akateemisissa piireissä, oudoksutaanko jos puoliso on duunari?

tosin miellä itseäni mihinkään "akateemisiin piireihin" kuuluvaksi, ystävä- ja tuttavapiirini koostuu koulutustaustaltaan kaikenlaisista ihmisistä, enkä pidä akateemisuutta itsessään mitenkään tärkeänä asiana, vaikka itse olenkin akateemisesti koulutettu. Tunnen useita pariskuntia, joissa toinen puolisoista on akateeminen ja toinen perusduunari.

tosin miellä itseäni mihinkään "akateemisiin piireihin" kuuluvaksi, ystävä- ja tuttavapiirini koostuu koulutustaustaltaan kaikenlaisista ihmisistä, enkä pidä akateemisuutta itsessään mitenkään tärkeänä asiana, vaikka itse olenkin akateemisesti koulutettu. Tunnen useita pariskuntia, joissa toinen puolisoista on akateeminen ja toinen perusduunari.

ap

Miettiiks joku oikeesti tälläistä?

tosin miellä itseäni mihinkään "akateemisiin piireihin" kuuluvaksi, ystävä- ja tuttavapiirini koostuu koulutustaustaltaan kaikenlaisista ihmisistä, enkä pidä akateemisuutta itsessään mitenkään tärkeänä asiana, vaikka itse olenkin akateemisesti koulutettu. Tunnen useita pariskuntia, joissa toinen puolisoista on akateeminen ja toinen perusduunari.

ap

olen aineenopettaja.

Mutta toisaalta puoliso on hyväksytty kuitenkin. Etäisemmille se asia ei kuulu.

Itse olen alunperin duunariperheestä.

Ja varsinkin vanhemmat akateemiset eivät voi ymmärtää että miten voi ihminen niin hairahtua.

aika harvoin seukkaa duunareitten kanssa. Ihan en jotain englanninopettajaa ja sosiaalihoitajaa koe "akateemiseksi piiriksi".

puolison ammatilla/koulutuksella olisi juurikaan merkitystä. Ei minullakaan tule edes mieleen kysyä mikä koulutus kelläkin on. Iso osa ystävistäni on maistereita, kuten itsekin olen, mutta varmasti yhtä usealla on jonkin muun tasoinen koulutus. Miehelläni on takanaan vain peruskoulu ja lukio, elämänkoulua sitten enemmän. Tunnen useita vastaavanlaisia pariskuntia.

Kyseessä on arkipäivän pinnallisuus.

Sen sijaan halveksitaan, jos on vain laiska luuseri, joka ei halua edes yrittää käyttää potentiaaliaan mihinkään.



Tai näin ainakin meillä.

oudoksutaan, mutta todella moni pariutuu opiskeluaikana toisen akateemisen kanssa, tai sitten kun tekee vaikkaria tai post doc:ia niin sielta loytyy sitten puoliso.

kriteeri ihan suhteen alussa. Haetaan samanhenkistä puolisoa. Ymmärrän kyllä erittäin hyvin esim. Victorian ja Danielin rakkauden, he olivatkin ensin ystäviä.

suorittavaa työtä. Ihan en pelkän maisterintutkinnon perusteella tyrmäisi tuollaista suhdetta. Itse olen lastentarhanopettaja ja naimisissa autonasentajan kanssa. Mun työni onkin näitä akateemisia duunarihommia...

Kaikki akateemiset kun eivät ole samasta muotista. Itse ne moista kummastele todellakaan, mutta minä olenkin humanisti :)

aika harvoin seukkaa duunareitten kanssa. Ihan en jotain englanninopettajaa ja sosiaalihoitajaa koe "akateemiseksi piiriksi".

Olen itse ammattikorkeasta valmistunut ja kuullut joskus kommentin; "suhde voi näköjään toimiakin, vaikka onkin erilainen koulutustausta". Mieheni siis yliopistosta valmistunut.



Ihmettelen kovasti, miten ihmiset voivat olla näin pinnallisia. Nyt itse opiskelen yliopistolla ja tuntuu hullulta, että ihmisiä arvotetaan koulutuksen perusteella.



Itse ainakin koen, että kaiken sivistykseni olen hankkinut lukemalla kirjoja, en yliopistolla.

jos on tyhmä ja ilkeä niin se voidaan laittaa duunari-atustan piikkiin. Mutta kysymykseen: ei oikeastaan, sukulaiseni tohtoreja ja maistereja, itse olen kandi ja lähihoitaja ja ihan hyvin sopeudun joukkoon ja en ole huomannut erottelua.

niin siitä ei hyvää seuraa ja kyllä yleensä oudoksutaan. Mutta toisinpäin ei.

akateemiseksi. Alemman tason tutkinto.

mä ainakin ymmärrän termin "akateeminen" viittaavan ihmisiin, joiden työ koostuu tietämisestä, ei taitamisesta. Eli proffat, yliopistolehtorit, dosentit, tutkijat, epämääräinen könttä konsultteja ja jos jonkin sortin selontekojen laatijoita. Samaan syssyyn menee osa kirjailijoista, runoilijoista ja toimittajista.



Eli minulle akateemisia ovat ihmiset, jotka ovat jotenkin tiedeorientoituneita. Ajattelen käsitteen stereotyyppinä juuri siitä syystä, jonka joku toikin jo esille: akateemisia on nykyään hirveä määrä erilaisilla aloilla. Lastentarhanopettajan ja teoreettisen filosofian professorin rinnastaminen ei ole hirveän hedelmällistä tässä mielessä.



Mutta mitä siihen outouteen tulee, minusta tärkeämpää kuin koulutus on asenne. Kuka tahansa voi olla lukenut ja kiinnostunut syistä, selityksistä, teoretisoinnista ja käsitteellistämisestä. Jos siivooja lukee vapaa-ajallaan eikä muutenkaan suhtaudu ajatteluun väheksyen, ei-akateemisuus ei selviä kuin kysymällä. Silloin on ihan sama, mikä hän on koulutukseltaan.



Tosin ainakin omien kokemusteni perusteella iso osa kovin käytännöllisten hommien parissa työskentelevistä on siellä missä on, koska he eivä tole hirveän teoreettisia, vaan pitävät suurinta osaa akateemisesta ja oikeastaan akateemisten ihmisten käymästäkin keskustelusta tyhmänä ja turhana.



Esimerkiksi politiikasta tai taiteesta puhuminen tällaisen ihmisen kanssa on täysin perseestä ja jos nyt sattuisi niin, että joku akateemikkokaveri tälllaisen tyypin kanssa pariutuisi, kummeksusisin eniten sitä, että parinvalinta on osunut ihmiseen, jonka kanssa maailmankuvaero on niin suuri, ettei löydy edes yhteistä kieltä koko maailmankuvasta keskustelemiseen.



-tutkija