Miksi jotkut säälii orpoja vaikka näillä olisi ollut ihan hyvä elämä?

Esimerkki?

Taidat olla aika nuori. Mitä enemmän ihmiselle tulee ikää, sitä enemmän alkaa kiinnostaa omat juuret. Se tapahtuu usein niillekin joilla on biologiset vanhemmat. Enkä nyt voit että kaikille, mutta ihminen muuttuu vanhetessaan. Adoptiovanhemmat voivat olla kaikkea mitä voi toivoa, mutta silti haluaisi tietää millaisista ihmisistä on 'lähtöisin'.

Kai se on joku yleinen satukirjoista saatu ajatusmalli, että orvon elämä ei voisi olla mitään muuta kuin kurjaa vastoinkäymistä. Onneksi tällä ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Taidat olla aika nuori. Mitä enemmän ihmiselle tulee ikää, sitä enemmän alkaa kiinnostaa omat juuret. Se tapahtuu usein niillekin joilla on biologiset vanhemmat. Enkä nyt voit että kaikille, mutta ihminen muuttuu vanhetessaan. Adoptiovanhemmat voivat olla kaikkea mitä voi toivoa, mutta silti haluaisi tietää millaisista ihmisistä on 'lähtöisin'.

Niin mitä? Eihän adoptoitu ole orpo, välttämättä edes biologisesti.

Ei tässä kukaan väittänytkään ettei adoptoitua saisi juuret kiinnostaa.

Olen ollut orpo alle kouluikäisenä, mutta elänyt kaikin puolin turvatun keskiluokkaisen lapsuuden. Vaikka perhe on eri kuin se alkuperäinen perhe mihin synnyin niin en silti koe elämääni mitenkään vaikeaksi.

Parempi kuitenkin jäädä orvoksi Suomessa tai muissa länsimaissa kuin jossain muualla päin maailmaa. Suomessa on sosiaalipuoli aina turvana, toisin kuin monessa muussa maassa.

Enemmän vaikuttaa se, miten tasapainoista elämää on saanut elää.

Ensimmäisenä tulee mieleen se ajatus että meihin on vaan iskostettu sellainen asenne että orpo on aina joku raukkaparka jolla on ollut rankka elämä.

Yhtään ei säälitä Petteri.

Vierailija kirjoitti:

Parempi kuitenkin jäädä orvoksi Suomessa tai muissa länsimaissa kuin jossain muualla päin maailmaa. Suomessa on sosiaalipuoli aina turvana, toisin kuin monessa muussa maassa.

Muistan kun Suomessa mietittiin tsunamin aikaan orpojen kohtaloa. Täällä lähinnä pohdittiin pitäisikö heidät vapauttaa perintöveroista. Minusta aika järkyttävää, kun samaan aikaan paikalliset lapset jäi tyystin yksin, ja heitä oli paljon. Eikä varmasti ollut sossulegioona vastassa ja järjestämässä heidän asioitaan.

No, olen aika harvan ihmisen kuullut iloitsevan siitä, miten mukavaa on, kun ei ole vanhempien tukea missään.

Vierailija kirjoitti:

No, olen aika harvan ihmisen kuullut iloitsevan siitä, miten mukavaa on, kun ei ole vanhempien tukea missään.

Eipä ne vanhemmat ole tukena kaikilla muillakaan. Päinvastoin, saattavat jopa aiheuttaa enemmän huolta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, olen aika harvan ihmisen kuullut iloitsevan siitä, miten mukavaa on, kun ei ole vanhempien tukea missään.

Eipä ne vanhemmat ole tukena kaikilla muillakaan. Päinvastoin, saattavat jopa aiheuttaa enemmän huolta.

Niin, enhän mä sanonut, että vain orvoilla eivät ole tukena, vaan että harvan olen kuullut siitä iloitsevan. Suurin osa vanhemmista kuitenkin tukee lapsiaan tavalla tai toisella.

