Lue keskustelun säännöt.
Vanhus vihjailee aina, eikä koskaan puhu suoraan?
28.08.2023 |
Huoh, tilanne on siis tämä:
Eräs sukulaiseni on pian 70 v nainen.
Asun todella lähellä häntä ja autan useita kertoja viikossa, ilman korvausta jota en edes kehtaisi ottaa.
Mm siivoan, käyn kaupoilla/asioilla jne varsinkin talvella tai huonolla ilmalla.
Eli olen jo pidempään auttanut, juon kahvit ja pidän hetken vanhukselle seuraa aina - ainoa palkka mitä tästä saan.
Nyt alkanut kuitenkin ärsyttää suuresti se, että suoraan puhumisen sijaan kaikki asiat sanotaan vihjailuilla.
Vihjailuilla, joita en ilmeisen typeränä tajua vaan joku sukulainen joutuu aina ne rautalangasta vääntämään eli tyyliin "x koittaa vihjata asiaa y, tajusithan?".
Olen ihan poikki, en todellakaan menisi suoraan sanomisesta rikki vaan päinvastoin!
Ja kuulemma tuo vihjailu on tuon vanhuksen tapa sanoa asiat "nätisti" jottei kukaan loukkaantui - enemmän tuo vihjailu minua loukkaa kuitenkin!
Huoh, johonkin pakko avautua kun turhauttaa..
Pitäisikö lopettaa auttaminen, koska tuskin tuo ihminen muuttuu?
Mielipiteitä?
Kommentit (19)
"Pian 70 v" ei nykyään ole vanhus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teet oikein. Jos kysyt mitä hän haluaa aina välillä tai tekeekö jonkun asian erilailla. Tai jos hän lapulle kirjoittaa muistiin sulle. Ei kannata loukkaantua, hän on vaan arka. Kannusta sanomaan, jos hän ei halua jotain tai haluaa.
Vähennä sitä auttamista ainakin rajusti, mieluiten lopeta kokonaan. Ehkä sukulainen pitää sinua täysin itsestään selvänä?
Usein olen huomannut samanlaista. Vihjailu on inhottava kommunikoinnin muoto, pyydä näistä sukulaista sanomaan suoraan.
Vastaat silmiin katsoen: "Mitä tarkoitat?" Et ymmärrä mitään kielikuvia etkä kiertoilmauksia.
Tuo vanhus , tuo ihminen ja tuo aloittaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taitaa olla Itä-Suomesta tuo mummeli. Mitään ei sanota suoraan vaan vihjaillaan ja annetaan ymmärtää.
Eräällä sukulaisellani on kans ikävätapa vihjailla. Itte autisti niin ei välttis aina tajua. Olenkin hänelle yrittänyt sanoa, et toivoisin enemmän suoraa puhetta. Tuloksetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla Itä-Suomesta tuo mummeli. Mitään ei sanota suoraan vaan vihjaillaan ja annetaan ymmärtää.
Me täällä Tampereella teemme samaa. Ei uskalleta aina sanoa suoraan, ettei olla epäkohteliaita.
Ihan kuin äitini. Muunnan vain asian "käskyksi". Problem solved!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Pian" 70 -vuotias ei todellakaan ole VANHUS!!!! Vuonna 2023 Suomessa
Reagoit vain siihen minkä ymmärrät selvästi. Sekin on suoraa toimintaa. Vihjailut voi olla luuloteltujakin, ne voi tarkistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enpä ole suvun kanssa missään tekemisissä. Meni maku kun vain vihjaillaan. Kun kysyn jostain suoraan, ollaan täysin hiljaa, vaihdetaan vain merkitseviä katseita.
Alle 70 v ei ole ees vanhus. Miksi hän tarvitsisi apua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Pian" 70 -vuotias ei todellakaan ole VANHUS!!!! Vuonna 2023 Suomessa
No hänen 1953 syntyneestä ikäluokastaankaan on enää elossa 72%, joten kyllä minä vanhuksena pitäisin.
Siis jos titteliä "vanhus" olisi tarkoitus ehtiä käyttää jossain kohtaa ennen kuin ihminen lakkaa olemasta.
Et kerro edes yhtään esimerkkiä vihjailusta. Ja alle 70 ei ole vanhus.
Onko henkilö passiivis-aggressiivinen? Heti kaikki kontakti poikki.
Joo, itteekin vihjailu ärsyttää. Todella tuttua.
Omalta kohdaltani ratkaissut niin, että ei koske mua, jos ei suoraan sanota, kysytä, pyydetä, käsketä.
Äiti saattoi sanoa: sanonko mitä ajattelen, johon vastasin: niin? Sitten hän oli hiljaa eikä sanonut mitään.
Oikeasti sillä ei ollut mitään huomautettavaa, mutta kun halusi olla ilkeä, jotta tuntisi itsensä vahvemmaksi, keinona sitten tuo jupina.
Äiti ei ollut lukenut, sanavarasto suppea, yritti jotenkin peitellä tyhmyyttään.
Kun on tarve vuorovaikutukseen, muttei mitään annettavaa, jupistaan joutavia.
Tyhmät pienet muorit ei aina ole narsisteja, mutta jotain keskeneräisyyttä niissä on. Jota voi katsoa etäämpää. Jos itsellä on tarve auttaa liikaa, voi käsitellä oman pelastajasyndrooman.
Ehkä autat jo nyt yli jaksamosesi rajojen, jos tuo ottaa noin koville. Mun iäkäs äiti tekee samaa, sen on eräänlaista syyllistämistä. Mutta ohitan sen ja teen sen verran vain, mihin omat voimat riittää.