Onko noloa ostaa vaatteita aikuiselle pojalleen?
Usein naureskellaan aikamiespojista, joille äidit ostavat vaatteet. Onko aikuiselle lapselle vaatteiden ostaminen täysin kiellettyä ja noloa sille pojalle? Jos siis nuori pääasiassa itse ostaa ja valikoi vaatteensa, eikä ole asian suhteen avuton ja äidin ostamat vaatteet ovat nuoren toiveiden mukaisia. Jos siis vaikka tulee vastaan alennusmyynneissä tai kirppiksellä nuorelle mieleinen vaate, saako sen ostaa?
Kommentit (73)
Minulla on kaksi opiskelijatytärtä ja koko ajan ostelen, jos kirppiksellä tai Torissa tulee vastaan jotain sopivaa. Tiedän mistä he tykkäävät. Ja jos jokin ei miellytä, panen sen vain sitten eteenpäin.
En näe tässä mitään varsinaista ongelmaa, koska molemmat sekä opiskelevat että käyvät töissä, eivätkä ehdi välttämättä itse kierrellä kaupoissa.
Samasta syystä vien heille välillä myös ruokaa ja ruokakasseja.
Itse olin tuossa iässä täysin omillani ja hyvin haljuahan se oli.
Vierailija kirjoitti:
Kenelle asiasta pitäisi raportoida?
Eli onko asia niin nolo, että se pitää pitää salassa?
Tämä on tullut mieleen esim. jouluna, kun perinteisesti laitoin poikani pakettiin pyjaman ja kalsareita (pojan toivomaa merkkiä ja mallia) ja pojan tyttöystävä luonnollisesti näki tämän lahjan myös. Tai kun olin pojan tyttöystävän kanssa shoppailemassa ja isossa alessa tuli vastaan vaate, jonka tiesin olevan pojalle sopiva ja mieluinen. Kysyin sitten tytön nähden viestillä pojalta, että ostanko ja peukun saatuani ostin.
Tyttöystävä on tosin hyvin ottanut jo tätä rooliani, eli ostaa vuorostaan pojalle vaatteita. Ihan samaa tyyliä, kuin ne minun ostamani.
Ap
Ei ole ongelmia noin mutta jos 18-vuotias ei osaa ostaa yhtään itse, alkaisin olla huolissani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenelle asiasta pitäisi raportoida?
Eli onko asia niin nolo, että se pitää pitää salassa?
Tämä on tullut mieleen esim. jouluna, kun perinteisesti laitoin poikani pakettiin pyjaman ja kalsareita (pojan toivomaa merkkiä ja mallia) ja pojan tyttöystävä luonnollisesti näki tämän lahjan myös. Tai kun olin pojan tyttöystävän kanssa shoppailemassa ja isossa alessa tuli vastaan vaate, jonka tiesin olevan pojalle sopiva ja mieluinen. Kysyin sitten tytön nähden viestillä pojalta, että ostanko ja peukun saatuani ostin.
Tyttöystävä on tosin hyvin ottanut jo tätä rooliani, eli ostaa vuorostaan pojalle vaatteita. Ihan samaa tyyliä, kuin ne minun ostamani.
Ap
No tuossa tilanteessa sinun pitäisi osata väistyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenelle asiasta pitäisi raportoida?
Eli onko asia niin nolo, että se pitää pitää salassa?
Tämä on tullut mieleen esim. jouluna, kun perinteisesti laitoin poikani pakettiin pyjaman ja kalsareita (pojan toivomaa merkkiä ja mallia) ja pojan tyttöystävä luonnollisesti näki tämän lahjan myös. Tai kun olin pojan tyttöystävän kanssa shoppailemassa ja isossa alessa tuli vastaan vaate, jonka tiesin olevan pojalle sopiva ja mieluinen. Kysyin sitten tytön nähden viestillä pojalta, että ostanko ja peukun saatuani ostin.
Tyttöystävä on tosin hyvin ottanut jo tätä rooliani, eli ostaa vuorostaan pojalle vaatteita. Ihan samaa tyyliä, kuin ne minun ostamani.
Ap
Minun tyttäreni asuvat vielä yksin. Jos he seurustelisivat vakavasti tai asuisivat avoliitossa, miettisin kyllä oman roolini uudelleen, varsinkin jos puoliso selkeästi haluaa tilaa.
2
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenelle asiasta pitäisi raportoida?
Eli onko asia niin nolo, että se pitää pitää salassa?
Tämä on tullut mieleen esim. jouluna, kun perinteisesti laitoin poikani pakettiin pyjaman ja kalsareita (pojan toivomaa merkkiä ja mallia) ja pojan tyttöystävä luonnollisesti näki tämän lahjan myös. Tai kun olin pojan tyttöystävän kanssa shoppailemassa ja isossa alessa tuli vastaan vaate, jonka tiesin olevan pojalle sopiva ja mieluinen. Kysyin sitten tytön nähden viestillä pojalta, että ostanko ja peukun saatuani ostin.
