Katkaisin välit vastavuorottomaan ystävään

Hear hear!

Näitä on ihan valtavasti, oma napa aina ensin.

Mieluummin yksin, kuin tälläisen narsistin seurassa. Meillä yksi lapsen päiväkotikaverin äiti kopioi kotimme. Kyllä, usko tai älä. Jäin sanattomaksi, ja perheidemme ystävyys viileni tähän tekoon.

Ei vaan pysty ymmärtämään tuollaista

Heh, no kiva. Meillä oli raskas elämänvaihe, siskoni sairastui syöpään, astmalapseni oli koko ajan kipeä, itseltäni repesi verkkokalvo, mieheni sai potkut.

Ei siinä enää jaksanut ajatella, onko vastavuoroinen vai, onko yhteyttä pidetty tarpeeksi, onko kyselty kuulumisia tarpeeksi, onko nyt huomioitu tarpeeksi.

Yksi opiskelukaverini tästä vetikin sitten herneen nenään. Hänellä yksi aikuinen lapsi, hyvässä virassa oleva mies ja liikaa aikaa miettiä, onko hän varmasti ollut nyt tarpeeksi maailmannapa.

Hänelle ei sitten tullut mieleen edes kerran kutsua minua jonnekin kahville ja kysyä miksi olen väsyntt ja harmaa. Ei, hän suuttui, kun en sinä vuonna just kutsunutkaan mökille.

Höpö höpö.

Itse lopetin yhteydenpidon entiseen ystävään, kun hän teki jatkuvia ohareita eikä vastannut yhteydenottoihin eikä ottanut yhteyttä. Lopetin siis vain yhteydenpidon, kun sieltä ei kuulunut enää mitään. Ei siis riitaa ollut.

Nyt vuosien jälkeen oli tämä ihminen sanonut yhteiselle tutulle, että voisiko hän pyytää minua ottaan yhteyttä, kun on hukannut yhteystietoni. Jopa joo.

Mäkin otin etäisyyttä yhteen äitikaveriin hänen jatkuvien ulkopuolelle jättämisten ja ilkeiden ohareiden takia. Lapsemme olivat ennen hyviä ystäviä.

Äiti paljastui siis puhtaasti ilkeäksi. Koko ajan puuhasi jotain selän takana. Mm. järjesteli naisten matkoja, jätti sieltä ulkopuolelle.

Nyt myös lapsemme on alkanut sanomaan, ettei pidä tästä lapsesta, joka päiväkodissa koko ajan kiusaa ja lyö. Lapsen kanssa keskusteltu jatkuvasti, mutta jatkaa meidän rauhallisen lapsen kiusaamista.

Ei omena kauas puusta putoa. Ensin pidin hänestä kovasti, nyt ajattelen että on tosi epävarma ihminen, että pitää sen takia koko ajan kalastella uusia kavereita.

Vierailija kirjoitti:

Mäkin otin etäisyyttä yhteen äitikaveriin hänen jatkuvien ulkopuolelle jättämisten ja ilkeiden ohareiden takia. Lapsemme olivat ennen hyviä ystäviä.

Äiti paljastui siis puhtaasti ilkeäksi. Koko ajan puuhasi jotain selän takana. Mm. järjesteli naisten matkoja, jätti sieltä ulkopuolelle.

Nyt myös lapsemme on alkanut sanomaan, ettei pidä tästä lapsesta, joka päiväkodissa koko ajan kiusaa ja lyö. Lapsen kanssa keskusteltu jatkuvasti, mutta jatkaa meidän rauhallisen lapsen kiusaamista.

Ei omena kauas puusta putoa. Ensin pidin hänestä kovasti, nyt ajattelen että on tosi epävarma ihminen, että pitää sen takia koko ajan kalastella uusia kavereita.

Lapsenne olivat hyviä ystäviä, joten sinut olisi pitänyt ottaa naisten matkoille mukaan?

Hyvin tehty, ap.

Ystäviä tulee ja menee elämässä aika lailla. On turhaa roikkua mistään syystä ystävyydessä, jos se ei anna enää mitään ja todennäköisesti ei sille toisellekaan. Ihmiset jäävät herkästi roikkumaan suhteisiin, koska pelkäävät yksinäisyyttä ja kestävät hampaat irvessä jotakin energiasyöppöä.

Irti ottamista tärkeämpää on antaa mahdollisuus uusille ihmisille elämässään, sillä menetämme potentiaalisia ystäviä ennakkoluuloillamme. Heitä tulee aika ajoin vastaan, mutta jos päättelemme hidän ihmisarvoaan ulkoisilla tekijöillä jäämme ihan varmasti hiplaamaan matonhapsuja omiin oloihimme.

