Lue keskustelun säännöt.
Naiset, miltä teistä tuntui kun rintanne kasvoivat?
28.09.2023 |
Olen itse nainen ja haluan keskustella asiasta koska se on mielestäni tärkeä. Olin itse tyttö, joka oli pienestä asti oppinut että nainen on se kaikin puolin huonompi sukupuoli. Siksi minusta oli kauheaa kun minulle kasvoi rinnat, koska se julisti näkyvästi koko maailmalle että minä olen sen huonomman sukupuolen edustaja. Yritin estää niiden kasvun. Se on todella kauheaa muisteltavaa. Varsinkin kun ei kauaa sen jälkeen ymmärsin miten suuri arvo naiselle on rinnoilla tässä maailmassa, valitettavasti. Tai en tiedä miten asia pitäisi ilmaista, kyllähän niitä tarvitaan ennen kaikkea vauvojen imettämiseen. Mutta olen ymmärtänyt että suurimmalle osalle tytöistä rintojen kasvu on kiva ja toivottu asia, ja yleensä niistä toivotaan paremminkin suuria tai ainakin keskiverron kokoisia. Minusta on aivan äärimmäisen tärkeää, että tytöt nuoresta asti opetetaan arvostamaan omaa sukupuoltaan, ja näkemään miten hyvä ja kaunis asia on kun tyttö muuttuu nuoreksi naiseksi. Ja sanon vielä lauseen jota ehkä sekä miesten että naisten mielestä ei saisi sanoa tällä foorumilla: pojat eivät katso sinua alaspäin siksi että sinulla on rinnat, vaan paremminkin ylöspäin. Kyllä, varsinkin miehet ja nuorempana siis pojat (harmi että murrosikäisille pojille ei ole omaa sanaa...) Tykkäävät sinun rinnoistasi ja suorastaan arvostavat niitä. Olet upea Luojan luomus, ei ole syytä taistella sitä vastaan!
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Isot tissit on vaan niin ihanat....
Onhan ne aikansa, mutta kaikkea muuta kuin ihanat kun alkavat roikkumaan iän myötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isot tissit on vaan niin ihanat....
Onhan ne aikansa, mutta kaikkea muuta kuin ihanat kun alkavat roikkumaan iän myötä.
Hyvin suuret ja riippuvat rinnathan ovat kaunein ulkoinen ominaisuus naisessa! Jos vaikka todella runsas povi riippuisi vähintään navassa asti, niin silloin kyseessä olisi upea naisjumalatar kaunis kuin vuoristopurosta heijastuva kuunsäde kesäisenä syysiltana Suomen suvessa raukeana heinäkuisena aamuna juhannuksen jälkeen!
Okei, ajatus lähti vähän harhailemaan tuossa, mutta tilaisin yhden tuollaisen kotiovelleni, kiitos. Kainosti sopii oveen koputtaa, niin juodaan yhdessä vaikka kahvit!
Olin meidän luokalla eka ketä alkoi kasvamaan naiseksi. Elettiin 1990 luvun alkua. Yhden kesän jälkeen oli kasvanut karvat, ja nännit kasvaneet paljon, ja alkoi sen jälkeen kasvamaan rinnat.
Miltä tuntui? Sattui, aristi, erityisesti kun oli menkat, tai ensimmäiset menkat tapaiset. Pelotti, ja kauhistutti mutta salaa olin onnellinen ja ylpeä vähän, ja utelias, kyllä niitä tuli katsottua ja tutkittua.
Olin köyhästä perheestä, ei paljon rahaa irronnut rintsikoihin, eikä puhettakaan mistään valistuksesta kotona, eikä koulussakaan vielä oltu pidetty. En ymmärtänäyt bikinialuetta siistiä, olin aivan lapsi ja hämilläni. Koulukiusaamista oli todellakin, uimahallireissut ja liikuntatunnit aivan silkkaa kärsimystä. Minä yksin reilusti muita edellä ja huomion keskipisteenä.
Etunimeni eteen sain liikanimen lolloxxxxx. Naurettiin kun karvat näkyi. Ei puhettakaan että olisin laittanut piukkoja paitoja, päinvastoin, paksu collegepaita kun en rintsikoita omistanut ja halusin olla piilossa.
Toiset tytöt oli todella ilkeitä, joku huuteli koulussa etten ole enää neitsyt kun käytän isoa tamppoonia.
Isommat pojat oli minusta kiinnostuneita yht'äkkiä, se ei kyllä ahdistanut, päinvastoin, ei ainaskaan kiusannut ja olivat ystävällisiä. Yläasteella asia unohtui jo onneksi, ja en saanut enää huomiota.
Nyt kun minun lapseni alkaa lähestyä tuota ikää, olen jo laittanut siteet koulureppuun ja kertonut hieman, ja ostanut topin, jota voi käyttää nyt jo ja ootella rauhassa koska muutos kohti naiseutta, kotona on tarviikkeet kaikkeen olemassa ja vapaa pääsy testaamaan siteitä ja höyliä jne mitä nuori tarviikaan.
tänä päivänä saa tietoa paljon paremmin kun minun lapsuudessani ja pidän huolen ettei koe samaa mitä minä.
