Naiset, miltä teistä tuntui kun rintanne kasvoivat?
Olen itse nainen ja haluan keskustella asiasta koska se on mielestäni tärkeä. Olin itse tyttö, joka oli pienestä asti oppinut että nainen on se kaikin puolin huonompi sukupuoli. Siksi minusta oli kauheaa kun minulle kasvoi rinnat, koska se julisti näkyvästi koko maailmalle että minä olen sen huonomman sukupuolen edustaja. Yritin estää niiden kasvun. Se on todella kauheaa muisteltavaa. Varsinkin kun ei kauaa sen jälkeen ymmärsin miten suuri arvo naiselle on rinnoilla tässä maailmassa, valitettavasti. Tai en tiedä miten asia pitäisi ilmaista, kyllähän niitä tarvitaan ennen kaikkea vauvojen imettämiseen. Mutta olen ymmärtänyt että suurimmalle osalle tytöistä rintojen kasvu on kiva ja toivottu asia, ja yleensä niistä toivotaan paremminkin suuria tai ainakin keskiverron kokoisia. Minusta on aivan äärimmäisen tärkeää, että tytöt nuoresta asti opetetaan arvostamaan omaa sukupuoltaan, ja näkemään miten hyvä ja kaunis asia on kun tyttö muuttuu nuoreksi naiseksi. Ja sanon vielä lauseen jota ehkä sekä miesten että naisten mielestä ei saisi sanoa tällä foorumilla: pojat eivät katso sinua alaspäin siksi että sinulla on rinnat, vaan paremminkin ylöspäin. Kyllä, varsinkin miehet ja nuorempana siis pojat (harmi että murrosikäisille pojille ei ole omaa sanaa...) Tykkäävät sinun rinnoistasi ja suorastaan arvostavat niitä. Olet upea Luojan luomus, ei ole syytä taistella sitä vastaan!
Kommentit (29)
Olin ensimmäinen ketä sai kurvit ja karvat. Oli siinä häpeämistä ja paljon, aina napa kiinni seinässä liikuntatunnin jälkeen pesulle. Tytöt oli aika ilkeitä vielä tuossa iässä. Aivan liikaa sain katseita ja huomiota silloin. Tuntui aivan hirveällä olla eka.
En kyllä ikinä tajunnut että olisin ollut huonompi sukupuoli.
Tavallaan nautein täysillä kyllä kun alkoivat kasvaa, vaikka toiset pilkkasi kyllä, ja toljotti.
Itsellä kasvoi aika myöhään, mutta suuret. Olen niistä edelleen tyytyväinen ja muistan kun muilla oli muotoja ja itsellä ei. Se tuntui ikävältä, vaikka minua ei kiusattu. Ehkä sen vuoksi ihmettelen vimmaa, jolla rintojenpienennystä mainostetaan. Se voi olla tosin trendi, jota lääkärit mainostavat. Raha on rahaa.
Miltä tuntui? hmm. jännältä, osasin todella arvostaa kun alkoivat kasvaa, ja kyllä niitä tuli tutkittua, ja erilaisia rinstikoita soviteltua. Aikamoisen muutoksen kynnyksellä tossa nuori on, kun alkaa hormonit hyrräämään ja muodot tulla.
Oli todella kivaa aikaa, muistan kyllä kuinka kiinnostut olinkin yht'äkkiä poikien silmissä.
sattui kamalasti koko ajan. Vihloi ja poltti ja puristi eikä oikeastaan voi edes kuvailla koska kipu oli niin valtava koko ajan. Esimerkiksi puseron tai rintaliivien kankaan kosketus sattui niin että teki mieli itkeä. rinnat olivat niinarat kylmälle vähän viileämmälle ilmalla piti laittaa joku millainen esimerkiksi lapanen rintaliivien sisään tai muuten koko rintaa ja särki loppupäivän ajan. henkisellä puolella ihan hyvä asia mutta tuo kipu oli todella häiritsevää ja häiritsee jopa nukkumista. Eli ei rinnat mitenkään ihmeellisen tuossa kun ne on koko elämän kulkeneet mukana. monilla miehillä tuntuu olevan joku aivan maaginen Käsitys rinnoista ja että ne olisin jotenkin naiselle itsekin tajuttoman kiihottavat.