Ystävyys on rehellisyyttä etenkin itseään kohtaan.

Minä myös katkaisin välit, kun ystävyys oli toiselta puolelta vuosien ajan enää vain satunnaista olisi kiva nähdä joskus-diipadaapatuubaa. Järjestelmällistä ulosjättämistä, ohareita, jos nähtiinkin niin kännykkä kädessä oikeiden ystävien kanssa. Heippa.

Vierailija kirjoitti:

Mäkin otin etäisyyttä yhteen äitikaveriin hänen jatkuvien ulkopuolelle jättämisten ja ilkeiden ohareiden takia. Lapsemme olivat ennen hyviä ystäviä.

Äiti paljastui siis puhtaasti ilkeäksi. Koko ajan puuhasi jotain selän takana. Mm. järjesteli naisten matkoja, jätti sieltä ulkopuolelle.

Nyt myös lapsemme on alkanut sanomaan, ettei pidä tästä lapsesta, joka päiväkodissa koko ajan kiusaa ja lyö. Lapsen kanssa keskusteltu jatkuvasti, mutta jatkaa meidän rauhallisen lapsen kiusaamista.

Ei omena kauas puusta putoa. Ensin pidin hänestä kovasti, nyt ajattelen että on tosi epävarma ihminen, että pitää sen takia koko ajan kalastella uusia kavereita.

Lapsen kautta kyllä tutustuu kerrassaan ihmeellisiin ihmisiin.

Mä olen tavannut kans tälläisiä jotka on tosi innokkaita tutustumaan. Koko ajan Whatsappia ja yhteisiä tekemisiä. Sitten alkaa se na aikuisten kiusaaminen, eli ulosjättäminen.

Jätetään ulkopuolelle vappujuhlista, halloweenistä, 40v juhlista. Joihin ollaan itse kuitenkin osallistuttu.

Me on katkaistu välit kaikkiin tälläisiin aikuisiin kiusaajiin. Sellaisiin jotka tekee yhdenkin oharin, ei voi luottaa. Sellaisiin minä minä minä-ihmisiin, jotka eivät tosiaan koskaan kysy miten sinä voit. Sellaisiin jotka huomattavan näkyvästi pyrkivät valikoimaan seuraansa ja kavereitaan. Tälläisiä emme halua enää kavereiksi. Kokemus on yhdestä järkyttävästä pyrkiperheestä, jotka suurin piirtein rahalla ostivat kaiken mitä meillä oli maulla tehty. Jopa samanlaisen astiaston mökille. Pelottavaa

Vierailija kirjoitti:

Ystäviä tulee ja menee elämässä aika lailla. On turhaa roikkua mistään syystä ystävyydessä, jos se ei anna enää mitään ja todennäköisesti ei sille toisellekaan. Ihmiset jäävät herkästi roikkumaan suhteisiin, koska pelkäävät yksinäisyyttä ja kestävät hampaat irvessä jotakin energiasyöppöä.

Irti ottamista tärkeämpää on antaa mahdollisuus uusille ihmisille elämässään, sillä menetämme potentiaalisia ystäviä ennakkoluuloillamme. Heitä tulee aika ajoin vastaan, mutta jos päättelemme hidän ihmisarvoaan ulkoisilla tekijöillä jäämme ihan varmasti hiplaamaan matonhapsuja omiin oloihimme.

Ystävyys on rehellisyyttä etenkin itseään kohtaan.

 

Tutustuttuani lapseni kautta tälläiseen aikuiseen äitikaveriin, joka paljastui aivan pahimman luokan ulkopuolellejättäjäksi ja kiusaajaksi, olen taas tehnyt päinvastoin: en ole tutustunut uusiin, vaan olen antanut ajan, rahan ja tekemisen panosta niille muutamille KIVOILLE ja luotetuille ystäville

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mäkin otin etäisyyttä yhteen äitikaveriin hänen jatkuvien ulkopuolelle jättämisten ja ilkeiden ohareiden takia. Lapsemme olivat ennen hyviä ystäviä.

Äiti paljastui siis puhtaasti ilkeäksi. Koko ajan puuhasi jotain selän takana. Mm. järjesteli naisten matkoja, jätti sieltä ulkopuolelle.

Nyt myös lapsemme on alkanut sanomaan, ettei pidä tästä lapsesta, joka päiväkodissa koko ajan kiusaa ja lyö. Lapsen kanssa keskusteltu jatkuvasti, mutta jatkaa meidän rauhallisen lapsen kiusaamista.

