Lue keskustelun säännöt.
Miten te jaksatte olla "likasankona"?
11.09.2023 |
Kun perhe valittaa ja asiakkaat. Miten jaksatte sitä?
Kommentit (7)
Toisista ihmisistä saa energiaa, toiset vie sitä. Energiasyöppöjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt tarttis vähän avata tota tilannetta. Mutta perheelleen ei tartte olla yksipuolinen likasanko. Työssä taas vähän riippuu työn luonteesta.
Itse tein niin, että lopulta totesin vaan siskolleni, etten enää suostu olemaan hänen vuodatustensa kuuntelija. Varsinkaan, kun se oli aina yksipuolista. Loukkaantuihan se, mutta siinä vaiheessa ihan sama.
Mies on vaan väsynyt töihinsä eikä ole varaa palkata toista työntekijää. Helpompia töitä ei löydy ja teinillä on omat haasteensa koulussa. Kaikenlaista sellaista.
Mulla on ongelma eli muhun puretaan aina pahaa oloa. Oikeastaan niin livenä kuin netissäkin. Muut saa pitkälle olla omia itsejään ja puhua ihan mitä sylki suuhun tuo. Itse jos jotakin sanon niin saan hyeenalauman perääni. Kumppanikin usein jotenkin haluaa tölväistä. Saattaa tilittää omat työasiat mutta ei kuuntele yhtään minun kuulumisiani ja häipyy toiseen huoneeseen. Sitten jotenkin uhriutuu siitä itse kuitenkin.
Toinen puoli on se että minulle avaudutaan aina kaikesta, usein luottamuksella, ventovieraatkin.
Lopetin terapiapalvelut kuitenkin jo vuosia sitten eli en juurikaan jaksa kuunnella enää kenenkään tilityksiä.
Helpolla pääset, olispa itelläkin noin mukavat oltavat. Itse pärjäillyt likasankona reilu 38 vuotta ja ainoastaan seura puuttuu, tällä hetkellä. 4 vuotiaasta lähtien ollut silmätikkuna, syrjitty, eristetty muista, kiusattu, piinattu, uhkailtu, pahoinpidelty, kohdeltu todella huonosti yms., siis ihan koko elämä. Mutta positiivisena pidän edelleen mielen, vaikka pahempaan suuntaan taas mennyt :)
Pakko se on minunkin elämä jossain vaiheessa kääntyä positiiviseen suuntaan, ettei pelkkä mieli olisi positiivinen.
Ja sekös niitä kiusaajia ärsyttää, kun pysyn positiivisena, kaikesta huolimatta. Lisäksi kaikki viranomaiset ovat puolellani ja ymmärtävät minua, koska olen ADHD-ihminen. Eli vähemmistön edustaja, joka joutuu elämään muille tehdyssä maailmassa. Onneksi sentään poliisit ymmärtävät, kun kaikki muut kohtelevat niin huonosti.
Vierailija kirjoitti:
Helpolla pääset, olispa itelläkin noin mukavat oltavat. Itse pärjäillyt likasankona reilu 38 vuotta ja ainoastaan seura puuttuu, tällä hetkellä. 4 vuotiaasta lähtien ollut silmätikkuna, syrjitty, eristetty muista, kiusattu, piinattu, uhkailtu, pahoinpidelty, kohdeltu todella huonosti yms., siis ihan koko elämä. Mutta positiivisena pidän edelleen mielen, vaikka pahempaan suuntaan taas mennyt :)
Pakko se on minunkin elämä jossain vaiheessa kääntyä positiiviseen suuntaan, ettei pelkkä mieli olisi positiivinen.
Ja sekös niitä kiusaajia ärsyttää, kun pysyn positiivisena, kaikesta huolimatta. Lisäksi kaikki viranomaiset ovat puolellani ja ymmärtävät minua, koska olen ADHD-ihminen. Eli vähemmistön edustaja, joka joutuu elämään muille tehdyssä maailmassa. Onneksi sentään poliisit ymmärtävät, kun kaikki muut kohtelevat niin huonosti.
Minä olen pärjäillyt viisikymppiseksi. Ja onhan tässä ollut henkistä ja fyysistä väkivaltaa ja vaikka mitä elämän varrella.ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toisista ihmisistä saa energiaa, toiset vie sitä. Energiasyöppöjä.
Minä varmaankin olen se syöppö. Sehän nyt on selvä. Itse kyllä kuuntelen muiden hyvät ja huonot kuulumiset.
Nyt tarttis vähän avata tota tilannetta. Mutta perheelleen ei tartte olla yksipuolinen likasanko. Työssä taas vähän riippuu työn luonteesta.
Itse tein niin, että lopulta totesin vaan siskolleni, etten enää suostu olemaan hänen vuodatustensa kuuntelija. Varsinkaan, kun se oli aina yksipuolista. Loukkaantuihan se, mutta siinä vaiheessa ihan sama.