Miten kestätte työttömyyden?

Huonosti. Tunnen olevani kakkoskansalainen. Olen ollut kohta vuoden työttömänä. Teen useita hakemuksia kuukaudessa. Olen käynyt haastatteluissa, mutta ilmeisesti naama ei kelpaa, olen 53-vuotias nainen. Olisin valmis panostamaan työhön, ei pikkulapsia viemässä työaikaa. No, jos en kelpaa, en voi sille mitään. Se on sitten tämän yhteiskunnan vika, ei minun. Minulla on pitkä työura takana ja kaikenlaista osaamista. Olen nopea oppimaan iästäni huolimatta, en kuitenkaan luultavimmin osaa myydä itseäni niinkuin nämä nuoremmat.

Hyväksymällä tilanteen ja tekemällä asioita. Itsellä esimerkiksi piirtäminen on halpaa, viihdyttävää ja kehittävää puuhastelua

Suomen järjestelmä on paska.

Viinaa pitää juoda paljon.

Teen pimeitä hommia. Jätän päihteet käyttämättä ja satsaan mielummin taiteeseen, huonekaluihin jne., ökyä ei saa mutta silloin tällöin vaikka 500e taulun.

Välillä saa vanhemmilta muutaman satasen apua.

Onneksi vuokrakämpän omistaja on reilu eikä ole korottanut vuokraa vuosiin. On ihan hyvä sijainti ja koko.

Toki suurin stressin lähde on koko ajan raha, mutta puskuria olen onnistunut käteisenä kokoamaan muutaman tonnin vuosien varrella joka rauhoittaa.

Kyllä tämä on siedettävää elämää jos suunnittelee ja säästää sekä venyttää penniä.

Se työttömyys ei haittaa vaan se rahan vähyys. Aikaa ois mut ei rahaa tehä mitään.

Ihan hyvin koska on edelleen perintömökistä jemmassa 50k euroa.

Eihän työttömyydessä ole mitään muuta hankalaa kuin rahan puute, ja jos rahaa on niin sekin ongelma poistuu.

En elä "herroiksi" mutta voin säästöjen ja työmarkkinatuen turvin tehdä oikeastaan kaikkea mitä mieleen juolahtaa, eikä erityisemmin kiristä vannetta.

Ilman säästöjä olisin toki 24/7 stressitilassa.

Vierailija kirjoitti:

Se työttömyys ei haittaa vaan se rahan vähyys. Aikaa ois mut ei rahaa tehä mitään.

Niinpä. Olen pitkäaikaissairas/työtön ja keksisin vaikka mitä tekemistä mutta rahaa ei ole mihinkään. Pitäs käydä Petteriltä hakemassa.

Muutosneuvotteluissa loppuivat työt ja en meinannut millään saada alaani vastaavaa työtä ja hain opiskelemaan ja pääsin. Nyt opiskelen uutta ammattia, missä töitä riittää. Mulla on työnhakuvelvoite samaan aikaan, että vaikka opiskelen, haen töitä.

Kärvistelyähän tää ny on sillee ollu.....

(nyt taas la-iltana, piti ottaa saunakaljat, vaikkei mulla ole kyllä saunavuoroakaan ... mut hengessä olen kyl mukana!)

Yllättävän hyvin.

Sain kotoa kaksi aika päinvastaista mallia: nuorena sairastunut ja työkyvyttömyyseläkkeelle joutunut vanhempi ja työnarkomaanivanhempi.

Näen, että elämässä on paljon muutakin kuin työ ja koen, että tässä työnhaun ohella on hyvä hetki keskittyä niihin muihin juttuihin enemmän. Sairastuminen opetti myös sen, että elämä on rajallinen.

Hyvin, ainakin toistaiseksi. Valmistuin 2000-luvun ekan vuosikymmenen lopulla, taantuma oli juuri alkanut. Suurten ikäluokkien eläkepommia ei koskaan tullut, joten alalleni ei avautunutkaan vakinaisia virkoja kuin hyvin niukasti. Määräaikaisuuksien ja työttömyysjaksojen välillä palloilusta tuli osa arkea, ja selviän kohtuullisesti. Hintana siitä on ikisinkkuus, sillä toimeentuloon liittyvät asiat ovat aina olleet sen verran pinnalla, että puolison etsiminen tai löytyminen on jäänyt toissijaiseksi. Uuden hallitusohjelman laatijat ovat tehneet parhaansa vetääkseen maton jalkojen alta ja ehkä onnistuvatkin. Tähän mennessä pisin työsuhteeni on ollut tasan vuoden pituinen, kaikki muut ovat kestäneet lyhyemmän ajan. On siis erittäin epätodennäköistä, että pääsisin uudessa systeemissä ansiopäivärahan piiriin muutoin kuin hyvin satunnaisesti. Mutta koska tämä on oikeistoon kallellaan olevan hallituksen mukaan täysin oikein, sillä ihmisethän eivät vain mene töihin, palkitsen heidät jättäytymällä työelämän ulkopuolelle. On todella kornia perustella työhön kannustavaa sosiaaliturvaa sillä, että jokainen tarvitaan kykyjensä mukaan työelämään, kun todellisuudessa työelämässä kiinni pysymiseltä viedään lähes kaikki edellytykset.