Ei omena kauas puusta putoa. Ensin pidin hänestä kovasti, nyt ajattelen että on tosi epävarma ihminen, että pitää sen takia koko ajan kalastella uusia kavereita.

Lapsenne olivat hyviä ystäviä, joten sinut olisi pitänyt ottaa naisten matkoille mukaan?

Koko perheet olimme hyviä ystäviä. Ohareita oli paljon erilaisia: vappujuhlista ulkopuolelle jättäminen, samoin 40v, kuitenkin meidän vastaaviin juhliin innokkaasti osallistuminen. Nämä oharit vain pahenivat ja en voi tosiaan ihan kaikkea tässä selostaa.

Ihan turha väärinymmärtää. Ensin hyvät ystävät, ja sitten hyvä kun tervehditään päiväkodin pihalla.

Vierailija kirjoitti:

Heh, no kiva. Meillä oli raskas elämänvaihe, siskoni sairastui syöpään, astmalapseni oli koko ajan kipeä, itseltäni repesi verkkokalvo, mieheni sai potkut.

Ei siinä enää jaksanut ajatella, onko vastavuoroinen vai, onko yhteyttä pidetty tarpeeksi, onko kyselty kuulumisia tarpeeksi, onko nyt huomioitu tarpeeksi.

Yksi opiskelukaverini tästä vetikin sitten herneen nenään. Hänellä yksi aikuinen lapsi, hyvässä virassa oleva mies ja liikaa aikaa miettiä, onko hän varmasti ollut nyt tarpeeksi maailmannapa.

Hänelle ei sitten tullut mieleen edes kerran kutsua minua jonnekin kahville ja kysyä miksi olen väsyntt ja harmaa. Ei, hän suuttui, kun en sinä vuonna just kutsunutkaan mökille.

Nuo kaikki sinun syyt on tekosyitä. Eihän nuo sairaudet edes ole sinulla. Jokaisella tulee vastaan noita tapahtumia. KÄytit vaan tekosyyn jättää joku ulos elämästäsi. Ei tosiystävyys lopu sisaren sairastumiseen. Aikaa se voi tietysti viedä pois, mutta esim tekstareilla voi kertoa asiat. Kuulostaa että olet kateellinen tuolle ystävälle , siitä miten kuvailet häntä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mäkin otin etäisyyttä yhteen äitikaveriin hänen jatkuvien ulkopuolelle jättämisten ja ilkeiden ohareiden takia. Lapsemme olivat ennen hyviä ystäviä.

Äiti paljastui siis puhtaasti ilkeäksi. Koko ajan puuhasi jotain selän takana. Mm. järjesteli naisten matkoja, jätti sieltä ulkopuolelle.

Nyt myös lapsemme on alkanut sanomaan, ettei pidä tästä lapsesta, joka päiväkodissa koko ajan kiusaa ja lyö. Lapsen kanssa keskusteltu jatkuvasti, mutta jatkaa meidän rauhallisen lapsen kiusaamista.

Ei omena kauas puusta putoa. Ensin pidin hänestä kovasti, nyt ajattelen että on tosi epävarma ihminen, että pitää sen takia koko ajan kalastella uusia kavereita.

Lapsen kautta kyllä tutustuu kerrassaan ihmeellisiin ihmisiin.

Mä olen tavannut kans tälläisiä jotka on tosi innokkaita tutustumaan. Koko ajan Whatsappia ja yhteisiä tekemisiä. Sitten alkaa se na aikuisten kiusaaminen, eli ulosjättäminen.

Jätetään ulkopuolelle vappujuhlista, halloweenistä, 40v juhlista. Joihin ollaan itse kuitenkin osallistuttu.

Me on katkaistu välit kaikkiin tälläisiin aikuisiin kiusaajiin. Sellaisiin jotka tekee yhdenkin oharin, ei voi luottaa. Sellaisiin minä minä minä-ihmisiin, jotka eivät tosiaan koskaan kysy miten sinä voit. Sellaisiin jotka huomattavan näkyvästi pyrkivät valikoimaan seuraansa ja kavereitaan. Tälläisiä emme halua enää kavereiksi. Kokemus on yhdestä järkyttävästä pyrkiperheestä, jotka suurin piirtein rahalla ostivat kaiken mitä meillä oli maulla tehty. Jopa samanlaisen astiaston mökille. Pelottavaa

Minusta tämä kertoo vaan sen, että ensin on haluttu tutustua ja sitten kun on opittu tuntemaan, niin on todettu, että tämä henkilö on sellainen, jota ei juhliinsa enää halua.

