Aina jokaisessa työpaikassa sellainen olo, että kukaan työyhteisössä ei pidä minusta

Jos olet liian asiallinen ja jäät ihmisille etäiseksi?

Lakkaa välittämästä muiden ajatuksista ja mielipiteistä ja ole oma itsesi myös työpaikalla. Töissä siellä vaan ollaan.

Tsemppiä! 

Oletko autisti?

Minä en edes ole kiinnostunut ystävystymään työkavereiden kanssa. Ystävät on itselläni ainakin erikseen. Toki ymmärrän jos ei ole ystäviä ja niitä haluaisi. Töissä voi tavata samanhenkisiä ihmisiä. Mutta monilla on jo se sisäpiiri, eikä sinne mahdu muita.

Osaatko tehdä tuttavuutta eli puhua työkavereiden kanssa niitä näitä, vaikka maailman tapahtumia ja osaatko heittää läppää?

Minulla on tällaista koko elämässä, ei yksistään työpaikalla :(

Vierailija kirjoitti:

Osaatko tehdä tuttavuutta eli puhua työkavereiden kanssa niitä näitä, vaikka maailman tapahtumia ja osaatko heittää läppää?

Tämähän ei riitä vaan pitäisi antaa myös jotain itsestään. Minä en anna ja jään etäiseksi ja ulkopuolelle.

T. Eri

Tyky päivistä sinua ei voi pullauttaa, esimiehen tehtävä huolehtia, että pääset osallistumaan.

Minä olen avoin ja juttelen ja työyhteisö samoin. En kuitenkaan ole sitä sorttia, että istuisin iltaa heidän kans. Usko pois, sieltä löytyy aina se, joka aloittaa näin: ihanaa ku oot tullut meille töihin mutta . . .

Vierailija kirjoitti:

Osaatko tehdä tuttavuutta eli puhua työkavereiden kanssa niitä näitä, vaikka maailman tapahtumia ja osaatko heittää läppää?

Olen eri kuin AP, mutta samalla kokemuksella. Ja todellakin yritän tehdä tuttavuutta! Kyselen muilta (soveliaisuuden rajoissa), kerron omista asioista, juttelen yleisistä asioista, kutsun kahville ja lounaalle jne, mutta tämä jää AINA yksipuoliseksi. Lopulta tietysti vedän sen johtopäätöksen ettei seuraani kaivata, ja kun lopetan yrittämisen, loppuu kaikki sosialisointi, eli se oli täysin vain itseni varassa. Todella raskasta koska tästä tulee hyvin kokonaisvaltainen huonommuuden kokemus. En kelpaa, ikinä.

Vika on sinussa. Olet vastenmielinen luuseri. Vika ei todellakaan ole kaikissa muissa.

Sellaista se on meillä mustilla lampailla aina.

Jos ei itse ole aktiivinen, niin erakoituu täysin kaikkialla. Ketään ei kiinnosta.

Minut pomo savusti ulos jopa kuntouttavasta työtoiminnasta.

Huusi että "sinulla on huono vaikutus ihmisiin!"

Kyllä taas kuntoutui, juu.

Pidätkö itse itsestäsi?

Vierailija kirjoitti:

Lakkaa välittämästä muiden ajatuksista ja mielipiteistä ja ole oma itsesi myös työpaikalla. Töissä siellä vaan ollaan.

Ei se niin yksinkertaista ole Jos porukka lähtee yhdessä juhlimaan eikä pyydetä mukaan ,olisi kurja olo.  Olen itse ollut samassa tilanteessa , huomaan että kateus tekee tämän minun tapauksessa.

Surullista ja ´silti olen ollut antelias . Tarjonnut työkaverit kotiini usein päivällisille ja muutakin. Ei tätä ole tapahtunut koko elämäni mutta muistan kuinka kävin aikuisopiskelua ja eräs nainen sai minut todella voimaan huonosti. Miten aikuiset menee mukaan tuohon ilkeilyyn. 

Mulla kyllä on ihan ystäviäkin jäänyt työpaikoista ja tulen ihmisten kanssa yleensä hyvin toimeen mutta kyllä joka paikassa on niitäkin, jotka ei tykkää. Mitä enemmän tulee ikää, sitä vähemmän sellaisista jaksaa välittää. Yleensä nää on vanhempia naisia, joiden kanssa on nihkeää tehdä hommia. Omat asiantuntijani ovat kaikki miehiä ja hyvin menee heidän kanssaan, reilu meininki

Vierailija kirjoitti:

Tyky päivistä sinua ei voi pullauttaa, esimiehen tehtävä huolehtia, että pääset osallistumaan.

Minä olen avoin ja juttelen ja työyhteisö samoin. En kuitenkaan ole sitä sorttia, että istuisin iltaa heidän kans. Usko pois, sieltä löytyy aina se, joka aloittaa näin: ihanaa ku oot tullut meille töihin mutta . . .

Esimies se huolehtii, joopa joo, niin, hmmm. 

Meillä esimies vaihtui, ja kappas kummaa, tänään ei ole järjestetty mitään tyhy-päivää, ja tyypin tuntien ei järjestetäkään. Tosin minulle kyseinen asia on ihan sama, mutta esimiehiä on kaikenlaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyky päivistä sinua ei voi pullauttaa, esimiehen tehtävä huolehtia, että pääset osallistumaan.

Minä olen avoin ja juttelen ja työyhteisö samoin. En kuitenkaan ole sitä sorttia, että istuisin iltaa heidän kans. Usko pois, sieltä löytyy aina se, joka aloittaa näin: ihanaa ku oot tullut meille töihin mutta . . .

Esimies se huolehtii, joopa joo, niin, hmmm. 

Meillä esimies vaihtui, ja kappas kummaa, tänään ei ole järjestetty mitään tyhy-päivää, ja tyypin tuntien ei järjestetäkään. Tosin minulle kyseinen asia on ihan sama, mutta esimiehiä on kaikenlaisia.

Tänään... voi vitalis. Siis tänä vuonna!

Vierailija kirjoitti:

Oletko autisti?

Oletko sinä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lakkaa välittämästä muiden ajatuksista ja mielipiteistä ja ole oma itsesi myös työpaikalla. Töissä siellä vaan ollaan.

Ei se niin yksinkertaista ole Jos porukka lähtee yhdessä juhlimaan eikä pyydetä mukaan ,olisi kurja olo.  Olen itse ollut samassa tilanteessa , huomaan että kateus tekee tämän minun tapauksessa.

Surullista ja ´silti olen ollut antelias . Tarjonnut työkaverit kotiini usein päivällisille ja muutakin. Ei tätä ole tapahtunut koko elämäni mutta muistan kuinka kävin aikuisopiskelua ja eräs nainen sai minut todella voimaan huonosti. Miten aikuiset menee mukaan tuohon ilkeilyyn. 

On kurjaa varmasti mutta miksi ihmeessä sitten haluaisit viettää aikaa ihmisten kanssa jotka eivät sinua kutsu mukaan? Ja miksi nyt vielä tarjoilet ja olet antelias heitä kohtaan? Ihme matelua.