Muita, joilla oli lapsuudenperheessä kulissit enemmän kuin kunnossa, mutta totuus oli toinen?

Toki.

Me olimme niin nätti perhe, että kuvamme julkaistiin erään kaupungin markkinointimateriaaleissa. Ja siis silloin ei kysytty lupaa julkaisuun, kuva oli otettu julkisella paikalla ja yleisessä tilanteessa.

Toisella vanhemmallani oli jonkinasteinen päihdeongelma, toinen oli aika paljon töissä. Sukuumme liittyy tragedioita ja puhumattomuuden kulttuuri.

Nyt kun olen käynyt paljon läpi menneisyyttä, paljon oli myös hyvää. Vanhemmat kävivät töissä, meillä oli paljon sosiaalista elämää, me lapset harrastimme, elämä oli myös taloudellisesti ok jopa laman aikana ja muutenkin tiivis perhe.

Ap, millä tavalla vanhempasi riitelivät? Oliko mykkäkoulua ja kylmä tunnelma, vai huutoriitoja ja sellaista?

Meillä pidettiin mykkäkoulua ja toisaalta huudettiin. Muistan äidin uhkailleen hylkäämisellä, se oli olevinaan vitsi.

Veli kiusasi minua systemaattisesti usean vuoden ajan, eikä siihen puututtu mitenkään.

Minut nolattiin usein sukulaisten edessä, ulkonäköäni arvosteltiin, en saanut uusia vaatteita. Äiti haukkui painoani, vaikka olin hoikka. Jossain vaiheessa minulle puhkesi paha ihottuma, enkä saanut mitään hoitoa siihen.

Isä härnäsi minua ja ärsytti tahallaan, ja tuohon kiusaamiseen kuului myös jonkinasteinen seksuaalinen häirintä.

Mut ihan tavallinen "hyvä" perhe joo...

Kun olin 18-vuotiaana terveydenhoitajan lähettämänä (koska minut oli kahtena peräkkäisenä vuonna täsmälleen samana päivämääränä lähetetty tunnilla itkemisen takia terveydenhoitajalle...) ensimmäistä kertaa mielenterveystoimiston asiakkaana ja tapasin psykiatria, tämä kysyi: "Ovatko sinun vanhemmat naimisissa ja ovatko he työelämässä?". Vastasin myöntävästi. Sen enempää ei psykiatria kiinnostanut kasvuolosuhteistani tietää.

Ei voi sanoa, että vanhempani olisivat riidelleet paljon. Isä vain rähjäsi ja riehui, välillä selvinpäin ja välillä humalassa, eikä äiti reagoinut siihen mitenkään. Jos joku sanoi hänelle takaisin, hän sanoi: "Älä räkytä"", "Älä rähjää!". Kun itkin pelätessäni häntä: "Älä Märise siinä!".

14-vuotiaana soitin kerran poliisit, kun huonekalut lenteli. Eivät suostuneet viemään iskää putkaan. Sanoin, että "Viekää sitten minut, minulla on siellä turvallisempaa kuin täällä" . Eivät suostuneet, vaikka painin heidän kanssaan kun en suostunut poistumaan poliisiautosta, jossa oltiin keskustelemassa.

Joskus teeskentelin, että menin katatoniseen psykoosiin, en reagoinut puheeseen. Äiti ja sisko veivät minut päivystykseen, mutta en päässyt onneksi osastolle. Siihen aikaan en tiennyt, millaista se osastohoito on, joten olisin halunnut sinne mieluumin kuin kotiin.

Isäni käytös, joka varmaankin johtui epävakaasta persoonallisuudesta, mahdollisesti myös narsistisesta ja alkoholismista teki kodin ilmapiiristä niin kammottavan. Ei siellä uskaltanut edes hengittää, ettei vain hengitä väärin.

Mutta oli omakotitalo ja nuhteettomat naimisissaolevat ja työtätekevät vanhemmat. Viinipulloja vain kenkäkaapissa.