Tyttöystävä on tosin hyvin ottanut jo tätä rooliani, eli ostaa vuorostaan pojalle vaatteita. Ihan samaa tyyliä, kuin ne minun ostamani.
Ap
Tuo on juurikin se ajankohta, jossa helposti kylvetään jo eka sotkun siemen miniän ja anopin suhteeseen. Anoppi ei osaa antaa tilaa, vaan jopa mielenosoituksellisesti vaatii poikaa miniän nähden valitsemaan puolensa. Aivan turhaa ja typerää käytöstä. Pitää osata vetäytyä uuteen rooliinsa, eikä jäädä käymään reviirisotaa.
Minun anoppini oli tuossa vaiheessa aivan hirveä, eikä meidän välit ikinä kohentuneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenelle asiasta pitäisi raportoida?
Eli onko asia niin nolo, että se pitää pitää salassa?
Tämä on tullut mieleen esim. jouluna, kun perinteisesti laitoin poikani pakettiin pyjaman ja kalsareita (pojan toivomaa merkkiä ja mallia) ja pojan tyttöystävä luonnollisesti näki tämän lahjan myös. Tai kun olin pojan tyttöystävän kanssa shoppailemassa ja isossa alessa tuli vastaan vaate, jonka tiesin olevan pojalle sopiva ja mieluinen. Kysyin sitten tytön nähden viestillä pojalta, että ostanko ja peukun saatuani ostin.
Tyttöystävä on tosin hyvin ottanut jo tätä rooliani, eli ostaa vuorostaan pojalle vaatteita. Ihan samaa tyyliä, kuin ne minun ostamani.
Ap
No tuossa tilanteessa sinun pitäisi osata väistyä.
Niin. tilanne on uusi minulle. Poikani ei asiaa ajattele mitenkään, eikä huomaa tuossa mitään outoa. Itselleni tämä tuntuu jotenkin symboliseltakin vuoron vaihdolta. Minä olin se lapsen elämän tärkein (nais)henkilö, sitten vuoro vaihtui tyttöystävälle. Hän myös "merkitsee" alueensa hankkimalla pojalle vaatteita ja koruja, sekä jättämällä omia tavaroitaan meille. Minun pitää vastaavasti ottaa oma kädenjälkeni pois pojan nykyelämästä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenelle asiasta pitäisi raportoida?
Eli onko asia niin nolo, että se pitää pitää salassa?
Tämä on tullut mieleen esim. jouluna, kun perinteisesti laitoin poikani pakettiin pyjaman ja kalsareita (pojan toivomaa merkkiä ja mallia) ja pojan tyttöystävä luonnollisesti näki tämän lahjan myös. Tai kun olin pojan tyttöystävän kanssa shoppailemassa ja isossa alessa tuli vastaan vaate, jonka tiesin olevan pojalle sopiva ja mieluinen. Kysyin sitten tytön nähden viestillä pojalta, että ostanko ja peukun saatuani ostin.
Tyttöystävä on tosin hyvin ottanut jo tätä rooliani, eli ostaa vuorostaan pojalle vaatteita. Ihan samaa tyyliä, kuin ne minun ostamani.
Ap
No tuossa tilanteessa sinun pitäisi osata väistyä.
Niin. tilanne on uusi minulle. Poikani ei asiaa ajattele mitenkään, eikä huomaa tuossa mitään outoa. Itselleni tämä tuntuu jotenkin symboliseltakin vuoron vaihdolta. Minä olin se lapsen elämän tärkein (nais)henkilö, sitten vuoro vaihtui tyttöystävälle. Hän myös "merkitsee" alueensa hankkimalla pojalle vaatteita ja koruja, sekä jättämällä omia tavaroitaan meille. Minun pitää vastaavasti ottaa oma kädenjälkeni pois pojan nykyelämästä.
Ap
Toimit yksiselitteisesti väärin. Oikein näyttämällä näytit sitä paikkaasi tyttöystävälle ja pakotit poikasi valitsemaan puolensa.
Tuollaista nyt vaan ei tehdä. Sinun pitää päästää irti pojastasi ja antaa hänen aikuistua.
Olen viiskymppinen ja mulla on 30 vuoden takaa miespuolinen kaveri. Kyllä sen vaatekaspista näkee mitä on ostanut itse mikä on äidin tuomaa :)
Ei niissä äidin ostamissa sinänsä mitään vikaa ole, ihan ok vaatteita ja niitä käyttääkin, muttei kuitenkaan ole aivan sitä tyyliä mitä mies itse ostaisi.
