Kuka huolehtii lapsistasi, jo te molemmat vanhemmat kuolette äkillisesti?

Viranomaiset päättää huoltajan.

Toivottavasti joku heistä saisi huoltajuuden, että sisarukset pysyisivät yhdessä.

mutta toki joku muukin sukulainen, esim veli perheineen

tai omat vanhempani, jotka tällä hetkellä ovat 6kymmppisiä ja terveitä ja virkeitä

Isovanhemmat jo vanhoja ja veljen vaimo on kylmä ja kova ihminen. Heille en halua lasteni joutuvan.

Viranomaiset viimekädessä sen päätöksen tekevät, toki mahdollisuuksien mukaan lähiomaisia kuunnellen. Mutta jos kaikki sedät, tädit ja isovanhemmat lapset haluavat, on jonkun se päätös tehtävä.

alaikäisistä jos sosiaaliviranoimaiset siihen suostuisivat.

Ei ihanteellinen ratkaisu koska vastuu on suuri ja rajoittaa omaa elämää.

Olen myös puhunut aikuisille lapsille, että tarvitsisivat myös tukiperheen avuksi.

Kamala ajatus mutta koskaanhan ei voi tietää...

Meillä lapset saavat huomattavan perinnön, jos meistä aika jättää ja sitäkään en haluaisi veljen vaimon käsiin.

ja olen myös kuullut et ei voi tehdäkään ? pitääkö paikkansa

lapsia ei siis voi testamentata?



entä jos nyt jo asia päätetään ja sovitaan puolin ja toisin, ja tehdään kirjallinen sopimus ?



entäpä jos kuolmmekin vasta 10 V KULUTTUA JA PERHEEN TILANNE MUUTTUNUT, TULLU ERO ALKKIS TMS ?

eli kyllä kai viranomaiset huomioivat ensin sukulaiset ja sit muut sijaisperheet

uskoisin et eläessä tehty toivomus kirjallisena antaisi viitteitä ja ohjaisi viranomaisten päätöstä



jos tuollainen tilanne tulisi äkkiä, niin kuin yleensä tulee esim auto-onnettomuus jossa molemmat vanhemmat menehtyy, niin moniko on etukäteen ajatellut, et otanko siskon lapset meille tuollaisessa tilanteessa jne



eli kun asiaa< on harkinnut ennen kuin mitään tapahtuu, niin tekee sen ns järjissään, ei surussa ja silloin on päätöskin todennäköisesti hyvä kaikkien kannalat



eli tehkää päätös mutta päivittäkää sitä aika ajoin

En usko, että hän jaksaisi ottaa heitä, vaikka siis lapsiamme palvookin. Siskoni varmasti ottaisi. Miehen äiti on hyväkuntoinen ja voisi myös ottaa. Miehen siskolla on jo lapsia, ei varmaan ottaisi meidän lapsiamme siihen päälle. Eli siis siskoni varmasti ottaisi mutta asiasta emme ole puhuneet.

mutta päättää he eivät sitä valmiiksi voi. Suku on etusijalla yleensä, mutta usein isovanhemmat todetaan 'liian vanhoiksi' lapsista huolehtimaan.



Omalla kohdallani kaikki sisarukseni ovat jo 50-kymppisiä, joten en tiedä saisivatko he huoltajuutta itselleen, sisko tai veli voisivat kyllä yrittää sitä mielellään, kun on omat lapset jo lähes aikuisia eli pesä alkaa olla tyhjä.

veljeni ottaisi kaikki kolme ja näin on joskus puhuttukin. Ja en usko että sossun akoillakaan olisi mitään asiaa vastaan. Ei ole mitään virallista pareria tehty, miten voisin sellaisen paperin täyttää ja toiveen esittää? Kertoisiko joku kyseisen paperin tehnyt minulle?

Anoppi on vasta kuuskymppinen ja aika vetreässä kunnossa. Uskon että hän ottaisi lapseni huostaansa, lapset pitävät hänestä todella paljon.

mutta toivon että esikoiseni kummi, nuorin sisareni. Ei siihen välttämättä pääse sitten vaikuttamaan itse.

Todennäköisesti huoltajuus annettaisiin äidilleni ja isälleni. Ovat kuitenkin noin 60- vuotiaita molemmat. Äitini varmasti tappelisi lapsista, hän on myös sosiaalipuolella töissä, niin luulisin sen puoltavan. Tai sitten jos heidät koetaan liian vanhoiksi, niin sitten siskoni. Hänellä on itselläänkin suunnilleen samanikäisiä. Menisi nuo meidänkin joukon jatkona.

minulla ei sisaruksia enkä miehen sisaruksille antaisi.

Olemme eronneet joten samanaikainen kuolema on epätodennäköistä.

Meillä ei ole ketään sellaista sukulaista tai tuttua joka heidät voisi ottaa.



Olemme kyllä miehen kanssa niin aniharvoin kahdestaan missään (sanoisin että yhteensä noin kolme tuntia vuodessa) että mahdollisuus meidät molemmat kerralla tappavaan onnettomuuteen on häviävän pieni.

tai hyvä ystäväni. Ei ole tehty mitään papereita. Kauheaa olisi jos esikoiseni biologinen isä saisi lapsen ja sisarukset erotettaisiin (tämä mies ei siis ole missään tekemisissä lapsensa kanssa omasta halustaan ja jos lapsi annettaisiin hänelle veisi sen todennäköisesti toiselle puolelle maapalloa)

Mitä silloin tapahtuu - sijoitettaisiin johonkin perheeseen, lastenkoti? Nyyh mikä ajatus. Vanhempani ovat huonokuntoisia, joten eivät pystyisi huolehtimaan vaikka haluaisivatkin, mieheni isä ei varmaan edes haluaisi. Saati osaisi, hädintuskin tuntee koko lasta. Kummit eivät ole sellaisia, jotka lapsen ottaisivat vaivoikseen. Itselläni ei ole sisaruksia.

Ko paperi tai sopimus ei tosiaan ole pitävä, kuten täällä onkin jo esitetty. Lapsia ei siis voi sitovasti kenellekään testamentata, viranomaiset tekevät päätöksen lapsen huollosta ja he ottavat tai ovat ottamatta huomioon vanhemipien toivomuksen. Ensisijaisesti pitäisi ottaa suku huomioon, mutta käytännössä surullisen moni sossuntäti sivuuttaa tämän ja lapset päätyvät laitokseen/sijaiskotiin.



Toivomuksensa lasten tulevasta huollosta voi liittää vaikka testamenttinsa.