Aina jokaisessa työpaikassa sellainen olo, että kukaan työyhteisössä ei pidä minusta

Itse tulen kaikkien kanssa toimeen ja läppäkin suorastaan lentää, mutta jos on äärimmäisen hiljainen eikä anna itsestään mitään, niin vaikea siinä on sosiaalista kanssakäymistä harjoittaa. Opiskeluaikoina kävin esim. kaljalla yhden aspergerin kanssa kun kysyi, mutta aika vaikeaa ja raskastakin hengailu on kun toinen ei itse oikein puhu mitään, vaan jutun aiheita on kehiteltävä eikä toisesta puhumattomuuden vuoksi oikein tiedä edes mitään. Enkä kyllä itsekään enää jaksa ihan mitään jonnin joutavia lässytellä, joten vapaa-ajan seuraa tulee valikoitua teräväpäisiin ja hauskoihin tyyppeihin.

Minä tulen toimeen töissä kaikkien kanssa, mutta minusta mukavia työkavereita joihin luotan on koko työpaikalla ehkä kaksi.

älä roiku ihmisissä, jos ei mahdu seuraan. tee työsi ja älä mieti työkavereita. itse olen joissain työpaikoissa ,ollut tykätty, joissain inhottu.pätkätyöntekijänä sanoisin, että tuo johtuu työpaikan huonosta ilmapiiristä ja vika ei ole välttämättä lainkaan

sinussa. en avaudu koskaan työpaikalla elämästäni ja juoruilijat ei tästä tykkää, en kuitenkaan halua juoruilija kiusaajien hyväksyntää tai ystävyyttä.pysyn neuraalina ja hieman ulkopuolisena tarkkailijana. jos työpaikka kamala olen vaan vaihtanut kivempaan työpaikkaan.

Jos sinulla on käynyt huono tuuri ja olet sattunut joutumaan porukoihin, joiden kanssa ei vaan synkkaa. Ei se välttämättä ole sen kummempaa eikä siitä tarvitse kokea huonommuutta.

Suurin osa ihmisistä ei pidä edes itsestään, niin miksi pitäisivät toisistaan. Ihmiset ovat nykyään niin ahdistuneita ja katkeria, että nauttivat kun saavat sitä pahaa oloa levitettyä ympärilleen. Ei siis kannata välittää!

Jotkut muodostaa niin tiiviitä kuppikuntia että niihin on mahdoton päästä mukaan. Huonot työelämätaidot, koska töissä pitää pystyä olemaan tasapuolisesti kaikkien kanssa, vapaa-aika on asia erikseen. Esimiehellä on viime kädessä vastuu pyrkiä omilla toimillaan purkamaan klikkejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lakkaa välittämästä muiden ajatuksista ja mielipiteistä ja ole oma itsesi myös työpaikalla. Töissä siellä vaan ollaan.

Ei se niin yksinkertaista ole Jos porukka lähtee yhdessä juhlimaan eikä pyydetä mukaan ,olisi kurja olo.  Olen itse ollut samassa tilanteessa , huomaan että kateus tekee tämän minun tapauksessa.

Surullista ja ´silti olen ollut antelias . Tarjonnut työkaverit kotiini usein päivällisille ja muutakin. Ei tätä ole tapahtunut koko elämäni mutta muistan kuinka kävin aikuisopiskelua ja eräs nainen sai minut todella voimaan huonosti. Miten aikuiset menee mukaan tuohon ilkeilyyn. 

On kurjaa varmasti mutta miksi ihmeessä sitten haluaisit viettää aikaa ihmisten kanssa jotka eivät sinua kutsu mukaan? Ja miksi nyt vielä tarjoilet ja olet antelias heitä kohtaan? Ihme matelua.

Ajattelin enempikin tuota aikuiskoulutusta .Siellä oltiin selän takana kavereita. Eli eivät uskaltaneet aikuiset ihmiset näyttää että pitävät minusta niinkuin muistakin koska yksi piru myrkytti ilman. 

 Oli luonnollista tarjota kotiini koska asun keskustassa, joten helppo siihen tulla ja rakastan ruoanlaittoa!  Nämä työkaverit olivat enemmänkin pihejä . 

Ainut pysyvä tekijä tuossa yhtälössä olet sinä. Eli joko jokin käytöksessäsi aiheuttaa tuon tai sitten sinä kuvittelet koko jutun.

