Synnytyksen käynnistäminen

lääkemuruja 4 tunnin välein kielen alle. KÄynnistys aloitettiin maanantaiaamuna ja lapsi syntyi maanantai-tiistai välisenä yönä klo: 3. Synnytys oli todella pikainen ja raju. Aukeaminen ja ponnisuts kesti kaiken kaikkiaan reilun tunnin. Todella kipeät ja rajut supistukset kun vertasi ensimäiseen synnytykseen, joka käynnistyi itsestään

puudutus ei ehtinyt vaikuttaa yhtään.

mutta tuskin tavat ovat kummemmin muuttuneet. Eli käynnistys aloitettiin maanataina. Sain kerran päivässä tabletin suun kautta nautittavaksi. Torstai-iltana syntyi sitten viimein.



Kolmen synnytyksen kokemuksella voin sanoa, että tuo käynnistäminen on kivuliain, koska supistukset alkoivat yhtäkkiä ja rajuina. Nopeus ei nyt sinällään ole ollut valttia, koska kaksi muutakin synnytystä ovat kestäneet alle kuusi tuntia. Tämän käynnistetyn pituudeksi merkittiin puolitoista tuntia.

mutta tuskin tavat ovat kummemmin muuttuneet. Eli käynnistys aloitettiin maanataina. Sain kerran päivässä tabletin suun kautta nautittavaksi. Torstai-iltana syntyi sitten viimein. Kolmen synnytyksen kokemuksella voin sanoa, että tuo käynnistäminen on kivuliain, koska supistukset alkoivat yhtäkkiä ja rajuina. Nopeus ei nyt sinällään ole ollut valttia, koska kaksi muutakin synnytystä ovat kestäneet alle kuusi tuntia. Tämän käynnistetyn pituudeksi merkittiin puolitoista tuntia.

en ehtinyt saada kivunlievitystä, koska siinä vaiheessa kun sitä olisin tarvinnut, ei se olisi ehtinyt enää vaikuttamaan. Joskin en ole kyllä muissakaan ehtinyt saamaan kivunlievitystä.

kivulias kokemus. Avautuminen kesti 7 tuntia, ja kivut olivat järkyttävät. Sanon näin, koska minulla on erinäisistä syistä todella korkea kipukynnys (olen joutunut elämään kipujen kanssa lähes koko elämäni ja tottunut koviinkin kipuihin), ja kuitenkin minulta lakosi kirjaimellisesti jalat alta koska tuskat olivat niin kovat ja nimenomaan rajut. Eli kannattaa pyytää ajoissa sitä kivunlievitystä.

En saanut mitään tabletteja vaan suoraan oksitosiinitipan.



Annostusta lisättiin pikkuhijaa alkaen klo 14:00 ja vauva syntyi klo 20:00



Synnytys lähti käyntiin klo 16:00 kun kalvot puhkaistiin ja kivut olivat h***vetilliset. Supistusten välillä ei ollut taukoa vaan jatkuvaa kipua lähes viimeiset 3 tuntia.



Toinen synnytykseni oli luonnollinen ja lastenleikkiä verrattuna tuohon käynnistyskokemukseen.

että olishan ne kivut voineet puudutuksella laantua, mutta epiduraaliakaan ei voitu mulle antaa sen raskausmyrkytyksen vuoksi :(

Mulla käynnisiin ensin kaksi päivää niin että sain tabletit suuhun(to-pe). Sitten pidettiin välipäivä(la). Sunnuntaina kyseisiä tabletti muruja alettiin laittamaan suoraan alapäähän. Su illalla alkoivat supistukset. Erittäin kovina ja heti noin 5-3min välein. Ehdin kyllä saamaan epiduraalit ja spinaalit. Ja ne myös auttoivat. Lopulta synnytykseni päätyi kiireelliseen sektioon. Synnytys kesti reilu 16h. Terve tyttö tuli maailmaan joka nyt 5kk.

P.s. terkut vaan tutuille jotka tunnisti :D

Onko käynnistäminen siis aikalailla aina ihan hanurista? Nopeesti etenee mutta tuskasempaa kun normaalisti? Täytynee henkisesti alkaa varautua, vaikka onkin vasta 9 päivää yli lasketun ajan ja pelkkään yliaikaisuustutkimukseenkin pääsen aikaisintaan kun 13 päivää yli... plaah...

Itselläni käynnistettiin eka synnytys. Tai siis alettiin käynnistella, kun oli rv 41+3. Siihen aikaan (2003) eka yliaikaiskontrolli oli jo tuolloin.

Sain sitä lääketä (cytotec) suoraan kohdunsuulle 1/4 murusina olikohan 3-4 tunnin välein. Mitään ei tapahtunut. Kolme päivää yritettiin ja sitten oli kohdunsuu pehmennyt sen verran, että saatiin sellaisella ohuella tikulla kalvot puhki. Silloin synnytyksen PITI käynnistyä ja siirryin synnytyssaliin.

Eipä vaan mitään edelleenkään tapahtunut vaan jouduin lopulta ihan epäkypsässä tilanteessa oksitosiinitiputukseen. Oksitosiinia piti lisätä moninkertaiseksi ennen kuin supistukset tulivat ja sitten ne tulivatkin VOIMALLA. En ole koskaan kokenut sellaista tuskaa. 5h tauottomia supistuksia ja kohdunsuu auki 1,5cm... jee. Sain kuitenkin epiduraalin etten olisi kuollut siihen kipuun ja - kas kummaa - kohdunsuu aukesi täysin reilussa tunnissa ja ponnistin helposti ja nopeasti pojan ulos (12 minuuttia, ei repeämiä jne.).

