Lue keskustelun säännöt.
Mä olen monella tapaa kateellinen äitini ja isäni sukupolvelle
18.08.2023 |
Useat heistä ovat tehneet pitkän uran samassa työpaikassa stutuksella vakuituinen työ. He ovat saaneet kasvattaa lapsensa ihan miten sattuu, ei ole tarvinnut rampata nepsyvalmennuksissa, koulussa kukaan ei ole puuttunut, jos lpasi voi huonosti jne. He ovat saaneet tuudittautua siihen ajatukseen, että saman ihmisen kanssa ollaan loppuelämä - monet ovat niin eläneet ja elävät nyt mukavia eläkepäiviä.
Meidän sukupolvi kärsii kaikenlaisesta epvarmuudesta ja samaan aikaan hirvittävistä vaatimuksista niin töissä kuin vapaa-ajalla. Sota, inflaatio, korona tekevät kaikesta entistä mutkikkaampaa.
Kommentit (21)
Älä suotta kadehdi, vanhempasi ovat saattaneet kokea kuitenkin kaikenlaista jota he eivät kerro. Elämä oli Suomessa erilaista tuolloin. Nykyajan ongelmat kertovat vain liiallisesta kontrolloimisesta sekä ilkeydestä joka johtuu heidänkin sukupolvensa katkeruudesta. Eikö olisi jo aika lopettaa se historian toistaminen? Tässä oppiläksyjä, olisiko Suomessa muutosten aika? Säästyisi rahaa valtiolla kun toimisimme oikein ja lopettaisimme jokaisen ihmisen jatkuvan tutkimisen, arvostelemisen sekä kaiken ilkeyden ja pahan. Työura ei määritä sinua ihmisenä ja minäkin olen tehnyt erilaisia töitä, saan silti jatkossakin tehdä töitä. Meillä jokaisella urapolku on myös erilainen. Eivät läheskään kaikki tee yhtä työtä samassa paikassa koko elämäänsä. Kaikilla aloilla se ei ole edes mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en. Äitini syntyi pientilalle, joutui kovaan työhön aamusta iltaan, sairasteli ilman asianmukaista hoitoa ja kärsi väkivaltaisesta isäpuolesta. On mahdollista tai jopa todennäköistä että on joutunut seksuaalisen väkivallan, ehkä raiskauksen, ehkä lievemmän, kohteeksi lapsena. On myös todennäköisesti neurologisesti poikkeava (autisminkirjolla), josta syystä saanut koko elämänsä osakseen mitätöintiä ja halveksuntaa.
Onneksi en syntynyt äidikseni!
Vierailija kirjoitti:
Minä en. Äitini syntyi pientilalle, joutui kovaan työhön aamusta iltaan, sairasteli ilman asianmukaista hoitoa ja kärsi väkivaltaisesta isäpuolesta. On mahdollista tai jopa todennäköistä että on joutunut seksuaalisen väkivallan, ehkä raiskauksen, ehkä lievemmän, kohteeksi lapsena. On myös todennäköisesti neurologisesti poikkeava (autisminkirjolla), josta syystä saanut koko elämänsä osakseen mitätöintiä ja halveksuntaa.
Onneksi en syntynyt äidikseni!
Se oli sinun äitisi. Minä synnyin maalle ja jouduin tekemään myös lapsesta asti töitä perheen tilalla. Vanhempani saivat käyttää meitä lapsia työvoimana eikä kukaan puuttunut.
Ap
Eikö pitäisi olla sukupolvi, jotta voisi tuntea kateutta sukupolvea kohtaan. Useimmathan meistä lienevät yksilöitä 🤔
totta se on, että me elämme nyt todella epävarmassa maailmassa. Sama ei ollut Suomessa 40 vuotta sitten
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sukupolvi sukupolvelta vaikeat asiat avataan pikku hiljaa ja niille tehdään jotakin. Se, että on ollut vakituinen työsuhde koko työuran ajaksi edustaa erilaista taloutta ja yhteiskunnan rakennetta kuin mitä nyt on. Avioliitot pysyivät kasassa, koska se oli oletus ja kunnia-asia kuin olisi suostuttu näkemään, miten jossakin kodissa oli ongelmia. Nyt ihmisille sallitaan erot ja mahdolllisuus pitää enemmän huolta itsestään kertomalla ongelmistaan.
