Lue keskustelun säännöt.
Kaksisuuntainen mt-häiriö
27.09.2010 |
Onko täällä ketään jolla olisi tuo?
Mikä elämäntilanne?
Kommentit (20)
Sairauden alkuvuodet oli järkkyjä,välillä se tuhlasi 10 000e velkarahaa huonekaluihin,välillä taas uhkasi tappaa itsensä. Nyt on onneksi saanut itsensä tasapainoon
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sairastinh noin viisi vuotta. nykyään menee hyvin.
no kahden lapsen kotiäiti olen, ja kuntoutustuella, eli oeriaatteessa työkyvyttömyyseläkkeellä. kolmas lapsi on tilauksessa. elämä on ihmisen parasta aikaa.
t.3
sairastinh noin viisi vuotta. nykyään menee hyvin.
olet vain oireeton nyt, sairautesi on remissiossa. t ole parantunut.
sairastinh noin viisi vuotta. nykyään menee hyvin.
miten se tapahtui. Etkö syö edes lääkkeitä enää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samoin kuin esim skitsofreniankin voi saada oireettomaksi oikealla hoidolla. Mutta diagnoosi on ja pysyy. Se että menee hyvin ja hoito on tasapainossa on täysin mahdollista.
pitkään olin seroquel-lääkityksellä, raskauden vuoksi lääke ajettiin alas ja toistaiseksi sitä ei ole tarvinu alottaa uudestaan. Olen jollain tasolla oppinut elämään sairauteni kanssa. Säännölliset elämäntavat, riittävästi unta ja vähän stressiä niin pysyy sairaus hanskassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
skitsofreniasta voi parantua. 1/3 paranee, 1/3 pysyy oireettomana lääkityksellä ja 1/3 oireilee hoidosta huolimatta.
pitkään olin seroquel-lääkityksellä, raskauden vuoksi lääke ajettiin alas ja toistaiseksi sitä ei ole tarvinu alottaa uudestaan. Olen jollain tasolla oppinut elämään sairauteni kanssa. Säännölliset elämäntavat, riittävästi unta ja vähän stressiä niin pysyy sairaus hanskassa.
paitsi että olen tyyppiä 1, enkä epätyypillinen (mitä se tarkoittaa että on epätyypillinen bipo?)
ja tosiaan, ei tästä voi parantua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pitkään olin seroquel-lääkityksellä, raskauden vuoksi lääke ajettiin alas ja toistaiseksi sitä ei ole tarvinu alottaa uudestaan. Olen jollain tasolla oppinut elämään sairauteni kanssa. Säännölliset elämäntavat, riittävästi unta ja vähän stressiä niin pysyy sairaus hanskassa.
paitsi että olen tyyppiä 1, enkä epätyypillinen (mitä se tarkoittaa että on epätyypillinen bipo?)
ja tosiaan, ei tästä voi parantua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
skitsofreniasta voi parantua. 1/3 paranee, 1/3 pysyy oireettomana lääkityksellä ja 1/3 oireilee hoidosta huolimatta.
Kun en ole vielä koskaan törmännyt skitsofreniasta parantuneeseen ihmiseen? Heihin toki, joilta on purettu tuo diagnoosi, koska ollut väärä dg (joten siten toki parantuneita ;) ), mutta muuten on aika hiljasta pidellyt...kuitenkin kuntoutuskodissa töissä olen monta vuotta ollut. Joissa siis pääasiassa skitso-dg potilaita. Skitsoaffektiivinen häiriö on sitten eri juttu.
[olla mahdollista, että kuntoutuskodissa töissä oleva ei voi tietää tätä asiaa?! Mutta näin sanoo Achte, Alanen ja Tienari Psykiatria 1 kirjassa: "Paranoidisen skitsofrenian ennuste vaihtelee. Eräät, varsinkin akuutisti sairaat, potilaat paranevat täysin." Ensi kertaa sairastuneista potilaista viiden vuoden seurantajakson aikana parani 29% eräässä suomalaisessa tutkimuksessa. Nämä tutkimustulokset osoittivat, että skitsofreniaryhmän psykooseihin sairastuvista paranee psyyvästi vain kolmasosa, toinen kolmasosa paranee sosiaalisesti ja yksi kolmasosa jää pysyvästi sairaiksi.
T. toinen alalla oleva.
i]
skitsofreniasta voi parantua. 1/3 paranee, 1/3 pysyy oireettomana lääkityksellä ja 1/3 oireilee hoidosta huolimatta.
