Keski-ikäinen ystäväni, voisitko puhua muusta kuin (aikuisista) lapsistasi?

Minulla on tälläinen työkaveri. Puhuu todella paljon lapsistaan ja miehestään. Ei oikeastaan mistään muusta. Tiedän todella paljon asioita hänen perheestään ja niin tietää koko tiimi.

Itse en haluaisi, että äitini tai mieheni kertoisi koko työpaikalle minun parisuhteistani tai sairauksistani yms.

Ja oikeastaan minua ei edes vieraiden ihmisten asiat oikeastaan kiinnosta.

Meidän keskustelu menee näin

Ystävä : hei mitä sulle kuuluu?

Minä : ihan hyvää, ei tässä mitään ihmeempiä. Mitä sulle?

Ystävä : mä kävin lääkärissä ja se ei ymmärtänyt mua yhtään vaan nälvi ja vinoili mutta sitten sain kuitenkin lääkkeitä ja tehdään tutkimuksia ja mulla on verikoe huomenna, magneetikuvaus ja ultraääni ja neulabiopsia ja ja röntgen ja sit pitää taas käydä papa-kokeessa kun se edellinen kerta ei onnistunut ja sit olis toi mammografiakin listalla mut siitä mä en tiedä kun ei jaksais kaikkee mut pakko kai se on kuitenkin ja polvea särkee nyt jo viidettä päivää ja hammas ja suto hajos samana päivänä jne.

Vierailija kirjoitti:

Itse en halua kuunnella kenenkään työjuttuja vapaa-ajallani. Yritän tyhjentää vapaalla mieleni työasioista, ja jos joku alkaa puhumaan työstään, alan samalla hetkellä miettiä mitä kaikkea pitää huomenna/seuraavalla viikolla jne. töissä tehdä. Eli vähäinen vapaa-aika menee välittömästi pilalle. Itse en puhu koskaan työasioistani, ja jos joku kysyy vastaan yhdellä lauseella ja johdatan jutustelun toiseen aiheeseen.

Lapsista puhuminen ei haittaa, koira- tai kissajuttujakin kuuntelen kiinnostuneena. Oikeastaan kaikki muut aiheet ovat hyviä. 

Voi herranjumala. Ja kristallipallostako ihmisten pitäisi nämä sitten tietää? Että Sirpa ei halua puhua työasioista, mutta lapset ja koirat on ok. Tiina taas ei missään nimessä halua kuulla lapsista ja koirista. Birgitta ei tykkää että puhut itsestäsi, puhu mieluummin vaikka naapurin Jaskasta..

Voi hyvänen aika teitä akkoja 😃

Vierailija kirjoitti:

Meidän keskustelu menee näin

Ystävä : hei mitä sulle kuuluu?

Minä : ihan hyvää, ei tässä mitään ihmeempiä. Mitä sulle?

Ystävä : mä kävin lääkärissä ja se ei ymmärtänyt mua yhtään vaan nälvi ja vinoili mutta sitten sain kuitenkin lääkkeitä ja tehdään tutkimuksia ja mulla on verikoe huomenna, magneetikuvaus ja ultraääni ja neulabiopsia ja ja röntgen ja sit pitää taas käydä papa-kokeessa kun se edellinen kerta ei onnistunut ja sit olis toi mammografiakin listalla mut siitä mä en tiedä kun ei jaksais kaikkee mut pakko kai se on kuitenkin ja polvea särkee nyt jo viidettä päivää ja hammas ja suto hajos samana päivänä jne.

Miksi sä et kerro mitä sulle kuuluu? Tuo on niin ärsyttävää, kun yrität saada keskustelua ja toivot että se toinen joskus puhuisi , että mitä elämässä on tapahtunut. Ja vastaus on tuo ainainen " mitäpä tässä ".

Miten toivoisit juttelun jatkuvan? Että ystävä vastaa samoilla sanoilla, että " mitään ihmeellistä ei kuulu" ja keskustelu päättyy siihen?

Jes. Hieno tapaaminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en halua kuunnella kenenkään työjuttuja vapaa-ajallani. Yritän tyhjentää vapaalla mieleni työasioista, ja jos joku alkaa puhumaan työstään, alan samalla hetkellä miettiä mitä kaikkea pitää huomenna/seuraavalla viikolla jne. töissä tehdä. Eli vähäinen vapaa-aika menee välittömästi pilalle. Itse en puhu koskaan työasioistani, ja jos joku kysyy vastaan yhdellä lauseella ja johdatan jutustelun toiseen aiheeseen.

Lapsista puhuminen ei haittaa, koira- tai kissajuttujakin kuuntelen kiinnostuneena. Oikeastaan kaikki muut aiheet ovat hyviä. 

