Lue keskustelun säännöt.
Keski-ikäinen ystäväni, voisitko puhua muusta kuin (aikuisista) lapsistasi?
09.08.2023 |
Kun tapaamme, minä haluan kuulla, mitä sinulle kuuluu. Mitä olet puuhaillut, mitä mielessäsi liikkuu, miten töissä menee, miten voit. Mitä ajattelet maailman menosta, mistä unelmoit.
En tarvitse päivitettyä tietoa jokaisen lapsesi edesottamuksista. Enhän ole useimpia heistä edes nähnyt vuosikausiin. Jos haluan tietää heistä (kohteliaisuudesta), kysyn. Samaan tapaan kuin voin kysyä vaikka ikääntyneistä vanhemmistasi.
Sinun lapsesi elävät jo aivan omaa elämäänsä, joka varmasti kiinnostaa sinua, mutta ei välttämättä kovin montaa muuta. Rakkaudella ystäväsi. <3
Samaistuuko joku?
Kommentit (52)
No, näinhän toki teenkin, mutta kummasti se juttu vaan aina kiertyy siihen, mitä Tiina tai Juuso on saanut aikaan tai mitä aikoo tehdä. Suoraankaan ei viitsi sanoa, että kuule, ei minua vaan kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
EHkä et ole ihan oikea ystävä, vaan enemmänkin kaveri, jos A, ystävän elämän tärkeimmät asiat eivät kiinnosta B) et uskalla sanoa tätä ystävälle suoraan
tai sitten vaihtoehto C, ystäväsi ei ole ystävä sulle jos ei koskaan puhu muusta kuin lapsestaan, eikä kykene vastavuoroiseen keskusteluun ja olemaan kiinnostunut myös sun asioista.
Eikö sinulla ole lapsia ja/tai on jotain lapsia vastaan?
Haluaisin kuulla sinun sanovan tämän minulle kasvotusten enkä lukea täältä palstalta.
Terv: Ystäväsi <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja tämä ystävä on nainen?
Kyllä, nainen. Aika moni keski-ikäinen nainen itse asiassa harrastaa tätä samaa.
Minulla on itsellänikin lapsia, jotka ovat minulle maailman tärkeimmät ihmiset, mieheni ohella, mutta en oleta, että heidän tekemisensi kiinnostaisivat niin paljon ystäviäni - varsinkin kun emme ole enää toistemme lasten kanssa tekemisissä. Silloin oli eri juttu, kun oli yhteiset koulut ja harrastukset.
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin kuulla sinun sanovan tämän minulle kasvotusten enkä lukea täältä palstalta.
Terv: Ystäväsi <3
Et haluaisi. Usko minua, et haluaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhu sinä siitä mikä sinua kiinnostaa ja anna ystäväsi puhua siitä mikä on hänelle tärkeää.Voithan sitten erikseen kysellä ystäväsi muitakin kuulumisia,mutta ystävänä kuuntele häntä.Eihän ystävän tarvitse joka asiassa olla aina toisen mieliksi.
Mun ystäväni puhuu vain itsestään ja omista vaivoistaan ja sairauksistaan. Puhuisin jopa sen lapsista mieluummin.
En jaksa enää kuunnella muiden keski-ikäisten kitinöitä. Kaikilla meillä on vaivamme mutta tarviiko niistä hauhaa koko ajan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni on myös työkaveri, joka kertoo aika arkojakin asioita aikuisista lapsistaan, joita en ole koskaan nähnyt. Minusta aika outoa, muista kollegoista en kaikista edes tiedä heidän lastensa nimiä tms.
Vierailija kirjoitti:
Eikö sinulla ole lapsia ja/tai on jotain lapsia vastaan?
Väärin kumpikin. On lapsia eikä mitään heitä vastaan. Mutta eivät ystävän aikuisten lasten elämän käänteiden selonteot joka ikisellä tapaamisella tunnu hyvältä. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin kuulla sinun sanovan tämän minulle kasvotusten enkä lukea täältä palstalta.
Terv: Ystäväsi <3
Et haluaisi. Usko minua, et haluaisi.
En minäkään usko, että kukaan haluaa kuulla tuollaista eikä sitä voi sanoa päin naamaa. ap
Jossain yhteisöllisemmissä kulttuureissa small talk kohteliaisuutena on kysyä "kuinka perheesi voi?"
Täällä (yltiö)yksilöllisyyden keskellä sama muotoutuu johonkin "on ilmoja pidellyt" lauseeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voit itse johdattaa keskustelun muihin asioihin. Jotkut eivät itse huomaa puhuvansa koko ajan lapsistaan, sydämen kyllyydestä suu puhuu.
Voihan sitä yrittää.
Se ei vaan tehoa. Jotkut (naiset) kadottavat itsensä kun saavat lapsia.
Jos heiltä kysyy suoraan "mitä sulle itsellesi kuuluu?" vastaus on jotain "no ei mulle mitään erikoista kuulu".
Ja sitten jatkuu selostus lapsista.
Ei tämmöset kaverit kauan kyydissä pysy.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on myös työkaveri, joka kertoo aika arkojakin asioita aikuisista lapsistaan, joita en ole koskaan nähnyt. Minusta aika outoa, muista kollegoista en kaikista edes tiedä heidän lastensa nimiä tms.
Minä myös ihmettelen että työkavereille tai yleensäkään kenellekään perheen ulkopuoliselle päivitetään kaikki kuukautisten alkamiset yms henkilökohtaiset teiniasiat. Voi että olisin itse ollut nolona aikoinaan, en edes äidille kertonut kun alkoivat. Niin nyt siitä tehdään joku ilmoitustauluasia että meidän Jannicasta on tullut nainen!
Ne lapset, vaikka ovatkin aikuisia, ovat hänelle tärkeitä. Tärkeämpiä kuin sinä.
En puhu juuri koskaan lapsistani, en tosin itsestänikään. Minä sairastan, olen sairastanut jo pitkään - vaikeasti. Tuskin haluat kuulla siitäkään, mutta se nyt on se elettävä fakta; kivut, sairaala, lääkitykset, unettomuus. Että jauhanko näistä, vai puhuttaisiko sittenkin niistä lapsista? Ehkä se piristää _minun_ mieltäni vaikkei sinua kiinnostakaan kuin oma perseesi.
PS. En käy töissä - sehän sinua kiinnosti. Mulla kun on tämä etenevä sairaus.
Vierailija kirjoitti:
Eikö sinulla ole lapsia ja/tai on jotain lapsia vastaan?
Etkö itse kunnioita lastesi yksityisyyttä? Osa vanhemmista puhuu ihan tyynesti kaikki lastensa asiat eteenpäin. Itse en näin tee, enkä myöskään halua kuunnella jonkun vuodatusta miettien tietääköhän kohde itse mitä hänen äitinsä hänestä puhuu.
-ohis
Mitä muuten ajattelette siitä että teini-ikäisiä raahataan mukaan jos olet menossa tapaamaan ystävääsi? Ymmärrän että joskus mutta aina... Ja 15v kyllä pärjäisi jo kotona sen aikaa kun äiti käy kaverinsa kanssa lenkillä...
Voit itse johdattaa keskustelun muihin asioihin. Jotkut eivät itse huomaa puhuvansa koko ajan lapsistaan, sydämen kyllyydestä suu puhuu.