Oliko äitinne innostunut jostain poikakaveristanne tai vaikka poikapuolisesta kaveristanne, josta ette itse
Niin kauheasti olleet innostuneita? Oletteko miettineet, millaista elämä olisi ollut, jos olisitte oikeasti ottaneet sen pojan kumppaniksenne?
Hyi olkoon, jos minä.olisin. Niin tylsää elämää, puhumattakaan siitä että hän ei kiinnostanut minua lainkaan. Ero olisi tullut varmaan yhden hampaat irvessä vietetyn vuoden jälkeen. Kauheaa!
Äitien pitäisi pitää suunsa kiinni tuollaisista asioista. Onneksi en korvaani lotkauttanut.
Kommentit (4)
Oli innostunut ja olisi minunkin pitänyt olla. Kiva mies kiinnostui loppujen lopuksi kaveristani ja vaikka olen ihan onnellinen heidän puolestaan niin kaduttaa.
Äiti innostui tulevasta lakimiehestä, itse päädyin diplomi-insinööriin. Ei kaduta. 😌
En mä koskaan seurustellut sellaisen henkilön kanssa josta en olisi itse ollut oikeasti innostunut.
Itseäni nimenomaan kaduttaa se, että en valinnut mukavaa ja rauhallista poikaa josta äitini piti.
Mokasin oikein kunnolla ja valitsin sen luokan "pahan pojan". Siitä seurasi sitten itkua ja itseluottamuksen tuhoutumista, luottamuksen menetys ja pelko alkaa uudestaan seurustelemaan.