Voi herranjumala. Ja kristallipallostako ihmisten pitäisi nämä sitten tietää? Että Sirpa ei halua puhua työasioista, mutta lapset ja koirat on ok. Tiina taas ei missään nimessä halua kuulla lapsista ja koirista. Birgitta ei tykkää että puhut itsestäsi, puhu mieluummin vaikka naapurin Jaskasta..

Voi hyvänen aika teitä akkoja 😃

Vastaan vaikken olekaan akka, tavallinen nainen vaan.

Ei siihen kristallipalloa tarvita, vaan korvia, ja pikkuisen älyä.

Jos kysyn, että mitäs teidän Rekulle kuuluu niin siitä voi päätellä, että se koirakin kiinnostaa. Jos taas kysyt minulta, että kuinka töissä menee ja saat vastaukseksi, että "ihan ok" ilman mitään jatkoa niin voit päätellä ettei tarvitse onkia enempää.

Joidenkin kanssa juttelu on niin pitkäpiimäistä.. saa oikein kaivamalla kaivaa ystävän kuulumisia. Oletan usein, että jos ei avoimesti itse kerro niin ei halua puhua asioistaan. En halua udella, pitäköön omat asiat sitten ominaan.

Sitten on heitä, jotka pommittavat kysymyksillään. Kun saat edelliseen melkein vastattua niin seuraavaa kysymystä jo pukkaa. Tuntuu kuin olisi kolmannen asteen kuulustelussa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voit itse johdattaa keskustelun muihin asioihin. Jotkut eivät itse huomaa puhuvansa koko ajan lapsistaan, sydämen kyllyydestä suu puhuu.

Voihan sitä yrittää.

Se ei vaan tehoa. Jotkut (naiset) kadottavat itsensä kun saavat lapsia.

Jos heiltä kysyy suoraan "mitä sulle itsellesi kuuluu?" vastaus on jotain "no ei mulle mitään erikoista kuulu".

Ja sitten jatkuu selostus lapsista.

Ei tämmöset kaverit kauan kyydissä pysy.

Mä en puhu aikuisista lapsistani ja heidän tekemisistään muiden kanssa, mutta hyvin usein joudun itsekin vastaamaan "no ei mulle mitään erikoista kuulu".  Mun normaali arki kun on töitä, kotitöitä ja koiran ulkoilutusta. Töissä ei ole tapahtunut mitään erikoista yli kymmeneen vuoteen. Eikä niissä kotitöissäkään. Eikä koiran ulkoilutuksissa. Siksi juttelenkin mieluummin asioista kuten maailman tapahtumista yms kuin mun kuulumisistani. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin kuulla sinun sanovan tämän minulle kasvotusten enkä lukea täältä palstalta.

Terv: Ystäväsi <3

Et haluaisi. Usko minua, et haluaisi.

No jos noin vihamielinen olet, ettet edes asialliseen keskusteluun pysty, niin anna ystäväsi mennä ja etsi sinä uusia.

Aikuinen ihminen ja noin äärettömän typerä, hyi!

Tätini puhuu vain ja ainoastaan lapsenlapsistaan, heidän arjestaan ja tietysti erinomaisuudestaan. On oikeasti piinaa kuunnella näitä juttuja ja etsin mielessäni kuumeisesti pakokeinoa.

Sosiaalisten taitojen puutettahan se on että puhuu liikaa asioista jotka eivät vastapuolta kiinnosta.Se voi olla lemmikki, oma työ tai vaikka kodintekniikka. Pitäisi suostua vaihtamaan puheenaihetta aina välillä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jossain yhteisöllisemmissä kulttuureissa small talk kohteliaisuutena on kysyä "kuinka perheesi voi?"

Täällä (yltiö)yksilöllisyyden keskellä sama muotoutuu johonkin "on ilmoja pidellyt" lauseeseen.

Mutta siihen "kuinka perheesi voi?" -kysymykseen vastataan, että "hyvin, kiitos". Vaikka olisi mitä draamaa kotona niin sillä ei rasiteta kysyjää.

Vertaa: "kuinka voit?" "Kiitos hyvin, entä itse?". Tuo vastaa tervehdystä ulkomailla.

En toivoisi tätä typerää tapaa Suomeen. Kysy vain, jos haluat oikeasti kuulla vastauksen.

Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö sinulla ole lapsia ja/tai on jotain lapsia vastaan?

Etkö itse kunnioita lastesi yksityisyyttä? Osa vanhemmista puhuu ihan tyynesti kaikki lastensa asiat eteenpäin. Itse en näin tee, enkä myöskään halua kuunnella jonkun vuodatusta miettien tietääköhän kohde itse mitä hänen äitinsä hänestä puhuu.

-ohis

Tää on niin totta. Ei tulis mieleenkään puhua omien lapsieni asioita eteenpäin. Jotkut jopa kyselevät tarkkoja kysymyksiä aikuisista lapsista ja vaikea kiemurrella siinä ruuvipenkissä. Ei tosiaankaan kuulu kenelekään.