VAnhempiesi kouluaikoina nepsylapset olivat vain kaikkien vieroksumia kummajaisia, jotka työnnettiin tarkkailuluokalle ja tuomittiin tyhmiksi. Heille ei annettu mahdollisuuksia, jotka nyt annetaan ja nepsylapsella on muutakin tulevaisuutta kuin kulkea hullun leima otsassa.
Ihmiset eivät muutu mihinkään olipa mikä aikakausi tahansa kyseessä.
Tavallaan noin. En silti vaihtaisi paikkaa äitini kanssa. Hänellä ei ollut kuin perhe. Paljon se on sekin, mutta kyllä minulle on tärkeää oma elämä. Mahdollisuus työhön, matkusteluun ja harrastuksiin.
Olen aktiivisesti hoitanut mielenterveyttäni enkä valinnut vanhempieni tyyliä vaieta ja hukuttaa murheet alkoholiin.
On myös mukavampaa elää aikaa, jolloin on netti, vapaammat työajat/-paikat, hedelmiä saa ympäri vuoden eikä joka paikassa haise rööki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olihan heillä ihanaa, oli Biafran nälkäänäkevät ja happosateet, me saimme edes ilmastonmuutoksen. Vanhempieni ikäluokka jaettiin jo 11v iässä kahtia eli parhaat pääsi oppikouluun (oli ihan pääsykokeet) ja heikomat jäi kansakouluun. Minun sukupolveni ei tarvinnut tuossa iässä tietää, miksi ryhtyy isona.
Siinä mielessä heillä oli asiat todella hyvin, että töitä riitti. Äiti kertoi kavereistaan, jotka asuivat työsuhdeyksiössä, siis kaksi toiselleen tuntematonta pankkineitiä. Muuhun ei ollut varaa. Työkkärikorvausia ei nykymuodossa ollut.
Aloitus on kyllä hassu. Siis ap kadhentii sitä, ettei hänen sukupolvensa saanut lapsena apua:
"He ovat saaneet kasvattaa lapsensa ihan miten sattuu, ei ole tarvinnut rampata nepsyvalmennuksissa, koulussa kukaan ei ole puuttunut, jos lpasi voi huonosti jne."
Toisaalta sitten uhriutuu, kun on nyt:
"Meidän sukupolvi kärsii kaikenlaisesta epvarmuudesta ja samaan aikaan hirvittävistä vaatimuksista niin töissä kuin vapaa-ajalla."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä ikäinen olet?😳
Itse olen 50- vuotias. Isälläni oli 16- vuotiaana teurastamossa ruhoja kantamassa ennen kuin amiskasta hankki kirvesmiehen tutkinnon. Kirvesmiehenä teki normaalin päivätyön lisäksi illat, viikonloput ja lomat lisätöitä. Tiesin isäni olevan lomalla siitä, että hän tuli syömään kotiin muuna aikana, kun kello 16.00.
Töissä ei ollut nykyisiä työvälineitä ( naulapyssy ym.) eikä työturvallisuutta. Nyt isällä on vanhana valtavat kivut mm. vasaralla paukuttamisesta. Omakotitalo saatiin isolla velalla ja JUMALATTOMILLA koroilla, kun isä pystyi talon itse tekemään ja niin edelleen.
Tai siihen, kun äitini oli pankissa töissä ja joutui lähtemään työpaikasta, kun naimisissa oleva esimies lähenteli ja pyysi luokseen ja, kun äiti ei suostunut, alkoi jumalaton kiusaaminen. Ei ollut tukea ja turvaa tällaisiin tilanteisiin niin kuin nykyään.
