Kuka huolehtii lapsistasi, jo te molemmat vanhemmat kuolette äkillisesti?

sehän tässä se pointti olikin. Halusin vain verrata keskenään "kasvotonta" vakuutusta ja joidenkin henkilöiden sitouttamista, vaikka elämäntilanteet saattavat muuttua radikaalistikin sopimusten jälkeen. Entä jos se tuttavaperhe eroaa, muuttaa Kiinaan, toinen vanhemmista sairastuu, alkaa juoda tms.?



Jotenkin luotan siihen, että jos jotain todella kamalaa tapahtuu, asia hoidetaan niin, kuin se sillä hetkellä olisi parasta, niin että otetaan huomioon mahdollisesti kyseeseen tulevien ihmisten senhetkiset elämäntilanteet.



Ja joo, jutellaan kyllä vakavistakin asioista enkä pelkkiä ruusuillatanssijoita taida tunteakaan. En tiedä, ollaanko sitten keskinmääräistä luottavaisempia yhteiskuntaa kohtaan, kun tällainen ei ole tullut puheeksi.



t. 32 jolla on henkivakuutuskin

ovat luvanneet hoitaa poikamme, jos me molemmat menehtyisimme. Asiasta on sovittu suullisesti. Enkä usko, että he kovin helposti antaisivat periksi sosiaaliviranomaisille, jotka alkaisvat ehdottaa jotain muuta.



Asiasta sopiminen ei mielestäni ole epäluottamusta yhteiskuntaa tms kohtaan. Vaan sitä, että haluamme yrittää turvata lastemme elämän, jos heitä kohtaisi niin iso tragedia, että me molemmat vanhemmat menehtyisimme. Toivoisimme, että heitä hoitaisivat tutut ja turvalliset ihmiset, eivätkä jotkut ventovieraat ja mahdollisesti vielä jossain laitoksessa.

Anoppi on vasta kuuskymppinen ja aika vetreässä kunnossa. Uskon että hän ottaisi lapseni huostaansa, lapset pitävät hänestä todella paljon.

Voiko jotenkin kieltää anoppia saamasta tällasessa tilanteessa lapsia? Anoppi on hullu ja masentunut kotirouva (sairaseläkkeellä ja diagnosoitu), mutta varmasti vaatisi lapsia itselleen. Ei ikinä sille. Mieluummin lapsettomille pareille, eli siskolleni tai miehen veljelle. Tai vaikka kuudenkympin ja kuoleman välissä oleville omille vanhemmille.

Monet uskovat ettei mitään käy koska "ei me miehen kanssa kahdestaan missään käydä".Kuolla voi kotonaankin jos syttyy esim tulipalo,saattaa ne lapset sitenkin orvoiksi jäädä

Anoppi ja appiukko ei käy kyseeseen ikänsä ja ongelmiensa takia. Isäni ei lapsia haluaisi eikä olisi sopiva kasvattaja.

Äitini ottaisi mielellään, mutta hänelle en antaisi, mieluummin jopa ulkopuoliselle.

Miehen sisarukset, no thanks. Persaukisia läheisriippuvaisia. Miehen veli ulosotossa.



Omat sisarukset? Veli täysi pelle ja siskolla ihan riittävästi puuhaa oman katraansa kanssa.



Joten oikea realistinen vastaus lienee, että ulkopuoliselle menis meidän lapset. Ei siis parane kuolla.

venäläissyntyinen pari asui täällä Suomessa. Heillä oli 3 pientä tytärtä. Lähtivät kahdestaan käymään Venäjällä ja kuolivat auto-onnettomuudessa.



Sosiaaliviranomaiset eivät olisi halunneet antaa Suomessa asuville isovanhemmille (lapsille rakkaita ja läheisiä) lapsia. Ikäero lasten ja isovanhempien välillä luultavasti syynä.



Asiasta tapeltiin kauan ja tytöt saivat jäädä isovanhemmilleen. Isovanhemmat olivat terveitä ja virkeitä. Jos miettii sellaistakin kammottavaa vaihtoehtoa, että tytöt olivat joutuneet esim. eri paikkoihin.

asiaa kumpaankin suuntaan - emme ole asiasta puhuneet, mutta olisin valmis ottamaan siskoni ja veljeni lapset tuollaisessa tilanteessa. Uskoisin, että myös mieheni on samaa mieltä. Ja uskon, että siskoni tai veljeni ottaisi meidän tyttären, jos meille molemmille jotain kävisi.

Mieheni sisarukset eivät asu Suomessa, ja siksi en ole heidän lapsiaan miettinyt, mutta noin periaatteessa hekin olisivat tervetulleita.

ole mitään "toivomuspapereita" tehty, todennäköisesti kuitenkin veljeni ja vaimonsa saisivat halutessaan lapsiemme huoltajuuden. Viranomaiset suosivat lähisukulaisia, jos on sopivia (oikean ikäisiä ym.) tarjolla.