Miltä synnyttäminen (ponnistus) tuntuu?

Ei tuntunut yhtään miltään kun oli hyvä puudutus. Ai juu, sen verran johonkin hermoon osui, että sain orgasmin. Eikä tämä ole vitsi vaan tätä tapahtuu. Kysy kätilöiltä.

Tuntuu aika pitkälti siltä kuin olisi helkkarin iso jööti tulossa, mutta se tulee peräsuolen sijaan emättimestä. 

Lähinnä helpotus kun pääsi ponnistamaan, eli itse tekemään jotain, kun ne supistukset oli niin kamalat. En edes muista, sattuiko ponnistaminen.

Tee uusi lapsi niin ehkä saat kokea sen itse. Sehän on todella yksilöllistä, miltä se tuntuu. Osalla ohi muutamassa minuutissa, osalla kestää parikin tuntia. 

Mulla tuntui kuin mahaa olisi puukotettu. En tosin saanut kuin kohdunkaula puudutteen. En epiduraalia enkä ilokaasua.

Supistuskipu helpottaa ponnistaessa. Ja sieltähän se vauva lopulta putkahtaa maailmaan.

Se tuntui jokaisella kolmesta kerrasta täysin erilaiselta. Ensimmäisen kohdalla oli ihan hirveää ja tuntui että pimppi repeää eikä tule koskaan siitä palautumaan. Kestikin yli tunnin. Toisella kerralla en kunnolla edes tajunnut, että oli ponnistusvaihetta, kun vauva solahti ulos niin nopeasti ja suhteellisen kivuttomasti. Kolmas kerta oli noiden välimuoto. 

Mulla on pisin ponnistusaika kestänyt 4 minuuttia, 6 lasta. Kertaakaan en oo epiduraalia uskaltanut ottaa, paraservikaalilla ja/tai luomuna mennyt. Ikävä tilanne joo, muttei mikään kestämätön 😉

En minäkään tiedä miltä ponnistusvaiheessa tuntuu. 13 tuntia ja sitten todettiin että lapsi tulossa virheasennossa eli kiireelliseen sektioon mentiin. Sitä ennen helvetilliset kivut.

En voi sanoa että olisin jäänyt kaipaamaan ponnistusvaihetta.375

Pää kun tulee ulos niin tekee pirun kipiää. Mutta sit helpottaa.

Ystäväni kertoi, että hänellä synnytys molempien lasten kohdalla kesti tunnin ekasta poltosta. Sanoi, että kivut oli miedommat kuin kuukautiskivut ja tosiaan niinkuin joku jo sanoi ihan kuin kävis pskalla. Ei muuta. Taisi olla onnekas,

Vierailija kirjoitti:

Se tuntui jokaisella kolmesta kerrasta täysin erilaiselta. Ensimmäisen kohdalla oli ihan hirveää ja tuntui että pimppi repeää eikä tule koskaan siitä palautumaan. Kestikin yli tunnin. Toisella kerralla en kunnolla edes tajunnut, että oli ponnistusvaihetta, kun vauva solahti ulos niin nopeasti ja suhteellisen kivuttomasti. Kolmas kerta oli noiden välimuoto. 

selkeestihän on tavara on erinlainen mitä enemmän on ikää kantajalla ja montako

lasta on maailmaan tullut. kiitos rehellisestä vastauksesta ja kukkia sinulle :)

Paineena ja kiristyksenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se tuntui jokaisella kolmesta kerrasta täysin erilaiselta. Ensimmäisen kohdalla oli ihan hirveää ja tuntui että pimppi repeää eikä tule koskaan siitä palautumaan. Kestikin yli tunnin. Toisella kerralla en kunnolla edes tajunnut, että oli ponnistusvaihetta, kun vauva solahti ulos niin nopeasti ja suhteellisen kivuttomasti. Kolmas kerta oli noiden välimuoto. 

selkeestihän on tavara on erinlainen mitä enemmän on ikää kantajalla ja montako

lasta on maailmaan tullut. kiitos rehellisestä vastauksesta ja kukkia sinulle :)

Ei ole iästä tai lasten määräästä kiinni. Ensisynnytyskin voi olla tuollainen kuin minun kakkonen oli ja esim. viides synnytys voi olla todella vaikea ja kivulias. On ihan tutkittu juttu, että synnytysten määrä tai synnyttäjän ikä ei juurikaan vaikuta siihen, onko synnytys helppo vai vaikea. 

