pilkkasivat minua koko ajan, imitoivat jne. En pysty oikein puhumaan edes ystäväporukassa, vaikka tiedän että kukaan ei halua minulle mitään pahaa. En vaan pysty puhumaan, jos paikalla on muutamaan ihmistä enempää. 

Pienessä joukossa olen usein ihan hauska tyyppi, minulla on aika hyvä tilannekomiikan taju.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä vain, mutta 38 vasta.

Esittelykierrokset ovat pahoja myös. Hikoilee ja kertaa päässään omaa nimeään ja vastuualueitaan ja kun oma vuoro tulee ja spotlight lyödään kohdallesi, olet maailman yksinäisin ihminen joka opettelee puhumisen alkeita.

Inhoan esittelykierroksia. Se oman vuoron odottaminen on pahinta mitä on. Pahempaa kuin itse esiintyminen.

Jos kysytään, kuka haluaa aloittaa, niin silloin heti käsi ylös ja huikkaus, että minä! Silloin ei jää viimeiseksi, vaan homma on heti alta pois. 

Mulla ainakin on selkeästi pahentunut, mitä vanhemmaksi olen tullut. Ikää nyt 45. Tsemppiä!

Tätä en suosittele, mutta omalla kohdalla toimi. Sairastuin johonkin toistaiseksi tuntemattomaan sairauteen, syytä tai hoitoa ei ole kahteen vuoteen löydetty. Oireet on lieviä, mutta vähän noloja, esim. huojumista ja tärinää, väliin on sanatkin sekaisin. Mua pidetään helposti humalaisena ja joudun selittämään jatkuvasti, etten ole humalassa, mulla on vaan tällainen mysteerisairaus. Huomasin ihan sattumalta, että esiintymisjännitys on kadonnut. Varmaan siksi kun joudun tuon sairauden vuoksi silmätikuksi aina kun olen julkisella paikalla. Olen 52-v.           

Vierailija kirjoitti:

Itse huomasin tämän piirteen vasta myöhäisessä teini-iässä. Aikaisemmin sitä ei ollut. Joku traumaattinen kokemus ehkä laukaisi sen.

Kaipa siinä punnitaan koko siihenastisen elämän palautteet mitä on saanut muilta ja jos ollaan miinuksella niin tiedostamaton päättelee, että ollaan pahassa pulassa ja iskee pelon päälle.

Esiintymisjännitykseen ei ole olemassa kuin yksi lääke. Se nimittäin lähtee samalla kuin millä on tullutkin. Mitä enemmän esiintyy, sitä vähemmän jännittää. Kannattaa vaihtaa ajattelumalli siten, että ei välttele esiintymistä vaan pyrkii esiintymään. Ennemmin tai myöhemmin huomaa, ettei enää jännitäkään.

Vierailija kirjoitti:

Aina on ollut. Lapsesta lähtien.

50+

Hävisin lapsena tahallaan urheilukilpailuissa jotta ei tarvitse hakea palkintoa kaikkien nenän edestä. Enpä ole paljon niistä ajoista muuttunut vuosikymmenien aikana.

Mutta hei, eikö olisi hyvä terapiamuoto: noin 10 hengen ryhmissä harjoitella tuollaisia tekaistuja tilanteita joihin arjessa voi joutua.

Vierailija kirjoitti:

Esiintymisjännitykseen ei ole olemassa kuin yksi lääke. Se nimittäin lähtee samalla kuin millä on tullutkin. Mitä enemmän esiintyy, sitä vähemmän jännittää. Kannattaa vaihtaa ajattelumalli siten, että ei välttele esiintymistä vaan pyrkii esiintymään. Ennemmin tai myöhemmin huomaa, ettei enää jännitäkään.

Ei sovi kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esiintymisjännitykseen ei ole olemassa kuin yksi lääke. Se nimittäin lähtee samalla kuin millä on tullutkin. Mitä enemmän esiintyy, sitä vähemmän jännittää. Kannattaa vaihtaa ajattelumalli siten, että ei välttele esiintymistä vaan pyrkii esiintymään. Ennemmin tai myöhemmin huomaa, ettei enää jännitäkään.

Ei sovi kaikille.

Lääkkeet sopii 💊💊💊

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esiintymisjännitykseen ei ole olemassa kuin yksi lääke. Se nimittäin lähtee samalla kuin millä on tullutkin. Mitä enemmän esiintyy, sitä vähemmän jännittää. Kannattaa vaihtaa ajattelumalli siten, että ei välttele esiintymistä vaan pyrkii esiintymään. Ennemmin tai myöhemmin huomaa, ettei enää jännitäkään.

Ei sovi kaikille.

Kyllä sopii. Usko pois, että se on ainoa tapa. Itselläni oli suuren osan elämää ihan jäätävä esiintymispelko. Kaikki on kokeiltu beetasalpaajista alkoholiin. Eivät lopulta toimi. Pikkuhiljaa työn kautta jouduin esiintymään enemmän ja nykyään esiinnyn ammatikseni. Enää ei juuri jännitä tai ainakin jännittämisen kynnys on noussut todella paljon korkeammalle. Olen todistanut samaa myös monen muun kohdalla.