Nännit taisi alkaa kasvaa ekana. Ne oli rumat. Ihan kauhean rumat, hävetti ja ällötti. Ja sitten piti hommata rintsikat, sekin hävetti. En olisi halunnut käyttää niitä koska olivat tosi epämukavat, mutta ilmankaan ei voinut olla kun näkyi paidan läpi ja silloin sai todella ääliömäisiä ja ilkeitä kommentteja.
Tissini jäivät aika pieniksi, itse olin vähän vanhempana niihin ihan tyytyväinen nännejä lukuunottamatta, mutta kauhean moni "kaveri" koki tarvetta kommentoida niiden kokoa, kuinka ne ovat pienet ja kuinka pojat ei tykkää sellaisista. Melkein minkä muun ulkoisen ominaisuuden arvostelulla minua olisikin voinut loukata, mutta jostain syystä olen tykännyt näistä pienistä niin ei se oikeastaan satuttanut.
No hävetti ja varsinkin kun isä kommentoi. Itse olen myös suht myöhään kehittynyt, mutta mulla kasvoivat rinnat isoiksi. Salaa ja joskus vähemmän salaa olen ollut tyytyväinenkin asiasta ja miksen saisi olla, jos toisenlaisetkin naiset ovat itseensä tyytyväisiä. Itsekin ihmettelen toimittajien vimmaa usuttaa naisia rintojen pienennysleikkaukseen. Syynä voi olla raha tai sitten pienirintaisten naisten asenne.
Hävettävältä ja jotenkin surulliselta, halusin olla vielä pikkutyttö, piilottelin isojen vaatteiden alle, ettei kukaan näkisi. Pingotti ja pakotti.
Vierailija kirjoitti:
No hävetti ja varsinkin kun isä kommentoi. Itse olen myös suht myöhään kehittynyt, mutta mulla kasvoivat rinnat isoiksi. Salaa ja joskus vähemmän salaa olen ollut tyytyväinenkin asiasta ja miksen saisi olla, jos toisenlaisetkin naiset ovat itseensä tyytyväisiä. Itsekin ihmettelen toimittajien vimmaa usuttaa naisia rintojen pienennysleikkaukseen. Syynä voi olla raha tai sitten pienirintaisten naisten asenne.
Tissit taitaa olla aina vääränlaiset. Jos on isot, pitäisi pienentää. Jos on pienet, pitäisi suurentaa. Mutta jos tekee niille jotain on turhamainen. Mikään ei kelpaa.
Tämä lehdissäkin oleva vimma juuri pienennysleikkauksiin on kyllä omituista. On täälläkin tullut selville, että jotkut pitävät suurista ja jotkut pienistä. Suurista ei juuri positiivisesti kirjoiteta. Vaimo on sanonut, että omista isoista ei ole ollut haittaa, eikä pienentäminen missään nimessä tulisi kuuloonkaan.
Tunsin übernaisellisuutta. Ensimmäistä kertaa olin nainen enkä enää tyttö, vaikka vielä tyttö olinkin. Tykkäsin seurata kasvua ja haaveilin salaa pojasta, joka hullaantuisi rinnoistani. Menkkojen aikana ne olivat arat ja joskus oli vaikeaa löytää hyviä liivejä. Yläasteella sain poikien huomiota tosissaan, vaikka en erityisemmin tuonut esiin itseäni pukeutumisella tai muutenkaan. Tykkäsin, että ne kasvoivat kauniiksi, erottuviksi ja sopusuhtaisiksi muuhun vartalooni nähden. Mieheni hullaantuikin jo koulussa minuun ja kai sitten rintoihinikin. En ole kysynyt asiaa erikseen, mutta tärkeät ne tuntuvat hänellekin olevan. Nautin yhä olostani vartalossani, enkä oikeastaan haluaisi muuttaa mitään.
Kiitos, hienoa kuulla näitä kertomuksia. Vaikka toki tasan ei tässäkään kohden mene kaikki. Tykkään silti, että tuodaan positiivista näkökulmaa naisen elämään eikä aina vain esitetä kaikkea uhriutumisen ja kärsimyksen näkökulmasta, vaan kerrotaan mitä hyvää ja hienoakin naisen elämässä on. Vaikka oma elämä tyttönä ja naisena olisi ollut kurjaa niin on hyvä nähdä että se ei ole sitä kaikilla eikä sen tarvitse olla sitä. Se vahvistaa omaakin sukupuoli identiteettiä, että on ihan ok olla nainen. Vaikka rintani jäivät pieniksi on silti valtavan kiihottavaa kun mieheni koskee niihin.