Itse valmistuin työelämään 90- luvun laman jälkeen. Tein valmistuttuani 6 vuotta pätkätöitä ennen kuin sain vakituisen työpaikan. Ala on hyvin työllistävä. Silti ei ollut kuin sijaisuuksia tarjolla.
Vai mennäänkö siihen aikaan, jolloin ukkini oli sodan jälkeen työelämässä ja siihen miten miehet seisoivat tehtaan/ rakennustyömaan edessä jonossa ns. hattu kourassa pyytämässä saisiko sille päivälle töitä?
Että mitä aikaa sinä nyt niin kuin erityisesti kadehdit????????
Olisin minäkin syntynyt mieluusti vähän aikaisemmin. Olisin ehtinyt saada vakituisen työpaikan, omakotitalon ynnä muuta kivaa ja helppoa.
Synnyin tosi pahaan saumaan ja lapseni mitä ilmeisimmin vielä pahempaan. Elämä ja maailma on nyt ihan kauheaa. Työ jossain teurastamossa kuulostaa ihan iisille. Olen muuten käynyt teurastamossa, joten tiedän millaista se oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen olet?😳
Itse olen 50- vuotias. Isälläni oli 16- vuotiaana teurastamossa ruhoja kantamassa ennen kuin amiskasta hankki kirvesmiehen tutkinnon. Kirvesmiehenä teki normaalin päivätyön lisäksi illat, viikonloput ja lomat lisätöitä. Tiesin isäni olevan lomalla siitä, että hän tuli syömään kotiin muuna aikana, kun kello 16.00.
Töissä ei ollut nykyisiä työvälineitä ( naulapyssy ym.) eikä työturvallisuutta. Nyt isällä on vanhana valtavat kivut mm. vasaralla paukuttamisesta. Omakotitalo saatiin isolla velalla ja JUMALATTOMILLA koroilla, kun isä pystyi talon itse tekemään ja niin edelleen.Tai siihen, kun äitini oli pankissa töissä ja joutui lähtemään työpaikasta, kun naimisissa oleva esimies lähenteli ja pyysi luokseen ja, kun äiti ei suostunut, alkoi jumalaton kiusaaminen. Ei ollut tukea ja turvaa tällaisiin tilanteisiin niin kuin nykyään.
Itse valmistuin työelämään 90- luvun laman jälkeen. Tein valmistuttuani 6 vuotta pätkätöitä ennen kuin sain vakituisen työpaikan. Ala on hyvin työllistävä. Silti ei ollut kuin sijaisuuksia tarjolla.
Vai mennäänkö siihen aikaan, jolloin ukkini oli sodan jälkeen työelämässä ja siihen miten miehet seisoivat tehtaan/ rakennustyömaan edessä jonossa ns. hattu kourassa pyytämässä saisiko sille päivälle töitä?
Että mitä aikaa sinä nyt niin kuin erityisesti kadehdit????????[/quote
Je. Nämä vinkujat ovat pihalla kuin lumiukot siitä mitä se elämä oli ennen. Jos jossain asiassa asiat olivat paremmin, niin toisessa asiat olivat sitten helvetin paljon huonommin.
Vierailija kirjoitti:
Olisin minäkin syntynyt mieluusti vähän aikaisemmin. Olisin ehtinyt saada vakituisen työpaikan, omakotitalon ynnä muuta kivaa ja helppoa.
Synnyin tosi pahaan saumaan ja lapseni mitä ilmeisimmin vielä pahempaan. Elämä ja maailma on nyt ihan kauheaa. Työ jossain teurastamossa kuulostaa ihan iisille. Olen muuten käynyt teurastamossa, joten tiedän millaista se oli.
Nauroin ääneen. Ehkä typerin kommentti mitä olen pitkään aikaan kuullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisin minäkin syntynyt mieluusti vähän aikaisemmin. Olisin ehtinyt saada vakituisen työpaikan, omakotitalon ynnä muuta kivaa ja helppoa.