Eli, oli ehkä täyttä helvettiä tuo aika. Nyt on kaikki hyvin.
M45 kirjoitti:
Kyllä ne isot rinnat voi olla toisille enemmän taakka kuin siunaus, joten turha sitä toisten pienennyshalua on ihmetellä, vaikka itse haluaisitkin nykyistä isommat tissit. Jokainen tietää itse tilanteensa parhaiten, eivät sivusta seuraajat.
Ei ollut kyse tuosta halusta pientä omia suuria rintojaan vaan siitä, että sitä suositellaan joka paikassa kaikille. Mitä tämän ottivat muut reilusti ennen minua jo puheeksi.
Mä olen myös isorintainen, kolmen lapsen jälkeen kuppikoko E-F75. Ennen lapsia oli jo C-kuppi, muutoin hoikka, joten hyvät rintaliivit tulivat jo aika aikaisin tarpeellisiksi. Kehoa ensin häpesi, sitten vähitellen tottui. Suurempana ongelmana oli lantion leveneminen puolen vuoden sisään senttikokoisista housuista naisten kolmekasituumaisiin. Se tuntui pahalta, kun koulun käytävillä keinuva askellus sai liikaa huomiota.
Mut rintojen kasvu sattui, jäyti, vihloi. Se ei ollut kivaa, ja tunne voimistui menkkoja ennen. Edelleenkin nyt keski-ikäisenä viikko ennen menkkoja rinnat muuttuvat aroiksi kosketukselle ja niitä kivistää. Muutoin rinnat ovat olleet ihan okei ja osa kehoani. Niistä saatava nautinto on paljon suurempi, kuin hartioille tuleva haitta kannattelusta. Toisaalta jos joskus sairastuisin syöpään ja toinen tai molemmat pitäisi poistaa, en hankkisi varmaankaan tilalle silikoneja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samalta kuin ilmapallosta kun siihen puhalletaan,eli ei juuri miltään. Ainoa mikä jännitti oli se kuinka täyteen ne pallot "puhaltuvat". Ihan kivan kokoiset lopulta tuli eli D+
Ihana muistella näin aikuisiällä kehitystä. Olen veljeni kanssa uinut ja saunonut paljon. Kun olin 13 ja veljeni n. 15 huomasi veljeni että rintani onkin alkanut kasvaan ja samaan vauhtiin tokaisin että kyllä sinun nappulasikin on alkanut turpoamaan. Niin sitä vielä kolmisen vuotta saunottiin yhdessä kunnes seurustelut katkaisivat "perinteet". Oli jopa kiihoittavaa nähdä ja näyttää toisillemme miten varustuksemme kasvoi aikuisiin mittoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No... Minulle se ei ollut mitenkään kiva kokemus. Olin hyvin nuori (11v) kun rintani alkoivat kasvaa. Ne kasvoivat tosi nopeasti mielestäni. tuntui, että joka päivä pullistiuvat. Olin se ensimmäinen tyttö luokassa jonka oli pidettävä rintaliivejä. Äitini ei kiinnittänyt huomiota liivien käyttöön, vaan halusi antaa minun elää pikkutyttönä mahdollisimman pitkään. Nännipihani tuntuivat kasvavan lähes teevadin kokoisiksi.
Häpesin niitä monta vuotta. Kun minulle opetettiin rintaliivien tärkeys, olin jo kokoa D-kuppi. Kahdeksanluvun loppupuolellakin tuon koon liivit olivat ihan järkyttäviä valjaita!
Häpesin sitä, että piti käyttää noita rumia mummomallisia beessejä tai valkoisia hirvityksiä. En voinut edes liikuntatunneilla näyttää muille tytöille millaisia hirvityksiä jouduin käyttämään. Kun muilla alkoivat rinnat kasvamaan, näin heillä ihania pikkuisia pitsiliivejä, jotka olivat minulta täysin kiellettyjä.
Minulle löytyi vain leveitä tukevia kokokuppisia leveäolkaimisia liivejä, joissa selkäosa oli niin leveä, että selkä hikoili niiden alla. Ja oli vaate miten iso college tahansa, niin kolmen hakasen nauha näkyi kilometrien päähän.
Poikaystävien kanssa en halunut lähikontaktiin, koska en halunnut että he saavat vihiä, rinnoistani enkä millään halunnut että he ainakaan näkevät nuo kauhistukseni.
Myöhemmin kun olin poikaystäväni kanssa, sanoin aina, että haluan riisuutua ennen kuin hän näkee minut. Piilotin aina liivini jonnekkin, jottei ne olisi seksintappajia.
No nyt olen kasvanut asian kanssa, mutta muistot kummittelevat vieläkin.
Tämmöinen oikea kokemus luokan ensimmäiseltä isorintaiselta tytöltä. Älkää tuomitko! Tämä on minun oikea kokemus.
Ahdisti. Aikuisilta miehiltä saatu huomio inhotti ja teki epävarmaksi (olin ala-asteella). Muutenkin koko naiseksi kasvaminen tuntui ahdistavalta, ja halusin peittää muotoni, ettei niitä kukaan katselisi.