Voiko masennuksesta parantua?
Onko niin että se on osa ihmistä, kuten esimerkiksi skitsofrenia?
Kommentit (13)
Vierailija kirjoitti:
Minä olen parantunut, mutta ei se helppoa ollut. Sanoisin, että olen kuin uusi ihminen ja kun mietin menneisyyttäni niin tuntuu kun se olisi joku aivan muu. En siis samaistu enää siihen henkilöön.
Sanoisin vielä, että masennus on erittäin hämmentävää. Sitä ei oikein itsekään osaa sanoa mitä mielessä ja kehossa tapahtuu. Se on ehkä masennuksen pahin puoli minusta. Et tiedä mikä sinua vaivaa etkä osaa korjata sitä. Kun kerrankin jaksat mennä suihkuun tai vähän siivota huonetta niin siitäkin tulee huono olo koska se pitäisi olla itsestäänselvyys. Tsemppiä kaikille, joilla on huono olo tällä hetkellä!
Vierailija kirjoitti:
Minä olen parantunut, mutta ei se helppoa ollut. Sanoisin, että olen kuin uusi ihminen ja kun mietin menneisyyttäni niin tuntuu kun se olisi joku aivan muu. En siis samaistu enää siihen henkilöön.
Kirjoitit kuin itse olisin kirjoittanut. Juuri tuo ettei samaistu siihen henkilöön mitä oli. Elämässä ollut todella raskaita asioita, mutta masennus ei ole tullut takaisin että kyllä siitä voi parantua. Mutta helppoa se ei ole, oli pitkä raskas kivinen tie
Masennuksesta voi parantua ja olen todistanut sen monta kertaa. Olen myös tavannut henkilöitä, joilla on vakava masennus ja he ovat sitten ehkä vähän paremmassa kunnossa, mutta en osaa sanoa ovatko he parantuneet kokonaan.
Minulle todettiin masennus kun olin nuori ja minulle se oli todella kova tuomio. Jotenkin lamautti minut vielä enemmän. Pikkuhiljaa koin parantuvani, mutta olihan se iso työ.
Minulla on myös ollut masennus ja luulin ensin päässeeni siitä ns. yli. Mutta sitten heti kun tapahtui jotain surullista niin se jäi taas päälle. Eli ennen se oli jatkuvaa, oli sitten hyvät tai huonot ajat. Nykyään olen enemmänkin alakuloinen, jos on huonot ajat.
Voi parantua. Siinä tarvitaan monia keinoja, mutta kyllä voi.
Minulla on tällä hetkellä aika varmasti masennus mutta salaan sen kaikilta. En tiedä mistä saisi tällä hetkellä apua. Minulla ei ole mitään tiettyä syytä olla masentunut mutta olemukseni vain on tällainen.
Voi, lopettaa vain synkistelyn ja ottaa itseään niskasta kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on myös ollut masennus ja luulin ensin päässeeni siitä ns. yli. Mutta sitten heti kun tapahtui jotain surullista niin se jäi taas päälle. Eli ennen se oli jatkuvaa, oli sitten hyvät tai huonot ajat. Nykyään olen enemmänkin alakuloinen, jos on huonot ajat.
Alakuloisuus on normaali tunne, ei se tarkoita masennusta
Remissio maininnan voi saada joskus tietoihinsa ja tuolloinhan ei ole masennusta havaittavissa. En tiedä, mitkä kriteerit on sen saamiselle.
Masenneus ei ole sairaus. Lääkärien salaliitto on tekaissut m:n sairaudeksi saadaksen voittoja ja lähinnä sveitsiläiseen pääomaan verovältelyyn, lääkkeitä maksetaan runsaasti verovaroista, jolloin varoja voidaan käyttää verovaroin. julkisella vallalla on hälläväliämeininki ketjuun saatuina ja voidaan vastuut piiloittaa.
Minä olen parantunut, mutta ei se helppoa ollut. Sanoisin, että olen kuin uusi ihminen ja kun mietin menneisyyttäni niin tuntuu kun se olisi joku aivan muu. En siis samaistu enää siihen henkilöön.