Ja minunkin on tosi vaikea ymmärtää tätä jatkuvaa rintojen pienentämisintoa. Itse olen yrittänyt löytää millä niitä saisi kasvamaan, tai edes säilymään kun laihduttaa. Tuntuu, että normaalikokoisetkin rinnat katoavat olemattomiin laihduttaessa useimmilla. Tämä laihduttaminen on kyllä sellainen asia joka on selkeästi vaikeampi naisilla kuin miehillä, kun pitäisi yhtäaikaa sekä säilyttää että poistaa rasvaa.
En kai voi muuta kuin rukoilla Jumalan armoa.
Tasan yhden tytön olen elämässäni tiennyt, joka oli yhtä aikaa todella todella hoikka, ehkä jopa laiha, ja hyvin isorintainen. Taitaa olla aika harvinainen "vaiva". Tämä tyttö ei kyllä näyttänyt olevan asiasta ollenkaan vaivaantunut vaan käytti hyvin ihonmyötäisiä, lyhyitä yläosia. Tiedä sitten jos tähänkin asiaan liittyy jokin taboo joka estää puhumasta asiasta rehellisesti. Kaikkea muuta on ihan normaalia kadehtia mutta ei runsaita rintoja. Ei sitä kukaan pahalla Katso tai kuuntele jos joku haluaisi yhtä paksut hiukset kuin jollain toisella mutta tissien kanssa tuntuu olevan toisin...
Kyllä ne isot rinnat voi olla toisille enemmän taakka kuin siunaus, joten turha sitä toisten pienennyshalua on ihmetellä, vaikka itse haluaisitkin nykyistä isommat tissit. Jokainen tietää itse tilanteensa parhaiten, eivät sivusta seuraajat.
Kerran yöllä alkoi rinnat kasvaa ja rinnattomasta yläasteen tytöstä oli tulossa nainen. Rauhasissa tuntui epämiellyttävältä ja iho kiristi, mutta aamulla ei vielä oltu c-kupissa, siihen meni ainakin vuosi
Kehityin aikaisin ja alkuun oli pelottavaa, kun aivan tuntemattomat, vanhemmat pojat alkoivat kiinnittää huomiota, pyytää seurustelemaan ja lähettää tykkäyslappuja. Rinnat olivat kivuliaat kasvaessaan ja jotenkin oli vaikea mennä pyytämään äidiltä rahaa, että olisin voinut ostaa rintsikat, että rinnat pysyisivät paikoillaan. Niistä siis tuli isot heti aluksi ja olin hyvin hoikka, joten kiinnittivät paljon huomiota ilman rintsikoita. Aika äkkiä totuin uuteen todellisuuteen, johon kuului vanhempien poikien kiinnostus.
M45 kirjoitti:
Kyllä ne isot rinnat voi olla toisille enemmän taakka kuin siunaus, joten turha sitä toisten pienennyshalua on ihmetellä, vaikka itse haluaisitkin nykyistä isommat tissit. Jokainen tietää itse tilanteensa parhaiten, eivät sivusta seuraajat.
Median ei vaan pitäisi haukkua isorintaisia tai ei tuoda esiin heitä. Pienennysleikkaukset ovat aina uutisissa. Jokainen toki tekee oman päätöksensä, mutta media voi manipuloida mielipiteitä. Näinhän on käynyt.
Isot tissit on vaan niin ihanat....
Ai miltä tuntui?
No ei yhtään miltään, jos tässä haetaan "fiiliksiä" mitä ne olis tuoneet mukanaan. En saanut huomiota, jos sitä tässä yritetään udella. Mutta toisaalta, ehkäpä ei ole ikinä ollut mitään huomioitavaa, ehkä siitä johtunut, en tiedä, luulen vaan niin. Itse olen näihin erittäin tyytyväinen, mutta ei näistä kukaan mies ole ikinä tykännyt :D
N35
Ilmeisesti tämä aihe sitten ylläpidon mielestä kuuluu tänne seksipuuhien pariin, surullista. Minun mielestäni murrosikäisten kehitys ei ole seksiä.