Kun en ole vielä koskaan törmännyt skitsofreniasta parantuneeseen ihmiseen? Heihin toki, joilta on purettu tuo diagnoosi, koska ollut väärä dg (joten siten toki parantuneita ;) ), mutta muuten on aika hiljasta pidellyt...kuitenkin kuntoutuskodissa töissä olen monta vuotta ollut. Joissa siis pääasiassa skitso-dg potilaita. Skitsoaffektiivinen häiriö on sitten eri juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sain juuri vauvan. raskauden ajaksi lääkeannos puolitettiin (lamotrigin) ja yhä on sama annos. oireita on ihan pikkuisen. tarkoitus on tarkistaa lääkettä piakkoin.
skitsoaffektiivinen häiriö, joka sisältää sekamuotoisen kaksisuuntaisen plus harhat.
Hyvin menee, äitiyslomalla esimieshommista ja esikoinen tulossa.
Hyvä, pysyvä ja vahva lääkitys, jota ei todellakaan ajeta alas missään tilanteessa, eli tuo Seroquel/ketipinor/Quetiapin mylan. ( Sama lääke, monta valmistajaa siis)
Sanotaanko näin, että elän elämäni parasta aikaa.
miten pystyt tekemään esimiestöitä? Ja minkälaisia? Vaativia?
vaativuudeltaan yli mun "ymmärryksen". Toki mulle on tehty kaikki mahdolliset testit, ja todettu keskivertoa "älykkäämmäksi", mutta lähinnä näkisin, että se on pitkälti luonnekysymys, miten omaan sairauteen suhtautuu, miten osaa vaatia ja saa apua, ja miten hyvin hyväksyy oman tilanteensa.
Kun sairautensa hyväksyy, ymmärtää ja saa hyvän lääkityksen ja toimivan terapian, elämä on kuitenkin aika pitkälti samoissa kantamissa kuin "normi" ihmiselläkin.
Sanoisin kuitenkin että kohtalaisen vaativista esimiestehtävistä on kyse, kun pyöritän ison valtakunnallisen puljun toimipistettä yksin yhden paikkakunnan osalta.
Olen toki aina tiennyt olevani ns. johtajatyyppiä, mulla on pari persoonallisuushäiriötä diagnosoitu tähän rinnalle, ja luonteeni on suhteellisen vaativa, määrätietoinen ja hallitseva.
Ehkä suurimpana menestymisen osatekijänä näen kuitenkin ( sairaudesta huolimatta) vahvan positiivisen asenteen, lujan tahdon ja määrätietoisen etenemisen työpaikan ( ja elämän) tikkailla. Sekä hyvä lääkitys on ihan ehdoton asia.
Ja kiitos psyykelääkkeiden, olen tasapainoinen ja hallitsen mieleni.
Ajattelen ettei ole olemassa tehtävää, josta en suoriutuisi, ja osaan pyytää apuja tarvittaessa.
Ei mt-sairaus ole osoitus heikkoudesta, se on vain sairaus siinä missä muutkin ja siten myös hallittavissa.
-18-
joka toit tämänkin puolen esiin tässä sairaudessa. Aina kun pyritään esittämään sairastuneet niin äärinmäisen huonossa valossa ja työkyvyttöminä. Kuitenkin itse asiassa moni erittäin menestynyt henkilö sairastaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Siitähän ei tietenkäään ääneen puhuta.... Mutta kaikki kai olemme kuulleet sanonnan "nero vai hullu". Päätelkää siitä.
en minäkään ole työpaikalla kertonut sairaudesta, enkä edes haastatteluissa. Sen verta pitää olla itsesuojeluvaistoa tällaisten sairauksien kohdalla, ettei niitä ehkä kannata joka paikassa huudella...
Mun mielestä mun sairaus kuuluu vain minulle itselle ( ja minulla on tietenkin suurin vastuu sen hoidosta), läheisimmille omaisille ja hoitohlökunnalle.
Eikä se ole asian kieltämistä, se on sellaisten valintojen tekemistä joilla on vaikutusta jokapäiväiseen elämään.
Olisi niin helppo jättäytyä pelkkään uhrin osaan ja hakea vaikka eläkkeelle sekä jättäytyä pois työelämästä, mutta kun ei halua antaa sairaudelle sitä valtaa eikä alistua moisen tahdon alle.
Olen selvinnyt elämässä niin paljosta pahasta, että tuntuisi kamalalta päästää nyt kaikki leviämään käsiin...
Itse pitkälti ajattelen että elämä on kuitenkin valintojen tekemistä, asioiden asettamista tärkeysjärjestykseen ja haasteiden voittamista. Elämä on asennekysymys. Eli niinkuin aina, asenne ratkaisee. -18-
tai bipolaarihäiriö. tunnettiin ennen maanis-depressiivisyytenä.
minulla on, tyyppiä 1. ihan ok menee. miksi haluat tietää?