Ja lisään siitä, kun eivät poliisit 14-vuotiaana suostuneet minua putkaan viemään, niin saivat kymmenen vuoden päästä viedä sitten aika monta kertaa.

Meillä oli tappouhkauksia. "Kiva" ympäristö nuorelle.

Ei ollut kulisseja. Eikä niitä ollut laajalla kaveripiirin perheilläkään.

Nyt jotkut elämässään epäonnistuneet wt tyypit yrittää luoda narratiivia että kulissiperheet olisivat olleet ja ovat vieläkin yleisiä. Eivät ole.

Meillä oli kulissit kunnossa, mutta isä käytti kaikki omat ja äidin tienestit harrastuksiinsa. Käytännössä me elettiin jatkuvassa köyhyydessä, eikä meillä käytetty alkoholia, matkusteltu tai puhuttu. Silti: kaikki ulospäin näkyvä oli siistiä, tyylikästä, kiiltävää.

Meillä ei puhuttu, ei osoitettu hellyyttä, meillä oli kylmä koti.

Siitä en syytä vanhempiani, joista kumpikin oli sota-ajan kokenut lapsuudessaan ja saanut sodasta takaisin erittäin sekaisin olevan isän.

Sota-ajan kovuus näkyi koko lapsuuteni ajan ja on valitettavasti jättänyt jäljet minuunkin. Olen koettanut silti välttää niitä virheitä, joita omat vanhempani tekivät.

Nykyään tuskin tuon kummoisempaa meno, kun somessa niitä kulisseja niin ihaillaan. Ja myös te kommentoijat ihailette.

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut kulisseja. Eikä niitä ollut laajalla kaveripiirin perheilläkään.

Nyt jotkut elämässään epäonnistuneet wt tyypit yrittää luoda narratiivia että kulissiperheet olisivat olleet ja ovat vieläkin yleisiä. Eivät ole.

Olet varmaan jäljillä. WT pitää niitä kulisseja ja jostain syystä arvokonservatiivit. Senhän näkee palstalla hyvin selvästi. Eilen esimerkiksi oli ketju, jossa seksiä vihaavat katkerat naiset valittivat, kun muka pitää edelleen olla halukas, vaikkei kiinnosta yhtään.

No, mikseivät eroa, jos ei elämänkumppanin onni yhtään kiinnosta? Koska kulissit on pidettävä pystyssä. Elintaso romahtaa ja talo menee vasaran alle. Ja samasta syystä se mies siinä roikkuu.

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut kulisseja. Eikä niitä ollut laajalla kaveripiirin perheilläkään.

Nyt jotkut elämässään epäonnistuneet wt tyypit yrittää luoda narratiivia että kulissiperheet olisivat olleet ja ovat vieläkin yleisiä. Eivät ole.

Ääliö.258

Vierailija kirjoitti:

Nykyään tuskin tuon kummoisempaa meno, kun somessa niitä kulisseja niin ihaillaan. Ja myös te kommentoijat ihailette.

Olen huomannut saman. Ei kai alusta muuten olisi turvoksiin saakka täynnä vakuuttelua yhden ainoan heteroparisuhteen autuutta vaikka hampaat irvessä :D ja miehen uskottomuus kakkosaiheena.

Todellisuudessahan eroaminen on taloudellinen katastrofi, joka kaataa ne sovinnaiset kulissit. Joillekin ne ovat tärkeämmät kuin oma ja toisen onni, ja tuo väki on hyvin, hyvin hapanta ja kitkerää.

Kulissien takia on niitä tuulipukupariskuntia, jotka vihaavat ja piikittelevät toisiaan  koko valveillaoloaikansa.

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut kulisseja. Eikä niitä ollut laajalla kaveripiirin perheilläkään.

Nyt jotkut elämässään epäonnistuneet wt tyypit yrittää luoda narratiivia että kulissiperheet olisivat olleet ja ovat vieläkin yleisiä. Eivät ole.

Narratiivin nimi on: missä on heteroperhe, siellä on vääjäämättä teeskentelyä, pettämistä ja väkivaltaa.