Mullakin oli hyvä äitiystävä.

Meidän lapset ovat ihan samanikäiset ja keskenään hyviä ystäviä.

Olin tosi hämmentynyt hänen käytöksestään, kun nähtiin aina päiväkodin pihalla hakemassa lapsia, niin mä iloisesti hymyillen odotin heitä, ja lapset olisivat voineet kävellä sen 300m matkan yhtä aikaa kotiin. Samoin itse, tämän hyväksi luulemani ystäväni kanssa. Hän oli salaileva, vaivautunut, meni pihan eri nurkkaan. Lähti eri aikaan, eri kautta.

Käytöksen kautta selvisi ettemme todellakaan ole ystäviä. Hyvä ystävä kävelee aina yhtä matkaa. Tunsin itseni niin noloksi. Lapsi surulliseksi.

Mä katkaisin välit sellaiseen äitiin, joka piti heitä itseään jonain asuinalueemme napana. Heillä oli mm. hienoin asunto. Hänellä oli leikkokukat joka päivä, ja kommentoi meillä että ei ole nähnyt kukkia (Joo, et varmaan ole kun en laita ihan kaikkia kimppuja sinne someen) Heillä oli hienoimmat ystävät (ihan tohtoreita). He määrittelivät muille tekemiset, ajat ja standardit. He järjestelivät koko ajan juuri jotain illanviettoja ja matkoja, ja aina, ulkopuolelle.

Vetäydyimme kokonaan pois tälläisestä seurasta. Olemme saaneet nuoremman lapsen päiväkotikavereista ihan erilaisia ystäviä Hyviä, fiksuja, reiluja perheitä. Ei tarvi pelätä että ihan kaikki on somessa ja olet itse ulkopuolella.

kirjoitti:

Mullakin oli hyvä äitiystävä.

Meidän lapset ovat ihan samanikäiset ja keskenään hyviä ystäviä.

Olin tosi hämmentynyt hänen käytöksestään, kun nähtiin aina päiväkodin pihalla hakemassa lapsia, niin mä iloisesti hymyillen odotin heitä, ja lapset olisivat voineet kävellä sen 300m matkan yhtä aikaa kotiin. Samoin itse, tämän hyväksi luulemani ystäväni kanssa. Hän oli salaileva, vaivautunut, meni pihan eri nurkkaan. Lähti eri aikaan, eri kautta.

Käytöksen kautta selvisi ettemme todellakaan ole ystäviä. Hyvä ystävä kävelee aina yhtä matkaa. Tunsin itseni niin noloksi. Lapsi surulliseksi.

Ajattelit, että te äiditkin olette automaattisesti ystäviä, kun lapsennekin ovat?

Vastavuoroisuuden puute taitaa leimata kaikkia minun ihmissuhteitani. Joskus mietinkin, onko minulla edes ystäviä vai pelkästään ihmisiä, jotka haluavat minulta jotain tai jotka kaatavat murheensa minun niskaani mutta eivät välitä kuunnella minun murheistani ja iloistani. 

COPYPASTE TROLLAUS ALOITUS.

Vierailija kirjoitti:

kirjoitti:

Mullakin oli hyvä äitiystävä.

Meidän lapset ovat ihan samanikäiset ja keskenään hyviä ystäviä.

Olin tosi hämmentynyt hänen käytöksestään, kun nähtiin aina päiväkodin pihalla hakemassa lapsia, niin mä iloisesti hymyillen odotin heitä, ja lapset olisivat voineet kävellä sen 300m matkan yhtä aikaa kotiin. Samoin itse, tämän hyväksi luulemani ystäväni kanssa. Hän oli salaileva, vaivautunut, meni pihan eri nurkkaan. Lähti eri aikaan, eri kautta.

Käytöksen kautta selvisi ettemme todellakaan ole ystäviä. Hyvä ystävä kävelee aina yhtä matkaa. Tunsin itseni niin noloksi. Lapsi surulliseksi.

Ajattelit, että te äiditkin olette automaattisesti ystäviä, kun lapsennekin ovat?

En ajatellut. Älä vääristele koko ajan. Me olimme ensin hyviä ystäviä. Kyläilyjä, yhteistä ystävyyttä. Meni hermot kun käytös oli tuollaista päiväkodin pihalla. En halua olla sellaisen kaveri, joka välillä tuntee (meillä kylässä) ja sitten pihalla ei ole tuntevinaankaan.