Synnyin tosi pahaan saumaan ja lapseni mitä ilmeisimmin vielä pahempaan. Elämä ja maailma on nyt ihan kauheaa. Työ jossain teurastamossa kuulostaa ihan iisille. Olen muuten käynyt teurastamossa, joten tiedän millaista se oli.
Mikäs sinua estää menemästä jollekin hyvin työllistävälle alalle, esim. kirvesmieheksi raksalle? Teet sitten päivätyön lisäksi illat, viikonloput ja lomat töitä niin saat sinäkin sen omakotitalon. Tosin nykyään huomattavasti pienemmällä asuntolainan koroilla kuin silloin ennen vanhaan sai.
Ai, et jaksa tehdä noin paljon töitä, kun tarvitse myös lepoa ja aikaa harrastaa ja tehdä kaikkea kivaa? Niinpä niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en. Äitini syntyi pientilalle, joutui kovaan työhön aamusta iltaan, sairasteli ilman asianmukaista hoitoa ja kärsi väkivaltaisesta isäpuolesta. On mahdollista tai jopa todennäköistä että on joutunut seksuaalisen väkivallan, ehkä raiskauksen, ehkä lievemmän, kohteeksi lapsena. On myös todennäköisesti neurologisesti poikkeava (autisminkirjolla), josta syystä saanut koko elämänsä osakseen mitätöintiä ja halveksuntaa.
Onneksi en syntynyt äidikseni!Se oli sinun äitisi. Minä synnyin maalle ja jouduin tekemään myös lapsesta asti töitä perheen tilalla. Vanhempani saivat käyttää meitä lapsia työvoimana eikä kukaan puuttunut.
Ap
Voi kyynel sulle, musta oli ihan normaalia auttaa niissä töissä. Mitä sitten olisi pitänyt tehdä? Puuttua mihin ja kenen?
Mutta jokainen voi tietty uhriutua ja olla kateellinen jos niin haluaa. Parempi olisi kyllä katsoa eteenpäin eikä myrkyttää mieltään jollain turhanpäiväisellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en. Äitini syntyi pientilalle, joutui kovaan työhön aamusta iltaan, sairasteli ilman asianmukaista hoitoa ja kärsi väkivaltaisesta isäpuolesta. On mahdollista tai jopa todennäköistä että on joutunut seksuaalisen väkivallan, ehkä raiskauksen, ehkä lievemmän, kohteeksi lapsena. On myös todennäköisesti neurologisesti poikkeava (autisminkirjolla), josta syystä saanut koko elämänsä osakseen mitätöintiä ja halveksuntaa.
Onneksi en syntynyt äidikseni!Se oli sinun äitisi. Minä synnyin maalle ja jouduin tekemään myös lapsesta asti töitä perheen tilalla. Vanhempani saivat käyttää meitä lapsia työvoimana eikä kukaan puuttunut.
Ap
Samoin sinun on turha yleistää omia kokemuksiasi joksikin sukupolvikokemukseksi. Emmehän edes tiedä, mitä sukupolvea olet, oletko mahdollisesti 20-, 30-, 40- vai 50-vuotias. On pikkuisen eri asia purnaako parikymppinen nuori vanhemmistaan, jotka ovat ehkä 40-50 -vuotiaita ja jotka elävät tätä samaa todellisuutta pandemioineen ja sodan uhkineen, vai onko siellä purnaamaassa lähes eläkeikäinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en. Äitini syntyi pientilalle, joutui kovaan työhön aamusta iltaan, sairasteli ilman asianmukaista hoitoa ja kärsi väkivaltaisesta isäpuolesta. On mahdollista tai jopa todennäköistä että on joutunut seksuaalisen väkivallan, ehkä raiskauksen, ehkä lievemmän, kohteeksi lapsena. On myös todennäköisesti neurologisesti poikkeava (autisminkirjolla), josta syystä saanut koko elämänsä osakseen mitätöintiä ja halveksuntaa.