On taas niin ammattivalittajatason filosofointia kahden aivosolun voimin.

Eihän se orpous koko elämää määritä, täällä varsinkaan. Jos määrittää, niin ehkä terapiasta olisi apua. Orvoksi jäänytkin voi koke elämässä hyviä asioita ja voi rakentaa haluamansa elämän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, olen aika harvan ihmisen kuullut iloitsevan siitä, miten mukavaa on, kun ei ole vanhempien tukea missään.

Eipä ne vanhemmat ole tukena kaikilla muillakaan. Päinvastoin, saattavat jopa aiheuttaa enemmän huolta.

Niin, enhän mä sanonut, että vain orvoilla eivät ole tukena, vaan että harvan olen kuullut siitä iloitsevan. Suurin osa vanhemmista kuitenkin tukee lapsiaan tavalla tai toisella.

Orvoillakin on huoltaja tai huoltajat, jotka ovat tukena. Samoin yleensä myös muita sukulaisia.

Vierailija kirjoitti:

Esimerkki?

Ei säälitä Orpon ensimmäinen vaimo kun älysi erota. Nykyistä säälin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, olen aika harvan ihmisen kuullut iloitsevan siitä, miten mukavaa on, kun ei ole vanhempien tukea missään.

Eipä ne vanhemmat ole tukena kaikilla muillakaan. Päinvastoin, saattavat jopa aiheuttaa enemmän huolta.

Niin, enhän mä sanonut, että vain orvoilla eivät ole tukena, vaan että harvan olen kuullut siitä iloitsevan. Suurin osa vanhemmista kuitenkin tukee lapsiaan tavalla tai toisella.

Orvoillakin on huoltaja tai huoltajat, jotka ovat tukena. Samoin yleensä myös muita sukulaisia.

Tai sitten ei ole. Esim. mun yksi kaveri on täysorpo, eikä heille kukaan sukulainen rientänyt avuksi, kun heillä oli pienet lapset. Hänen puolisonsa isä taas oli oman vaimonsa omaishoitaja. Oli aika rankkaa heillä.

Varmasti monet näin ajattelevat ovat ihmisiä jotka mieltävät vanhemmuuden vahvasti biologisuuden kautta. 

Toisaalta, vaikka orvoksi jäänyt olisi saanut ns. uudet vanhemmat ja hyvän perheen, on aina kysymysmerkki kuinka paljon orvoksi jääminen on kyseistä henkilöä traumatisoitunut riippuen siitä kuinka orvoksi jääminen on tapahtunut ja kuinka hyvin biovanhempansa muistaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, olen aika harvan ihmisen kuullut iloitsevan siitä, miten mukavaa on, kun ei ole vanhempien tukea missään.

Eipä ne vanhemmat ole tukena kaikilla muillakaan. Päinvastoin, saattavat jopa aiheuttaa enemmän huolta.

Niin, enhän mä sanonut, että vain orvoilla eivät ole tukena, vaan että harvan olen kuullut siitä iloitsevan. Suurin osa vanhemmista kuitenkin tukee lapsiaan tavalla tai toisella.

Orvoillakin on huoltaja tai huoltajat, jotka ovat tukena. Samoin yleensä myös muita sukulaisia.

Tai sitten ei ole. Esim. mun yksi kaveri on täysorpo, eikä heille kukaan sukulainen rientänyt avuksi, kun heillä oli pienet lapset. Hänen puolisonsa isä taas oli oman vaimonsa omaishoitaja. Oli aika rankkaa heillä.

Eipä riennä monilla muillakaan. Tuttavaperheessä toisen vanhemmat asuu maailman toisella puolella ja toisen toinen on kuollut ja toinen monella tavalla ongelmainen. Monilla ei riennä avuksi kukaan sukulainen tai vanhempi vaikka ne vanhemmat olisikin ja asuisivat lähellä.