Kun tapasin mieheni hän oli 32 ja äitinsä osteli hänelle synttäri- ja joululahjoiksi alushousuja ja sukkia. Pidin tätä vähintäänkin erikoisena mutta en puuttunut asiaan mitenkään. Kannatti, sillä mies oli vallan erinomainen löytö. Ja loppuihan se anopin touhukin joidenkin vuosien kuluttua kun ensin dementoitui ja sitten kuoli. Mies siirtyi sujuvasti ostamaan omat alushousunsa ja sukkansa.
Ei siinä mitään vikaa ole kunhan et pakota toista pitämään näitä vaatteita jos ei satukaan tykkäämään.
En mä oikeestaan edes ajattele ostavani miehelleni vaatteita kun se on kirjoittanut ostoslistaan kalsarit tai sukat, nehän tulee marketista ruokaostosten mukana.
No anoppini oli jo kuollut, joten en tiedä olisiko tässä ollut jotain vuoronvaihtoa muutoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenelle asiasta pitäisi raportoida?
Eli onko asia niin nolo, että se pitää pitää salassa?
Tämä on tullut mieleen esim. jouluna, kun perinteisesti laitoin poikani pakettiin pyjaman ja kalsareita (pojan toivomaa merkkiä ja mallia) ja pojan tyttöystävä luonnollisesti näki tämän lahjan myös. Tai kun olin pojan tyttöystävän kanssa shoppailemassa ja isossa alessa tuli vastaan vaate, jonka tiesin olevan pojalle sopiva ja mieluinen. Kysyin sitten tytön nähden viestillä pojalta, että ostanko ja peukun saatuani ostin.
Tyttöystävä on tosin hyvin ottanut jo tätä rooliani, eli ostaa vuorostaan pojalle vaatteita. Ihan samaa tyyliä, kuin ne minun ostamani.
Ap
No tuossa tilanteessa sinun pitäisi osata väistyä.
Niin. tilanne on uusi minulle. Poikani ei asiaa ajattele mitenkään, eikä huomaa tuossa mitään outoa. Itselleni tämä tuntuu jotenkin symboliseltakin vuoron vaihdolta. Minä olin se lapsen elämän tärkein (nais)henkilö, sitten vuoro vaihtui tyttöystävälle. Hän myös "merkitsee" alueensa hankkimalla pojalle vaatteita ja koruja, sekä jättämällä omia tavaroitaan meille. Minun pitää vastaavasti ottaa oma kädenjälkeni pois pojan nykyelämästä.
Ap
Tilanteen olet kuitenkin tiennyt tulevaksi koko sen ajan, kun sinulla on poika ollut.
Vierailija kirjoitti:
Olen viiskymppinen ja mulla on 30 vuoden takaa miespuolinen kaveri. Kyllä sen vaatekaspista näkee mitä on ostanut itse mikä on äidin tuomaa :)
Ei niissä äidin ostamissa sinänsä mitään vikaa ole, ihan ok vaatteita ja niitä käyttääkin, muttei kuitenkaan ole aivan sitä tyyliä mitä mies itse ostaisi.
No mun pojan kaapista ei kyllä näe. Esim. se alelöytö oli täsmälleen samaa merkkiä, mallia ja kokoa kuin pojan aiempi lempivaate, joka oli juuri pari viikkoa aiemmin rikkoutunut. Käyttää siis tuota ostamaani vaatetta viikoittain. Samoin ne kalsarit ja sukat ovat juuri sitä samaa merkkiä, mallia ja kokoa, mitä itsekin ostaisi. Tyttöystävänsä ostamista vaatteista kaikki (!) ovat samoja merkkejä ja tyylejä, mitä olen lähivuosina ostanut.
Ap
Onko pojalla joku vamma, kun hän ei itse osta omia vaatteitaan. Miespuolinen kehitysvammainen sukulaisenikin kykenee ostamaan omat vaatteensa.
Olisi kyllä aika iso turn off jos poikaystäväni saisi äidiltään joululahjaksi pyjaman 😆 Tosin en ole kyllä ikinä edes tapaillut miestä joka käyttäisi pyjamaa 🙂
Poikani (29v) pyysi synttärilahjaksi hupparia ja sukkia. Ostin. En koe sitä noloksi, eikä varmaan hänkään, kun kerran esitti moisen toiveen.
(ei ole peräkammarin poika, asunut omillaan 19-vuotiaasta)
Pojalle noloa jos ei osaa ostaa itse. Ei kenellekään noloa, jos ostaa lapselleen esim. joululahjaksi.
Ei ole noloa. Mäkin ostin synttärilahjaksi vaatteita viimeksi.
Kenelle asiasta pitäisi raportoida?