ohhoh..empä olis uskonut että nyt liitto natisee kun aina on marttyyrimamma ollut

tuli tuosta aiemmasta keskustelusta mieleeni eräs kaverini, jolla myös 2 lasta, kuten meillä. Me olemme mieheni kanssa harrastaneet säännöllisesti (noin parin kuukauden välein) ns. parisuhdeviikonloppuja/vuorokausia. Olemme vieneet lapset hoitoon (kiitos siitä ihanien sukulaisten)ja ottaneet "itsekkäästi" aikaa toisillemme. Joko olemme ottaneet jonkun reissun tai sitten olleet ihan kotona tai kotikaupungissamme. No anyway kaverini on aina tätä vähän rivien välistä paheksuen ihmetellyt ja itse sanonut kuinka ei raaski viedä lapsiaan hoitoon.(vaikka tiedän että mahdollista se olisi heilläkin ollut)

Mä voin rehellisesti myöntää olevani tosi onnellinen mieheni kanssa vaikka pitkä avioliitto takana. En tiedä onko näillä kahdenkeskisillä ajoilla ollut ratkaisevaa merkitystä vai ei, mutta tuskin se haittaakaan on tehnyt. Itse olen avioerolapsi ja vannonut tekeväni kaikkeni että oma avioliitto ei pääty yhtä ikävästi kuin vanhempieni. Kaverini taas puolestaan valittaa kuinka kaikki menee päin persettä ja mikään ei huvita, mutta silti pitää itsekkäänä sitä että suhdetta hoitaa. Tää ei ihan mun ymmärrykseen mahdu. Meillä lapset nyt 5v ja 7v ja empä huomaa että he olisivat tästä kärsineet että näkevät kuinka vanhemmat rakastavat toisiaan ja osoittavat sen teoilla ja sanoilla päivittäin. No, ehkä huomaan sen sitten 10 vuoden päästä kun molemmat ovat sarjamurhaajia kun äiti on näin itsekkäästi ajatellut...