Jos nyt menehtyisitte, niin mitä jäisitte eniten kaipaamaan?

Menhtyneenä on vaikea kaivata mitään.

Suomen luontoa ja tuoksuvia kesäkukkia, läheisten ihmisten halauksia, hyvää musiikkia... nämä nyt ekana tuli mieleen.

Kuollut ei voi kaivata

Vierailija kirjoitti:

Kuollut ei voi kaivata

Mistä tiedät?

Kissojani. Ne on mun tärkeimmät.

En olis olemassa enää, joten en kaipaisi mitään.

Ruokaa ja juomaa varmaan eniten.

Totutumattomia haaveita. Olen niitä tässä hikipäässä toteuttanut, mutta paljon olisi vielä näkemättä ja kokematta. Ensimmäisenä tulee mieleen Afrikan safari ja Etelämantereen ristely.

Kesää, rantaa, kesä picnikkejä, lautapeli iltoja perheen kesken sekä kynttilä illallisia

Jään kaipaamaan vauva-palstan inceleitä.

Kesää, lomaa, luontoa, kauneutta.

Joka kesä mietin et taas on yks kevät eletty, enkä koskaan saa siitä tarpeekseni. Joku kevät on viimeinen, tiesin tai en.

Vihervasemmistolaisia itkupotkuraivareita, kun porvarihallituksen taival ei edes ole vielä alkanutkaan. Niinpä olen päättänyt pysyä hengissä seuraavat neljä vuotta.

En mitään. Rehellisesti näin.

Lapsia ja koiraa.

Ei mitään, koska se on mahdotonta. Kuollut ei kaipaa ei muistele pahalla...Joten kunnioitusta

Perusporvari kirjoitti:

Vihervasemmistolaisia itkupotkuraivareita, kun porvarihallituksen taival ei edes ole vielä alkanutkaan. Niinpä olen päättänyt pysyä hengissä seuraavat neljä vuotta.

Porvarihallitus vois laittaa sähkölle hintakaton ekaksi työkseen.

Hmm.. Filosofinen kiva kysymys

On varmaan kauhea tilanne jos tietää kohta kuolevansa. On esim.toivoton syöpä tai hukkuu tai tippuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuollut ei voi kaivata

Mistä tiedät?

Et sinä ennen syntymääsikään mitään ajatellut. Miten luulet ajattelevasi sen jälkeen kun olet pala mätänevää kudosta?

En mitään. Nauttisin vapaudesta. Todellakaan, mitään en halua mukaani, en edes tietoisuuttani.