Hyväksyykö kukaan mies kaltaistani naista?
Tuntuu että kerjään vain lisää pahaa mieltä itselleni menemällä deittisaitille. Ulkonäköni on ihan kiva laittautuessani hieman ja paino normaalin ylärajoilla. Lapset eivät ihan pieniä enää.
Isoin ongelmani on työttömyyteni, mikä johtuu vaikeista kiputiloista joihin ei vieläkään olla löydetty riittävää apua. Useimmiten olen todella kipeä, uupunut ja masentunut ja huomaan, että olen ollut sinkku jo tosi pitkään ja ilman mitään kivaa. Toisinaan tulee parempia päiviä, jolloin jaksan ajatella, että mahdollisesti joku haluaisi minuun tutustua. Pelkään vain miesten ajattelevan, että työtön yksinhuoltaja ei voisi vähempää kiinnostaa. Olen realisti, enkä edes halua, enkä pystyisikään seurustelemaan perinteiseen parisuhdemalliin tilanteeni ja sairauteni vuoksi. Joskus kaipaan läheisyyttä minäkin.
Kommentit (32)
Parisuhteet eivät ole helppoja, ja kestätkö sen jos mielesi on noin maassa? Tuntuu, että sun kannattaisi hakea onnea elämääsi vaikka uuden harrastuksen kautta, kuin hakea olkapäätä johon itkeä. Mahdollisesti se olkapää aiheuttaa lisää itkua.
Vierailija kirjoitti:
Voishan sitä nussia.
M45
Miksi vastaat näin rumasti, vaikka olet jo keski-ikäinen ukko? Eikö tuossa iässä ole jo sen verran järkeä kasvanut päähän, ettei edes anonyymisti kirjoittele tuollaista teinipoikien paskaa?
Miksi koet tarvetta kelvata jollekin. Elä itsellesi ja nauti siitä!
Totta kait löytyy ihmisiä, jotka hyväksyisivät sinut sellaisena, kuin voit olla...
Rohkeasti vaan...
Haluaisitko seurustella itsesi kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voishan sitä nussia.
M45Miksi vastaat näin rumasti, vaikka olet jo keski-ikäinen ukko? Eikö tuossa iässä ole jo sen verran järkeä kasvanut päähän, ettei edes anonyymisti kirjoittele tuollaista teinipoikien paskaa?
Olen netistä ja muutenkin huomannut, että typerimmät ja ilkeimmät jutut on nimenomaan vanhemmilla ihmisillä.
Ei kaikilla tietenkään, mutta joillain.
Liekö elämä sitten kovettanut ja katkeroittanut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voishan sitä nussia.
M45Miksi vastaat näin rumasti, vaikka olet jo keski-ikäinen ukko? Eikö tuossa iässä ole jo sen verran järkeä kasvanut päähän, ettei edes anonyymisti kirjoittele tuollaista teinipoikien paskaa?
Älä kysy jos et kestä vastausta.
Tämä varmaan se suurin/ainoa ongelma: Useimmiten olen todella kipeä, uupunut ja masentunut
Jos voisit tutustua jossain sellaiseen kaveriin, jonka kanssa tapailla vähän löyhemmin ja lähinnä parempina päivinä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voishan sitä nussia.
M45Miksi vastaat näin rumasti, vaikka olet jo keski-ikäinen ukko? Eikö tuossa iässä ole jo sen verran järkeä kasvanut päähän, ettei edes anonyymisti kirjoittele tuollaista teinipoikien paskaa?
Älä kysy jos et kestä vastausta.
En ole ap. Mutta sinä olet juntti.
Olisi hyvä kelvata itselle. Ja toki voisi pohtia mitä positiivista itsellä olisi tuoda parisuhteeseen, ja mitä siltä odottaa. Jos odotat, että joku tulee ja rakkaudellaan poistaa ahdistuneisuutesi ja kelpaamattomuuden tunteesi, niin pettymys ja sydänsurut on taattu. Ainakin oma elämänlaatu parani 100% kun opettelin hyväksymään ja rakastamaan itse itseäni, enkä odota sitä enää niin kovin muilta.
Pituus ja painoa?
Onko pylly pyöreä, ja millaiset tissit?
Vierailija kirjoitti:
Tämä varmaan se suurin/ainoa ongelma: Useimmiten olen todella kipeä, uupunut ja masentunut
Jos voisit tutustua jossain sellaiseen kaveriin, jonka kanssa tapailla vähän löyhemmin ja lähinnä parempina päivinä?
Kurjaa, että vointisi ei ole parhaimmasta päästä. Siksi olisikin tärkeää, että työstät hyvinvointiasi ensin itsesi kautta. Kaveripohjalta kannattaa lähteä, niin et satuta itseäsi turhan aikaisin. Toivon sinulle voimia ja myönteisiä asioita elämääsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voishan sitä nussia.
M45Miksi vastaat näin rumasti, vaikka olet jo keski-ikäinen ukko? Eikö tuossa iässä ole jo sen verran järkeä kasvanut päähän, ettei edes anonyymisti kirjoittele tuollaista teinipoikien paskaa?
Älä kysy jos et kestä vastausta.
