En haluaisi miestäni mukaan synnytykseen...

ja sanoin hänelle, kun lapsia alettiin puuhata, että synnytyksessä ollaan sitten samalla porukalla kuin tässä rakasteluvaiheessakin. Eikä siitä sen enempää tarvinnut vääntää puolin eikä toisin.

Molemmat synnytykset olivat aika nopeita ja hyvin menivät, joten apua en tarvinnut mutta se oli sellainen hetki joka ainakin meistä oli tärkeä kokea yhdessä.

(ja velvollisuus) olla saattamassa lastaan maailmaan? En ikinä kehtaisi olla niin itsekäs, että tuon kokemuksen eväisin mieheltäni. Mitä lapsikin asiasta aikuisena ajattelee, "äiti ei päästänyt isää katsomaan kun synnyin".. Omituista.

miestä mukaan synnytykseen, en exää enkä nykyistä! Viimeistään ponnistusvaiheessa olen potkinut ulos, en todellakaan halua, että mies on siinä katselemassa sitä touhua, ei ole hänen paikkansa ja haluan olla rauhassa siinä tilanteessa. Kun minut on siistitty ja vauva valmiina pesuun, sitten on tullut sisään.

mieheni mukaan esikoisen synnytykseen ja mieskin halusi tulla, mutta olikin sitten niin järkyttävä kokemus, että nyt ei enää halua lisää lapsia. Minulta vuosi paljon verta ja meinasin mennä tajuttomaksi, hirveä määrä hoitajia ympärillä ja käskivät mieheni pitää minut hereillä. Itsehän en tuosta paljon mitään muista, enkä nähnyt sitä verimäärää pitkin poikin. Minä haluaisin lisää lapsia, mutta miestä vaivaa vieläkin ensimmäisen synnytys vaikka aikaa tuosta jo 2,5 vuotta eikä siinä loppupeleissä ajateltuna niin huonosti asiat olleet vaikka hurjalta ehkä näyttikin.

kertaa. On ylivertainen sähläri, joka komentelee kaikkia ja luulee osaavansa ihan kaiken. Ei sitä kukaan synnärillä kestä, en edes minä.

ärsyttää vieläkin, kuinka se kertoi kavereilleen, kuinka synnytysti meni ihan luomuna... ja ei tosiaan "nähnyt", mikä työ ja tuska oli punkea vauvaa maailmaan. Mutta silti en halua häntä sinne punkemista todistamaan. On tuossa esikoisessa hänelle hoidettavaa siksi aikaa:-)



ap

jos ei ollut näkemässä? Moniko nainen ymmärtää, jos ei ole vielä kokenut synnytystä? Oletko ajatellut, että ymmärtäisi/arvostaisi paremmin, jos päästät mukaan? Jutelkaa ihan avoimesti kaikista tuntemuksistanne nyt etukäteen. Kerro sinä omista peloistasi ja anna hänen kertoa omista tunteistaan. Ehkä hän jo kovasti odottaa tulevaa synnytystä. Minun miestä olisi ainakin kovasti harmittanut, jos ei olisi ehtinyt synnytykseen. Ainahan asiattomasti käyttäytyvän miehen voi lähettää ulos synnytyssalista. Kuulostat itsekin vähän katkeralta, kun jouduit synnyttämään esikoisen yksin, miksi et ottaisi nyt tukea vastaan? Teettepä sitten miten tahansa, niin jutelkaa siitä nyt ainakin etukäteen!

ja kun tiedän hänen herkän luonteensa...



Mies ei varmaan mieliisti olisi tullutkaan, mutta en pyytänyt enkä vaatinut, koska halusin keskittyä yksin vain henkilökunnan kanssa. puhelin oli käytössä...



Mies itse sanoi kuinka hän aina kotona hermoili synnyttäessäni ja tunsi "tuskaa" kun ajatteli mitä joudun kestämään. Äitini kanssa kävelivät huonetta pitkin odottaen...ei varmaan ollut helppoa sekään...



Olen aina kertonut ettei helpolla ole tullut ja kipuja on ollut (siihen aikaan ensimmäisen kanssa ei saanut mitään lievitystä ja kahden seuraavan kanssa kohdunkaulan puudutus.)



Mies tietää että vaikka kipuja on ollut niin kantani on että kun muuten en vauvoja saa, täytyy vaikka valittaa ja käydä vaan läpi...



Minulle oli tärkeintä tietää alitajunnassani että mies kuitenkin on "kanssani" ajatuksineen ja odotuksineen koska ilmoitetaan vauvan syntyminen.



Mies ei ole koskaan järjestänyt kotiimme mitään varpajaisia vaan on enemmän sellainen koti-isä, jolle vaimo ja lapset tärkeitä, ei juhliminen vauvan syntymän kunniaksi...Arvostan tällaista, rakastan miestäni suunnattomasti vaikka ei suostuisi synnytykseen..mutta en kyllä tarvinnutkaan. Olemme onnellisia yhdessä muuten, synnytys on ollut "kontallani" ja tuore isä aina liikuttunut saadessaan pienen nyytin syliinsä.



Onnea ap valtavasti. Milloin olikaan laskettu aika, voin "kaukoajatuksilla" lähettää tsemppausta ja kaikkea hyvää Sinulle ja vauvallesi täältä kotoa.