Miksi kirkkoon kuulumattomatkin valitsevat kummeja??!
Olen kuunnellut kaverini puhetta kummilapsestaan jo kolme vuotta, hän on tosi omistautunut kummi. Ajattelin, että kun meille on syntymässä vauva, voisin pyytää häntä meidänkin lapsen kummiksi. Nyt selvisi kuitenkin, ettei lasta ole kastettu eikä "kummi" enää kuulu kirkkoon. Miksi siis tämä kristillinen tapa on omaksuttu myös ei-uskoville? Jos haluaa erityisiä aikuisia lapselleen, eikö voisi edes nimittää heidät muuten kuin kirkollisella termillä? Tai miksi ylipäätään valita näitä ihmisiä, kun kummeus on kuitenkin muutakin kuin lahjojen ostamista synttärinä. Vai onko?
Meidän lapsille haluan kristilliset kummit, mutta alkaapa olla hankalaa löytää, kun kaksi lasta meillä jo on (molemmilla kaksi pariskuntaa kummeina), ja osa kavereista ei kuulu kirkkoon.
Kommentit (19)
kun on kaiken maailman plan-kummeja sun muita eli kummi ei tarkoita enää yksinoikeudella kristinuskon opastajaa vaan enemmänkin hyväntekijää.
Kyllä minua ärsyttää tapa, että puhutaan itsestä kummina, vaikkei olekaan.
Ettei lapselle tai vanhemmille tule paha mieli kun naapurin nico-petterillä on kummit, mutta omalla ei olisi. Otetaan rusinat pullasta vaikka muu ei kelpaakaan.
Hänellä ja kaikilla hänen sisaruksillaan on kummit. Meidän lapset on kastettu, mutta vaikka ei olisi niin silti olisimme valinneet heille kummit.
Sanana 'kummi' on ollut vain kristittyjen käytössä.
Kautta aikain eri kulttuureissa lapsille on nimetty suojelijoita. Myös ihan käytännön syistä vanhempien kuoleman varalta.
lapselle on aina nimetty turvallisia ihmisiä tueksi.
asia. Mitä muuta perussettia uskovat haluatte omia? Puhutaanko Raamatussa syömisestä? Mitä jos yrittäisitte kieltää muulta ihmiskunnalta syömisen, koska Raamattu on varannut sen vain kristityille?
voisi sanoa "kummejaan" sponsoreiksi? Kuvaisi paremmin merkitystä :)
Meillä yksi "kummi" jota lapselle pyydettiin, ei siinä vaiheessa itse sanonut mitään siitä, ettei kuulu enää kirkkoon???!!! Oli siis tyytyväisenä tulossa kummiksi eikä maininnut mitään siitä, että hän ei kuulu kirkkoon. Musta se oli outoa. Asia tuli esille vasta, kun pappi sanoi meille, että sen nimistä henkilöä ei löydy kirkkoon kuuluvien listasta. Kaveri on siis kuulunut kirkkoon, käynyt rippikoulut jne ja sitten jossain vaiheessa eronnut kirkosta. EIkö ihmiset miellä, että jos eroaa kirkosta vaikkapa verojen takia, niin samalla menettää mahdollisuuden olla virallinen kummi tai mennä naimisiin kirkossa tms.
Mulla on myös toinen kaveri, jota mielellään olisin pyytänyt kummiksi, mutta hän taas ei kuulu kirkkoon. Nyt kuitenkin selvisi, että hänkin on yhdne lapsen "kummi". Tämä kaveri on välillä kikkaillut kirkkoon kuulumisella ja liittynyt silloin, kun on halunnut sieltä jotain ja eronnut taas... Ja mä taas en halua kummiksi henkilöä, joka liittyy kirkkoon vain siksi, että pääsee kummiksi ja eroaa taas...
Mutta meitä on moneksi!
Ja olemme ateisteja. Kummius on kunnia-asia läheisille ystävillemme. Meille sillä ei ole mitään tekoa uskonnon kanssa. Kummi vie lasta kivoihin paikkoihin, viettää aikaa lapsen kanssa. Kummi on tärkeä ihminen lapsillemme. Se, että häntä sanotaan kummiksi tekee hänestä läheisemmän kuin muut "tavis" ystävämme. Ihan sama mulle mitä uskovat ajattelee. Miksi meidän pitäsi keksiä uusi nimi jo olemassa olevan nimen tilalle?
Hyvin harva asia on oikeasti vain kristillistä alkuperää. Mieleeni tulee oikeastaan vain helluntain vietto.
Joulu, pääsiäinen, osa Raamatun tarinoista, kummius/suojelija, hääperinteet (sormus, huntu, suudelma alttarilla...)... Kaikki ne on lainaa alunperin jostakin muualta, mikä on ihan luonnollista.
haluat nimenomaan kristilliset kummit ja nimenomaan kristillistä kasvatusta varten, niin asia kannattaa tuoda kummeille ilmi jo hyvissä ajoin. Nimittäin kummius ei enää nykymaailmassa tarkoita tuota alkuperäistä juttua.
Mm. koulussa eskareilla on kummioppilaat (vai kummin päin tuo meneekään), plan-tyyppiset kummit jne
Nykyään muuten taitaa yksi kirkkoon kuuluva kummi riittää
Olisi minusta arkikeskustelussa hyvä, jos käsitteet olisivat selviä. Esim. tuossa kertomassani tilanteessa. Onneksi asia selvisi minulle aiemmin kuin sillä hetkellä, kun olisin häntä pyytänyt. Nolo tilanne olisi tullut, koska en tosiaan olisi häntä kummiksi voinut ottaakaan.
Ap
Kummi (kreik. ????????, ??????, ?????, ven. ???, ????, lat. sponsor)
:)
Minulla on myös kaveri, joka on eronnut ja liittynyt taas. Hänen "joudun" ottamaan kummiksi, koska hyviä vaihtoehtoja on vähän ja minä olen jo hänen lapsensa kummi. Itseä kuitenkin hämmentää tämä nykymeno, kun kirkkoon kuuluminen on meidän perheelle tärkeää.
Ap
Hän ei tietystikään ole kummi evankelisluterilaisen kirkon silmissä, mutta lapselle hän ei eroa muista kummeistaan mitenkään.
Meille kummi tarkoittaa lapsen aikuista ystävää. Ihmistä, johon hän voi luottaa, ja joka opastaa elämässä vanhempien apuna.
Sponsoreita tai lahjasampoja emme ole etsineet kummallekaan lapsellemme.
kristityt itse. Minutkin on pyydetty useamman kristityn perheen lapsen kummiksi, vaikka en peitellyt ateismiani mitenkään ennen kirkosta eroamistani. Olen näitä, jotka on otettu kuukauden vanhana kirkon jäseneksi, vaikka vanhempanikaan eivät usko jumalaan.
Aikuisiällä erosin kirkosta, mutta katson yhä olevani kummilasteni kummi. Ei minua olisi siihen asemaan valittu alunperinkään, jos tehtäväni olisi ollut lapsen kristillinen kasvatus.
Ap, jos sinulle kummiuden henkinen puoli on todella sinulle tärkein, eikö seurakunnan puolesta löydy kummia lapsellesi? :)
mitään tekemistä kristillisyyden kanssa. Lahjojen antamista ja sitä että on joku aikuinen tai pari, jotka huomioi lasta vähän tavallista enemmän. Kristityt on itse omineet muitten uskontojen perinteitä kaksi käsin, esim. pakanallisia juhlia ja tapoja, joten pata kattilaa soimaa.