Miksi jotkut säälii orpoja vaikka näillä olisi ollut ihan hyvä elämä?
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, olen aika harvan ihmisen kuullut iloitsevan siitä, miten mukavaa on, kun ei ole vanhempien tukea missään.
Eipä ne vanhemmat ole tukena kaikilla muillakaan. Päinvastoin, saattavat jopa aiheuttaa enemmän huolta.
Niin, enhän mä sanonut, että vain orvoilla eivät ole tukena, vaan että harvan olen kuullut siitä iloitsevan. Suurin osa vanhemmista kuitenkin tukee lapsiaan tavalla tai toisella.
Orvoillakin on huoltaja tai huoltajat, jotka ovat tukena. Samoin yleensä myös muita sukulaisia.
Tai sitten ei ole. Esim. mun yksi kaveri on täysorpo, eikä heille kukaan sukulainen rientänyt avuksi, kun heillä oli pienet lapset. Hänen puolisonsa isä taas oli oman vaimonsa omaishoitaja. Oli aika rankkaa heillä.
Eipä riennä monilla muillakaan. Tuttavaperheessä toisen vanhemmat asuu maailman toisella puolella ja toisen toinen on kuollut ja toinen monella tavalla ongelmainen. Monilla ei riennä avuksi kukaan sukulainen tai vanhempi vaikka ne vanhemmat olisikin ja asuisivat lähellä.
Useammalla rientää kuin ei riennä. Mulla on tuttavapiirissä hyvin vähän sellaisia perheellisiä, joissa vanhemmat eivät auttaisi lainkaan. Mutta tosiaan, kuten sanoin, minähän aloitin vain sanomalla, että kukaan ei ilahdu tuen puutteesta, oli sitten orpo tai ei. En tiedä, pitääkö tätä samaa nyt viestitolkulla jankata.
Lähde tälle väitteellesi?
On myös henkisiä orpoja niin kuin Petteri-rukka.
Vierailija kirjoitti:
No, olen aika harvan ihmisen kuullut iloitsevan siitä, miten mukavaa on, kun ei ole vanhempien tukea missään.
Minulla on tuttu joka jäi alle 15 vuotiaana orvoksi, vanhemmat kuoli onnettomuudessa. Eli sitten isovanhempien kanssa, eikä surkkutele kohtaloaan. Häntä tuki isovanhemmat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, olen aika harvan ihmisen kuullut iloitsevan siitä, miten mukavaa on, kun ei ole vanhempien tukea missään.
Eipä ne vanhemmat ole tukena kaikilla muillakaan. Päinvastoin, saattavat jopa aiheuttaa enemmän huolta.
Niin, enhän mä sanonut, että vain orvoilla eivät ole tukena, vaan että harvan olen kuullut siitä iloitsevan. Suurin osa vanhemmista kuitenkin tukee lapsiaan tavalla tai toisella.
Orvot pääsevät esimerkiksi sukulaisten luo, jotka varmasti tukevat näitä lapsia enemmän kuin omiaan. En ymmärrä mikä merkitys sillä on kuka sitä tukea antaa, onko se biologiset vanhemmat vai otto vanhemmat
Vierailija kirjoitti:
No, olen aika harvan ihmisen kuullut iloitsevan siitä, miten mukavaa on, kun ei ole vanhempien tukea missään.
Ei vanhempien ehkä, mutta jonkun muun. Minulla on ollut tukena isäpuoli ja hänen vaimonsa sekä vanhemmat sisarukseni, isovanhemmat ja vanhempien sisarukset.
Useammalla rientää kuin ei riennä. Mulla on tuttavapiirissä hyvin vähän sellaisia perheellisiä, joissa vanhemmat eivät auttaisi lainkaan. Mutta tosiaan, kuten sanoin, minähän aloitin vain sanomalla, että kukaan ei ilahdu tuen puutteesta, oli sitten orpo tai ei. En tiedä, pitääkö tätä samaa nyt viestitolkulla jankata.