Onneksi en syntynyt äidikseni!Se oli sinun äitisi. Minä synnyin maalle ja jouduin tekemään myös lapsesta asti töitä perheen tilalla. Vanhempani saivat käyttää meitä lapsia työvoimana eikä kukaan puuttunut.
Ap
Samoin sinun on turha yleistää omia kokemuksiasi joksikin sukupolvikokemukseksi. Emmehän edes tiedä, mitä sukupolvea olet, oletko mahdollisesti 20-, 30-, 40- vai 50-vuotias. On pikkuisen eri asia purnaako parikymppinen nuori vanhemmistaan, jotka ovat ehkä 40-50 -vuotiaita ja jotka elävät tätä samaa todellisuutta pandemioineen ja sodan uhkineen, vai onko siellä purnaamaassa lähes eläkeikäinen.
Parikymppisen nuoren vanhemmat ovat joutuneet kokemaan 90-luvun laman, todennäköisesti pahimpaan aikaan omaan urakehitykseensä nähden. Joten ei se helppoa ole heilläkään ollut. Sitä ennen joutuivat elämään Neuvostoliiton uhan alla.
Joten kenellä on ollut helppoa jos sukupolvista puhutaan? Objektiivisesti katsoen helpointa on ollut millenniaaleilla jotka olivat liian pieniä 90-luvulla tajutakseen laman tai kärsiäkseen siitä itse. Sitten saivat elää erittäin avokätisten tulonsiirtojen varassa ja rakentaa uraa talouden nousukaudella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en. Äitini syntyi pientilalle, joutui kovaan työhön aamusta iltaan, sairasteli ilman asianmukaista hoitoa ja kärsi väkivaltaisesta isäpuolesta. On mahdollista tai jopa todennäköistä että on joutunut seksuaalisen väkivallan, ehkä raiskauksen, ehkä lievemmän, kohteeksi lapsena. On myös todennäköisesti neurologisesti poikkeava (autisminkirjolla), josta syystä saanut koko elämänsä osakseen mitätöintiä ja halveksuntaa.
Onneksi en syntynyt äidikseni!Se oli sinun äitisi. Minä synnyin maalle ja jouduin tekemään myös lapsesta asti töitä perheen tilalla. Vanhempani saivat käyttää meitä lapsia työvoimana eikä kukaan puuttunut.
Ap
Samoin sinun on turha yleistää omia kokemuksiasi joksikin sukupolvikokemukseksi. Emmehän edes tiedä, mitä sukupolvea olet, oletko mahdollisesti 20-, 30-, 40- vai 50-vuotias. On pikkuisen eri asia purnaako parikymppinen nuori vanhemmistaan, jotka ovat ehkä 40-50 -vuotiaita ja jotka elävät tätä samaa todellisuutta pandemioineen ja sodan uhkineen, vai onko siellä purnaamaassa lähes eläkeikäinen.
Mikä sodan uhka? Suomi on Natossa, ei ole enää sodan uhkaa. Sitä vastoin sodan uhka oli erittäin todellinen 90-luvulle asti kunnes Neuvostoliitto romahti. Joten ne ovat ihan eri ihmiset kuin nykyiset nuoret jotka oikeasti tietävät jotain aidosta sodan uhkasta ja jopa oikeasta sodasta.
Ja uhriutuminen jonkin covidin takia on naurettavinta koskaan. Joo, ihmiset joutuivat istumaan kotonaan perseellään pari vuotta. Onpa todellinen tragedia!
kateelliset ihmiset syövät ympäristöstään ilon.
Ap kuulostaa siltä että kadehtisi vaikka toisen jalkasilsaa.
Ja lisäksi meidän sukupolvi joutuu selvittämään kaikkea henkistä monisukupolvista kuormaa psykoterapiassa