En ole ap. Mutta sinä olet juntti.
haet siis etäsuhdetta? sillointällöin tapailua kun kunto kestää? joskus harvoin voi sellainenkin onnistua, jos on seksiä riittävästi. muutenhan mies kyllästyy odottelemaan ja häippäsee. olen aina ollut kiinnostunut tuosta työttömyyden vaikutuksesta seurusteluun. haittaako jos molemmat on työelämän ulkopuolella? tai haittaako, jos vain toinen on? työtön mies ei kelpaa kenellekään, ainakaan minun ystävättärille, vaikka heillä olisi varaa elättää isompikin perhe. nyt ovat siinä pisteessä, että ikää on +45, ei lapsia, ja puolisoa tuskin enää löytävät minkään tasoista. eivät kelpaa enää edes sille työttömälle, itseään arvostavalle miehelle, eikä kaljulle, mahakkaalle karvanaamalle. yksinäisyys jäytää rotan lailla, kun tuli nirsoiltua silloin aikoinaan. mutta onnea etsintään.
Älä tuossa tilanteessa lähde seurustelemaan. Osa miehistä voi käyttää tuota tilannetta hyväksi.
Kannustan sinua miettimään, että mitä sellaista voit tässä hetkessä tehdä, että tulevaisuuden minäsi kiittää sinua?
Terapia ei ole koskaan pahaksi.
Kaikista parasta on se, että seisoo omilla jaloillaan ja viihtyy itsensä kanssa.
Sitten joskus tulee hetki, kun sinä voit valita että kelpuutatko jonkun miehen eikä päinvastoin. Voit valita, ei sen vuoksi että sinulla on tarve vaan siksi koska haluat/voit.
Älä ajattele itseäsi minkään työttömyyden kautta. Tai ylipäätään määritä itseäsi tai arvoasi minkään tekemisen kautta. Olet arvokas vaikket tekisi mitään.
Ei työ ole mikään ihmisen määrittäjä tai tarkoitus lähtökohtaisesti. Ihme kapitalistisen rahanahneen maailma luoma harha, että vasta työn teko tekisi ihmisestä kelvollisen. Ei.
Jos sinulla on kovia kipuja, olisiko sairaseläke vaihtoehto? Jotain sellaista kevyttä hommaa, vaikka vapaaehtoistyötä mitä pystyisit tekemään?
Vierailija kirjoitti:
Älä tuossa tilanteessa lähde seurustelemaan. Osa miehistä voi käyttää tuota tilannetta hyväksi.
Kannustan sinua miettimään, että mitä sellaista voit tässä hetkessä tehdä, että tulevaisuuden minäsi kiittää sinua?
Terapia ei ole koskaan pahaksi.
Kaikista parasta on se, että seisoo omilla jaloillaan ja viihtyy itsensä kanssa.Sitten joskus tulee hetki, kun sinä voit valita että kelpuutatko jonkun miehen eikä päinvastoin. Voit valita, ei sen vuoksi että sinulla on tarve vaan siksi koska haluat/voit.
haiskahtaa sellaiselta feministiseltä ohjeelta, joka johtaa katastrofiin, ja sitten voikin ostaa koiran ja kuolla yksin.
Vierailija kirjoitti:
Älä tuossa tilanteessa lähde seurustelemaan. Osa miehistä voi käyttää tuota tilannetta hyväksi.
Kannustan sinua miettimään, että mitä sellaista voit tässä hetkessä tehdä, että tulevaisuuden minäsi kiittää sinua?
Terapia ei ole koskaan pahaksi.
Kaikista parasta on se, että seisoo omilla jaloillaan ja viihtyy itsensä kanssa.Sitten joskus tulee hetki, kun sinä voit valita että kelpuutatko jonkun miehen eikä päinvastoin. Voit valita, ei sen vuoksi että sinulla on tarve vaan siksi koska haluat/voit.
Näin ajattelin minäkin kirjoittaa. Älä hyväksy lähellesi ketävaan, hyväksikäyttäjiä valitettavasti varmasti riittää, onhan sellainen yksi jo tässäkin ketjussa.
Näin miehenä sanoisin että pikkuhiljaa tutustuisit?
Itseäni ei haittaisi toisen työttömyys tai sairauskaan. Ehkä johtuu siitä että asun lasten kanssa yksin tai vastaan itse kaikista tämän talouden kustannuksista, en tarvitse siihen toista.
Tapailu, seurustelu, rakastuminen? se on mitä tarvitsen eikä siihen välttämättä vaikuta millään tavalla toisen työttömyys tai sairaus jos tunteet menee yksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voishan sitä nussia.
M45Miksi vastaat näin rumasti, vaikka olet jo keski-ikäinen ukko? Eikö tuossa iässä ole jo sen verran järkeä kasvanut päähän, ettei edes anonyymisti kirjoittele tuollaista teinipoikien paskaa?
Miehet ei aikuistu. Tuota samaa se on 55 vuotiaiden, 65 vuotiaiden ja 75 vuotiaidenkin kanssa. Lapsellista länkyttelyä ja rivoja puheita mitä täytyisi kestää.
Eiköhän siellä ole montakin jotka hyväksyvät sinut