Oli ihanaa kun supistukset loppui, olin niistä niin sekaisin etten tiedä sattuiko ponnistaminen. Raskasta se oli ja siinä vaiheessa olin niin väsynyt että teki mieli antaa vaan olla :D jurppi, kun kätilö patisti jatkamaan. Repeämiä tuli, mutten tiedä sattuiko ne. Todella sekava olo oli vaikken mitään lääkkeitä ottanut.

Ihan siltä kuin paskantaisi keilapallon pois perseestä.

Vierailija kirjoitti:

Se tuntui jokaisella kolmesta kerrasta täysin erilaiselta. Ensimmäisen kohdalla oli ihan hirveää ja tuntui että pimppi repeää eikä tule koskaan siitä palautumaan. Kestikin yli tunnin. Toisella kerralla en kunnolla edes tajunnut, että oli ponnistusvaihetta, kun vauva solahti ulos niin nopeasti ja suhteellisen kivuttomasti. Kolmas kerta oli noiden välimuoto. 

Hei mulla on kasassa ihan toi sama setti!

Se tosiaan tuntuu vähän siltä, kuin kakkaisi jotain idoa kohdusta. Mulla ainakin ne supistuskivut jatkuivat myös ponnistaessa, mutta jossain vaiheessa niihin kipuihin tulee mukaan ponnistuksen tarve. Joku alkukantainen reaktio se ponnistuksen tarve taitaa olla, en ainakaan itse osaa selittää sitä muuten, kuin että tuntee, että on pakko ponnistaa. Eikä sitä oikein pidättää voi.

Ei yhtään siltä mitä kuvittelin, lääkitys vei kovimman kivun pois niin se tunne oli lähinnä ahdistava, vauvan pää kun on siinä puolivälissä ja olet puskenut jo jonkin aikaa niin melkein tuli pakokauhu siitä tuntemuksesta että jokin on jumissa alhaalla eikä sitä saa vedettyä takaisin sisään vaan pitää ponnistaa niin lujaa ulos että saattaa revetä. Et voi liikkua vapaasti ja jotain ärsyttävästi jumissa ja olet jo käyttänyt kaikki voimasi etkä saa sitä ulos. Mulla oli pitkittynyt ponnistusvaihe.

Aika tyydyttävää oli siten että homman sai kuitenkin etenemään sillä rytmitetyllä ponnistukselta ja hengittämisellä, siinä oli tosi kova adrenaliiniryöppy yllä ja pelkokin, ja ajattelin että saatana nyt työnnät niin lujaa kun voit että älä mokaa tätä (pelkäsin että lapselle käy jotain kun pitkittyi). Sellainen tila että jälkikäteen ei oikein edes muista mitä tapahtui. En tuntenut kun repesin, vauva vaan luiskahti ulos ja se tuntui kuin yhtäkkiä kehossa ihan keveni kun joku märkä painava ja kuuma vaan valahti ulos nopeasti. Ihan hullua tuntea taas että sisällä ei olekaan mitään painamassa. Vähän kuin sektiossakin. Siihenhän tottui raskausaikana niin ettei miettinyt.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on pisin ponnistusaika kestänyt 4 minuuttia, 6 lasta. Kertaakaan en oo epiduraalia uskaltanut ottaa, paraservikaalilla ja/tai luomuna mennyt. Ikävä tilanne joo, muttei mikään kestämätön 😉

Mitä pelkäät epiduraalissa tai kivunlievityksessä. Ne suojaavat kehoa. Siksi ennenvanhaan useampi synnyttäjä kuoli kun ei ollut lääkitystä. Itse en ottaisi mitään luomuriskiä.