Olin pitkään työttömänä. Nyt opiskelen. "Alkushokin" jälkeen olen huomannut, että opiskelijana olen vähemmän stressaantunut kuin olin työttömänä. Nyt esim. jaksan harrastaa asioita, joihin voimavarani eivät työttömänä ole riittäneet.

Työnhakuvelvoitetta minulla ei opiskelujeni aikana ole. Toki työssäoppimispaikka pitää hakea sitten, kun sen aika on.

Katsotaan, teenkö harrastuksestani työn, vai työllistynkö opiskelemalleni alalle, vai molempia. Lähialueella on opiskelemallani alalla työvoimapula, ja 1-2 vuoden kuluttua on tulossa runsaasti lisää alan työpaikkoja kohtuullisen työmatkan päähän. Ihan hyväpalkkainen duuni kyseessä vieläpä.

Pitää vaan tyytyä omaan käteen?

Ekat puolivuotta oli mukavaa, mutta sen jälkeen ollut aiva vaan vaikeampaa. Tuntuu että masennus iskee väkisinkin ja syrjäytyy ... Ei oikein jaksa enää mitään touhuta. Päivät menee kaikki samaa rataa kotona. Ei mitään elämää..

- 1,5 vuotta työttömänä

Helposti. Työttömyysaika on ollut elämäni parasta aikaa. 

t. toista vuotta työttömänä

En tiedä vielä, työt loppuu vasta ensi kuussa.

Selviää erittäin hyvin, kun ei rakenna elämäänsä työn varaan, vaan hankkii siihen muutakin sisältöä. Itse olen nauttinut suuresti, kun nyt on hyvin aikaa olla lasten kanssa ja keskittyä harrastuksiin

Vierailija kirjoitti:

Hyvin, ainakin toistaiseksi. Valmistuin 2000-luvun ekan vuosikymmenen lopulla, taantuma oli juuri alkanut. Suurten ikäluokkien eläkepommia ei koskaan tullut, joten alalleni ei avautunutkaan vakinaisia virkoja kuin hyvin niukasti. Määräaikaisuuksien ja työttömyysjaksojen välillä palloilusta tuli osa arkea, ja selviän kohtuullisesti. Hintana siitä on ikisinkkuus, sillä toimeentuloon liittyvät asiat ovat aina olleet sen verran pinnalla, että puolison etsiminen tai löytyminen on jäänyt toissijaiseksi. Uuden hallitusohjelman laatijat ovat tehneet parhaansa vetääkseen maton jalkojen alta ja ehkä onnistuvatkin. Tähän mennessä pisin työsuhteeni on ollut tasan vuoden pituinen, kaikki muut ovat kestäneet lyhyemmän ajan. On siis erittäin epätodennäköistä, että pääsisin uudessa systeemissä ansiopäivärahan piiriin muutoin kuin hyvin satunnaisesti. Mutta koska tämä on oikeistoon kallellaan olevan hallituksen mukaan täysin oikein, sillä ihmisethän eivät vain mene töihin, palkitsen heidät jättäytymällä työelämän ulkopuolelle. On todella kornia perustella työhön kannustavaa sosiaaliturvaa sillä, että jokainen tarvitaan kykyjensä mukaan työelämään, kun todellisuudessa työelämässä kiinni pysymiseltä viedään lähes kaikki edellytykset.

Tuo suurten ikäluokkien eläköitymisen aiheuttama työpaikkojen tarjonta oli kyllä melkoinen aikansa kusetus. Se jatkui vielä jonnekin pitkälle 2010-luvulle, vaikka nuorimmatkin ikäluokkaan kuuluvat olivat jo eläkeiässä tuolloin.

Rentoudun. Lopetan käytännössä aina alkoholin käytön ja tupakoinnin. Aloitan kuntoilun ja tervehdyn, kunnes joudun taas töihin. Sitten aloitan taas itseni pahoinpitelyn.

Lohdutuksena on että työttömyys tulee joskus ja työttömyys on sama kuin ansaittu loma.