Eli lopputulos oli loistava, mutta matka sinne PIIIITKÄ. Silloin päätin, että en enää ikinä suostu käynnistykseen.

Sitten seuraava syntyikin luonnollisesti ja kokemus oli ihana, rauhallinen ja hallittava. Samoin kolmosen kohdalla. Nyt odotan jo neljättä rauhallisin mielin. En suostu tälläkään kertaa käynnistykseen.

Synnytykseni ovat tapahtuneet rv 41+6, rv 41+6 ja rv 42+1. Jaksan kyllä odotella vaikka pitempäänkin, tiedän että vauva tulee kun on valmis.

Onko käynnistäminen siis aikalailla aina ihan hanurista? Nopeesti etenee mutta tuskasempaa kun normaalisti? Täytynee henkisesti alkaa varautua, vaikka onkin vasta 9 päivää yli lasketun ajan ja pelkkään yliaikaisuustutkimukseenkin pääsen aikaisintaan kun 13 päivää yli... plaah...

Ihan helvettiä oli. Järjettömät kivut, mutta aika nopeasti ohi.

puudutusta ei annettu. Kaynnistys kesti 3 vrk, mutta sitten tapahtuikin paljon ja nopeasti. Luulin kuolevani siihen paikkaan.

2 v sitten niin että ensin joku tab suuhun mutta lapsen syke nousi siitä että ei annettu lisää. Sitten laitettiin "ilmapallo" juttu jalkoväliin jotta kanava aukeisi.Nå siten vileä tippa ja siitähän se lähti! kauheat supistukset, alkoi n 18 ja lapsi syntyi 20..siis tosi kipee olin , meinasi pyörtyä välillä..en toisaan haluaisi kokea uudelleen mutta saa nähdä, kun raskaana taas! :)

Ma meni lapsivedet, ti aamuna aloitettiin käynnistäminen tableteilla. Tabletti kello 8, 12, 16. Ensimmäiset supistukset 20:00, 21:00 napakat supistukset, 21-23 oli suihkussa, muuten ok, mutta oksetti. Suihkun jälkeen sain jonkun kipupiikin ja nukahdin.



Ke aamuna 3:30 heräsin. Olin 8 cm auki ja siirto synnytyssaliin tuli. Salissa sain epiduraalin, jonka jälkeen ihan kivutonta. Sitten alkoi odottaminen. Iltapäivästä oltiin leikkausjonossa, koska synnytys oli pysähtynyt. Leikkaussalissa oli jonoa, joten oksitosiini pistettiin tappiin ja avautuminen saatiin 10 cm. Ponnistusvaiheessa en enää tuntenut supistuksia tai yhtään mitään. Lapsi syntyi alateitse ke iltapäivällä 17:08. Ilman repeämiä, imukuppia tai muuta avustusta. Synnytyksen jälkeen olin aika tokkuroissa pari päivää.

Koska olin uudelleen synnyttäjä niin aluksi puhkaistiin kalvot, se ei sattunut yhtään. Lapsivedet rupes valumaan ja puolentunnin päästä kalvojen puhkaisusta tuli ekat tuntuvat supistukset ja siitä se sitten lähti. Lääkkeitä ei siis tarvittu yhtään käynnistykseen. Synnytys eteni rajusti ja ainoa kivunlieviys oli mulla ilokaasu, siinä vaiheessa kun pyysin epiduraalia, tuli lääkäriltä viesti että 15 min. menee ja sitten olikin jo mun pakko ponnistaa ja epiduraali jäi siis saamatta. Synnytyksen kestoksi tuli tunti 15 min, eli nopeaa touhua mun kohdalla. Kivuliasta tietty mutta hyvin meni ja eteni.



Jos vertaan aikaisempiin synnytyksiin niin kyllä tää oli ehdottomasti väsyttävin vaikka olikin lyhin kestoltaan, ponnistusvaihe kesti sen puolituntia koko synnytyksestä ja mun synnytyksissä se on pisin ponnistusaika.



Anyway, olen tyytyväinen synnytykseen ja lopputuloshan on ihan mahtava, ihana, täydellinen, rakas, nätti ja kaikkea kaunista :)

Ihmeellisä käsityksiä täällä.

Ensinnäkin käynnistystapa valitaan tilanteen mukaan.



Eli jos on täysin epäkypsä tilanne, niin silloin annetaan tabletteja suuhun tai emättimeen.



Valmiimmassa tilanteessa puhkaistaan kalvot tai annetaan oksitosiinia. Kalvot voidaan puhkaista vain jos lapsi on tarpeeksi alas laskeutunut, muuten ion vaara, että napanuora luiskahtaa ensin ja syntyy vaaratilanne.



Itselläni käynnistettiin yliaikaisuuden vuoksi melko kypsästä tilanteesta. Eli 2-3cm auki ja pehmeä.



Sain oksitosiinia ensimmäisen tipan klo 9 ja lapsi oli syntynyt klo 13. Nopea ja "helppo" synnytys. En tarvinut kivunlievitystä.



Kokemukset on yksilöllisä, mutta tämä nyt yhtenä kannustavana esimerkkinä, että ei ne käynnistykset aina ole "hanurista".