Lue keskustelun säännöt.
vauvakuume, miten eroon tunteesta?
10.09.2023 |
Olen kahden lapsen yh. Olen kasvattanut lapseni täysin yksin, kuopuksen täytettyä 1v.
Tosin ennen sitä meillä asuin lasten isä joka oli vain riesana joten tilanne helpottui silloin.
(alkoholismi, masennus)
Vaikka oli vaikeaa kun molemmat lapset oli pieniä, olin väsynyt usein, niin silti nautin siitä ajasta lasten kanssa. Nautin myös nyt heidän ollessa jo molemmat alakoulussa. Oikeastaan nyt nautin eniten, meillä on tosi läheiset välit, rakkautta, vitsailua, kaikkea.
Nyt on kuitenkin puolivuotta ollut niin suuri vauvakuume, etten välillä saa nukuttua. (kuten nyt) koitan punnita kyllä vai ei.
Nyt olisi helppoa kaikki, kun lapset ovat jo niin isoja.
Nyt niitä olisi kaksi mikä on yhdelle huolehdittavaksi sopiva luku.
Olen vaikituisessa työssä ja menee muutenkin hyvin, olen pitkästä aikaa moneen vuoteen päässyt jatkamaan harrastuksiani.
Jos saisin vielä lapsen, kaikki alkaisi alusta, jaksaisinko yksin? (jos isä ehdokas ei jääkään kuvioihin vaikka tälläkertaa en usko niin tapahtuvan mutt pitää varautua)
Jaksaisinko menettää taas kaiken oman? harrastukset, työn?
Onko kolme muutenkin liikaa?
Miten osaan valita oikein? Tuntuu että kadun loppuelämäni jos en yritä vielä kolmatta. Mutta saatan myös katua jos en jaksakkaan.
Kommentit (6)
milloin mennään siis treffeille ja aletaan yrittää saada vauvaa? jos olet söpökin vielä... ;-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä ikäiset lapset ovat nyt? Jos eivät enää ihan pieniä, niin etköhän sinänsä jaksa.
Mutta mieti, mihin kaikkeen kolmas lapsi vaikuttaa: tarvitsetteko isomman asunnon, auton, jaksatko myöhemmin kaikkien lasten koulunkäynnin, vanhempainillat, läksyissäauttamisen, mahdolliset harrastuskyyditukset, murrosiän metkut? Millaiset tukiverkostot on?
Mä tunnen erään naisen, joka hankki kolmannen lapsen ihan yksin silloin, kun hänen lapset olivat 13- ja 14-vuotiaat.
Olen käynyt mielessäni nuo kaikki, asunto riittäisi vaikka tulisi kolmas, autoa vaihdan muutenkin usein, koska autot ovat yksi harrastukseni.
Tukiverkostoa on nyt mutten tiedä jos tulisi kolmas ja hän vielä eri isälle kun aiemmat (mummot ja ukit).
Murrosiästä ei ole vielä kokemusta niin entiedä miten jaksan edes kahden kanssa ne.
Varmaan jaksaisin todella hyvin jos varmistuisi että ei tarvitsisi menettää enää omia harrastuksia koska ne on tuonut myös nyt hirveästi voimaa ja jaksamista ja iloa jonka takia myös jaksan ja nautin lasteni kanssa olemisesta täysillä ja tunnen tällähetkellä että elämäni on erityisen hyvää.
ap
Jos olet luonteeltasi venyvä ja muutoksiin sopeutuva, ja pää tasapainossa, niin eiköhän tuo kertomasi perusteella menisi. Mutta kieltämättä tuo miehen puute vähän pohdituttaa. Mitä nykyiset lapsesikin miettisivät tästä, jos heilläkin elämä on nyt tasapainossa, ja sitten perheeseen tulee yhtäkkiä isätön lapsi.
No etsi eka Kiva mies. Katso täyttääkö se läheisyydentarpeesi, sitten keskustelette vauvajutuista.