Tuo virallisesta TYKY-päivästä poisjättö taas on puhdasta työsyrjintää ja asia on otettava esimiehen kanssa esiin. PAITSI JOS.. kaikki muutkin ovat saaneet kutsun tyyliin puoli vuotta aiemmin henkilökuntakokouksessa samalla kuin sinäkin (et vaan käsittänyt, että se oli virallinen kutsu) tai olet sijainen (sijaisia ei kutsuta TYKY-päiviin kaikissa työpaikoissa.

Minä en oikein tajua tällaisia ihmisiä, jotka ihmettelee että muut eivät pidä heistä mutta eivät itse tajua syytä siihen. Kyllä minustakaan ei pidetä, mutta tajuan kyllä miksi.

Vierailija kirjoitti:

Oletko autisti?

En. Oletko sinä?

Olen huomannut, että seuraavat piirteet saavat ottamaan etäisyyttä työkaveriin: 

Juoruilu. Liiallinen tuppisuuna oleminen (tästä herää herkästi fiilis, että henkilöllä on jotain toisia vastaan). Tosikkous. Pahan puhuminen selän takana, ja pyrkimys vetää toiset siihen mukaan. Aktiivinen kuppikuntien perustaminen. Toisten työnteon häirintä työntekoon kuulumattomilla asioilla silloin kun pitäisi keskittyä (vielä pahempaa on, jos ei ymmärrä vihjailusta lopettaa). Pomon taakse poteroituminen, ja ajatus siitä, että kuuluu itse pomon kanssa samaan porukkaan, ja muut ovat huonompia. Toisten työhön puuttuminen, vaikka asia ei kuuluisi itselle. Alentava suhtautuminen nuorempiin/uusiin/kokemattomampiin työkavereihin. Seksistiset tai muuten vihamieliset tai ummehtuneet asenteet ja jutut.  Sanominen kaikkeen ei. Kutsuista ja ehdotuksista kieltäytyminen. Yleinen kielteisyys. Jatkuva valittaminen ja tyytymättömyys. Toisten syyttäminen omista virheistä, tai syntipukin nimittäminen. Kyvyttömyys pyytää anteeksi. 

Ihmisiä,  joiden kanssa on ollut kiva tehdä töitä, on yhdistänyt:

Positiivinen asenne.Toisten ammattitaidon ja näkökulman kunnioitus (tämä näkyy myös siinä, että tunnistaa toisten vahvuuksia, ja esim. kysyy neuvoa sellaiselta ihmiseltä, jolla on kokemusta juuri kyseisestä asiasta). Ammatillinen uteliaisuus ja halu kehittyä. Halu tutustua työkavereihin, ja heitä kohtaan osoitettu kiinnostus (eikä tarkoita ylenpalttista toisten asioiden utelua). Kyky heittäytyä ja innostua asioista. Rakentavan kritiikin antaminen ja vastaanottaminen. Omien virheiden myöntäminen silloin kun se on tarpeellista. Se, että lounaalla puhutaan muustakin kuin työasioista. Hyvä huumorintaju ja empatiakyky. 

Itse olen jäänyt ulkopuoliseksi lähes kaikesta nykyisen työpaikan sosialisoinnista. Toisaalta meillä on aika huono ilmapiiri ylleensä. On klikkejä, jotka jättävät muut ulkopuolelle. On työpareja, jotka haluavat tehdä kaiken yhdessä. Osalla on yhteisiä vapaa-ajan harrastuksia tai pitkä menneisyys. Osa tekee vakituisesti etätöitä. Vaihtuvat esimiehet. Tämän hetken esimies on  kiinnostunut vain itsestään. En enää itse tiedä, halusisinko olla osa jotain porukkaa täällä, kun se ei luonnollisesti synny. Jossain toisessa työpaikassa oli helpompi tutustua ihmisiin vähemmällä vaivalla. Se on vaan kun ei henkilökemiat kohtaa niin ei. Helposti alan miettimään, mitä vikaa minussa on ja onhan minussa toki vikoja, mutta en ole ainoa. En ole silti valmis kovin helposti toiseen työpaikkaan vaihtamaan, kun minulle on tänne jo ollut niin vaikea sopeutua. Usein samat ongelmat seuraa perässä. Täältä on lähtenyt ihmisiä, jotka varmasti tulevat toimeen kaikkien kanssa, silti olleet tyytymättömiä. Suurin osa vaan sulkee silmänsä epäkohdilta ja porskuttavat eteenpäin omilla ehdoillaan.

Kateellisia ovat varmaan.

Outoa, kun ei ole edes se yksi hyvä siinä porukassa, joka huomioisi sinut rohkeasti.