Olen jo aikuinen. Vanhemmilla vieläki tärkeää kulissit. Eivät myönnä sitä, mutta huomaan että roolia vedetään sukulaisille, naapureille ja tuttaville. Omaisuudella ja rahoilla leuhkiminen tärkeää. huh. 

Ihmisillä on tapana teeskennellä, että kaikki on vallan loistavasti. Se on se kulissi.

Alustalta näkee todellisuuden: on valtavasti pahaa oloa, katkeruutta ja vihaa, joka pidetään muuten piilossa mutta oksennetaan tänne anonyyminä.

Esimerkkejä:

Mies sitä, mies tätä. Nainen sitä, nainen tätä. Anoppiketjut, perintöketjut, mökkilokkiketjut, mökeillä lesoiluketjut, omakotitalo versus kerrostalo -ketjut, lasten ongelmat, ikäkkäiden vanhempien ongelmat, läskiviha, naisviha, rasismi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut kulisseja. Eikä niitä ollut laajalla kaveripiirin perheilläkään.

Nyt jotkut elämässään epäonnistuneet wt tyypit yrittää luoda narratiivia että kulissiperheet olisivat olleet ja ovat vieläkin yleisiä. Eivät ole.

Olet varmaan jäljillä. WT pitää niitä kulisseja ja jostain syystä arvokonservatiivit. Senhän näkee palstalla hyvin selvästi. Eilen esimerkiksi oli ketju, jossa seksiä vihaavat katkerat naiset valittivat, kun muka pitää edelleen olla halukas, vaikkei kiinnosta yhtään.

No, mikseivät eroa, jos ei elämänkumppanin onni yhtään kiinnosta? Koska kulissit on pidettävä pystyssä. Elintaso romahtaa ja talo menee vasaran alle. Ja samasta syystä se mies siinä roikkuu.

Tämä. Miehellä toinen ollut yli puolet liitosta, silti siinä roikutaan lasten vuoksi, vaikkei lapset ole edes yhteisiä ja ei ole käynyt mielessä, että lapsillakin on silmät ja korvat. Tapellaan ja kiristetään milloin milläkin, varsinainen perheonni ja somessa pitää hehkuttaa vähän väliä kun on niin ihanaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut kulisseja. Eikä niitä ollut laajalla kaveripiirin perheilläkään.

Nyt jotkut elämässään epäonnistuneet wt tyypit yrittää luoda narratiivia että kulissiperheet olisivat olleet ja ovat vieläkin yleisiä. Eivät ole.

Narratiivin nimi on: missä on heteroperhe, siellä on vääjäämättä teeskentelyä, pettämistä ja väkivaltaa.

Heteroperhe?

Entä homoperheet?

Vierailija kirjoitti:

Kulissien takia on niitä tuulipukupariskuntia, jotka vihaavat ja piikittelevät toisiaan  koko valveillaoloaikansa.

Juuri näin. Herää kysymys miksi. Koska tuon pelleilyn taakse näkevät kaikki.

Esim jos toisella salasuhde, siitä tietää kyllä aika moni, teeskennellään vain ettei tiedetä tai ei sanota ääneen.

En koe olevani elämässä epäonnistunut vaikka äitini sitä vieläkin yrittää minulle kertoa. Olen siis sisarussarjan mustalammas. Omasta mielestäni olen tylsä ja pahimmat mokat on 18-vuotiaana kun käytin discossa ja join siideriä.

Mutta joo. Kotona oli fyysistä väkivaltaa isän puolelta kaikki kohtaan. Ei kumminkaan sellaista yhtäkkistä väkivaltaa. Toisaalta isä osasi jotenkin meitä lapsia myös kasvattaa.

Äitini oli lapsiarkeen kyllästynyt ja jaksoi jatkuvasti olla vihainen ja todella ilkeä.

Pikkusisko alkoi säästämään tosi pienenä kun hän halusi kotoa pois, isosisko lähti heti kun kykeni miehen matkaan.